Veren lipidit eli rasvat ja etenkin kolesteroli ovat useimmille keski-ikäisille suomalaisille tuttuja. Monet suomalaiset käyttävät statiineja laskemaan veren kolesterolia tai metformiinia muun muassa vähentämään veren triglyseridejä. Veren huono lipidikoostumus on liitetty sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat suurin kuolinsyy Suomessa. Lääkärit jaksavatkin vastaanotoillaan huomauttaa kohonneista veren kolesteroliarvoista. Jos siis omega-3-rasvahapot pystyvät vaikuttamaan jollakin tavalla veren lipideihin, niille avautuu väistämättä mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Lyhyt oppimäärä kolesterolista

Mitä kolesteroli on? Kolesteroli on steroideihin kuuluva orgaaninen yhdiste, jota on kaikissa ihmisen solukalvoissa. Se vaikuttaa muun muassa niiden läpäisevyyteen ja liukoisuuteen. Kolesteroli on myös monien hormonien ja signalointimolekyylien prekursori eli esiaste.

Triglyseridit eli varsinaiset rasvat muodostuvat glyserolista ja kolmesta rasvahaposta. Triglyseridit ovat elimistön tärkein energiavarastointimuoto ja muun muassa sydämen suurin energianlähde. Kolesteroli on veteen liukenematonta, kuten triglyseriditkin, joten se tarvitsee veressä kuljettimia, lipoproteiineja. Kylomikronit kuljettavat ravinnosta imeytyvää kolesterolia kudoksille. Maksassa valmistettua kolesterolia kuljettavat puolestaan VLDL (very low density lipoprotein), IDL (intermediate density lipoprotein) ja LDL (low density lipoprotein). HDL (high density lipoprotein) puolestaan kuljettaa kolesterolia maksaan, mistä se eritetään sappinesteessä pohjukaissuoleen.

Kolesterolin yhteydessä puhutaan yleensä LDL:stä ja HDL:stä. Triglyseridien yhteydessä puhutaan taas VLDL:stä ja kylomikroneista, sillä ne ovat erityisen triglyseridipitoisia. Veren korkea LDL-pitoisuus (kuten myös korkeat triglyseridiarvot) saattaa edistää ateroskleroosia eli valtimokovettumatautia, ja siksi LDL:ää kutsutaankin arkikielessä pahaksi kolesteroliksi. HDL:n korkeaa pitoisuutta pidetään puolestaan hyvänä asiana. Tutkijoilla on kuitenkin erimielisyyksiä kolesterolin vaikutuksesta sydän- ja verisuonitauteihin sekä näiden ehkäisyyn. Siitä ollaan kuitekin yhtä mieltä, että oikeanlainen ruokavalio ja liikunta ovat ensisijaiset ja tärkeimmät osatekijät sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Ei määrä vaan laatu

Omega-3-rasvahappojen uskotaan vaikuttavan veren kolesteroliarvoihin. Neff ym. (2011) tutkivat dokosaheksaeenihapon (DHA) vaikutusta veren kolesteroliin ja muihin biomarkkereihin, jotka ilmaisevat suurentunutta riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. 18 tervettä ylipainoista koehenkilöä nautti reilun neljän kuukauden ajan 2 g DHA:ta päivässä lisäravinteena. DHA-lisä ei niinkään vaikuttanut kolesterolin pitoisuuteen veressä, vaan ennemminkin lipoproteiinipartikkeleiden kokoon. Pienten VLDL-partikkelien suhteellinen osuus kasvoi verrattuna verrokkiryhmään. Samoin LDL- ja HDL-partikkelien koko oli kasvanut DHA-ryhmällä.

Kokeessa havaituilla kolesterolipartikkelikoon muutoksilla näyttäisi olevan positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Ateroskleroosissa eli valtimonkovettumataudissa kolesterolia kertyy valtimoiden sisäkalvon alle. Kolesteroli muuttuu rasvapisaroiksi, joita paikalle tulevat, elimistöä puolustavat syöjäsolut eli makrofagit syövät. Nämä verisuonen sisäkalvon alle kertyvät makrofagit alkavat muuttua vaahtosoluiksi, ja verisuonen seinämään syntyy tulehdustila. Tämä verisuonen seinämään muodostuva plakki voi estää veren virtausta ja muuttaa verisuonen seinämän toimintaa. HDL-partikkelit puhdistavat valtimoita ottamalla vastaan kolesterolia sisäkalvon makrofageilta eli syöjäsoluilta.

Suuremmalla HDL-partikkelien koolla on todettu olevan käänteinen yhteys sydän- ja verisuonitautien kehittymiselle. Toisin sanoen, mitä enemmän suurikokoisia HDL-kolesteroleita on suhteessa pieniin HDL-kolesteroleihin, sitä pienempi on riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä liittyy mahdollisesti siihen, että ne kuljettavat enemmän kolesterolia pois kudoksista ja verisuonten seinämistä ehkäisten näin paremmin mm. ateroskleroosia.

Cottin ym. (2011) tuovat meta-analyysissään esiin, että kalaöljyvalmisteet eivät vaikuta veren kokonaiskolesteroliin kliinisesti merkittävissä määrin. Kuten monet tutkimukset osoittavat, vaikutuksessa on kyse juuri kolesterolipartikkelien koosta. Cottinin kollegoineen kokoamien tutkimusten mukaan omega-3-rasvahapot, etenkin DHA, näyttäisivät nostavan LDL- ja HDL-partikkelien kokoa kolesterolisynteesin säätelyn kautta. Meta-analyysissä esitellään useita eri tutkimuksia, joissa EPA ja DHA ovat lisänneet suurten LDL- ja HDL-partikkeleiden suhteellista osuutta veressä.

Suomalaisetkin ovat päätyneet samaan tulokseen. Joukamo ym. (2013) tarkastelivat rasvaisen kalan vaikutusta seerumin HDL-partikkeleihin. Kolmesta koeryhmästä yksi lisäsi rasvaisen kalan käyttöä, toinen piti sen ennallaan ja kolmas vähensi sitä. Tämän seurauksena ensimmäisen ryhmän veren omega-3-rasvahappopitoisuus kasvoi huomattavasti. Rasvaisen kalan kulutuksella oli merkittävä vaikutus HDL-partikkelien keskimääräiseen läpimittaan ja suurten HDL-partikkelien suhteelliseen osuuteen. Ilmeisimmin EPA/DHA lisäsivät suurten HDL-partikkelien suhteellista määrää, mutta eivät vaikuttaneet HDL-kolesterolin kokonaispitoisuuteen. Lisääntyneellä rasvaisen kalan käytöllä ei ollut vaikutusta myöskään LDL-pitoisuuteen ja kokonaiskolesteroliin.

Suuremmat LDL-partikkelit näyttäisivät olevan terveellisempiä kuin pienet. Omega-3-rasvahapot ovat nostaneet tutkimuksissa suurten LDL-partikkeleiden määrää. Toisaalta sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa pidetään merkittävämpänä LDL-kolesterolin kokonaispitoisuutta, ja sitä omega-3-rasvahapot näyttäisivät taas nostavan hienoisesti.

HDL:n aineenvaihdunta ja kolesterolin takaisinkuljetus vaativat lisää tutkimusta. Tämän hetken tiedon mukaan vaikuttaisi kuitenkin siltä, että suurten HDL-partikkelien lisääntynyt suhteellinen osuus kuvastaisi tehokkaampaa kolesterolin kuljetusta verisuonista maksaan. Jos siis omega-3-rasvahapot nostavat merkittävästi veren suurten HDL-partikkelien määrää, vaikutusta voidaan pitää positiivisena.

LDL:n nousu ja kokonaiskolesterolin määrä

Muun muassa Davidson ym. (2007) ovat saaneet tuloksia siitä, että omega-3-rasvahapot vaikuttaisivat myös kokonaiskolesteroliin. Tutkimuksessa toinen koeryhmä sai omega-3:a ja kolesterolilääke simvastatiinia ja toinen ryhmä lumeainetta ja simvastatiinia. Simvastatiini inhiboi entsyymiä, joka on mukana kolesterolien synteesissä ja laskee näin veren kokonaiskolesterolia. Tutkimuksessa kokonaiskolesteroli laski enemmän omega-3:a saavalla ryhmällä kuin lumeryhmällä. Kuitenkin Eslickin ja hänen kollegoidensa (2009) 47 tutkimusta kattava meta-analyysi päätyi siihen lopputulokseen, etteivät omega-3-rasvahapot vaikuta LDL:n ja HDL:n kokonaispitoisuuksiin.

Kokonaiskolesterolin muutoksia merkittävämpää on tutkimuksissa ilmennyt LDL-pitoisuuden nousu. Veren korkea LDL-pitoisuus on usein liitetty suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Cochrane-katsauksessaan tutkijat Hartweg ym. (2008) käyvät läpi tutkimuksia, joissa on selvitetty omega-3-rasvahappojen vaikutusta henkilöihin, joilla oli tyypin II diabetes. 23 pätevää tutkimusta otettiin katsaukseen mukaan. Omega-3-rasvahappoja lisäravinteena nauttineiden koehenkilöiden veren LDL-pitoisuudessa oli havaittavissa hienoista nousua. Tämä LDL-pitoisuuden kohoaminen voitiin nähdä monta tutkimusta kokoavassa katsauksessa, mutta yksittäisissä tutkimuksissa se ei ollut merkittävää. Hartweg kollegoineen siis toteaa, että omega-3-rasvahappojen nauttiminen lisäravinteena voi nostaa veren LDL-pitoisuutta kakkostyypin diabetesta sairastavilla henkilöillä, mutta asia vaatii lisätutkimuksia.

Olisiko LDL-pitoisuuden nousu veressä sitten haittavaikutus? Asiasta ollaan erimielisiä, mutta ainakin veren korkea LDL-kolesterolin pitoisuus on suoraan verrannollinen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Samassa Cochrane-katsauksessa todettiin, ettei omega-3-rasvahapoilla ollut vaikutusta kokonaiskolesteroliin. Cochrane-verkoston katsauksia pidetään pätevinä ja laadukkaina.

Triglyseridit

Jos omega-3-rasvahappojen vaikutus kolesteroliin onkin hieman epäselvä ja ristiriitainen aihe, niin vaikutus veren triglyserideihin ovat paljon selvempi. EPAn ja DHA:n nauttimisella lisäravinteena on todettu olevan veren triglyseridiarvoja laskeva vaikutus.

Chauhan ym. (2017) seurasivat kolmen kuukauden ajan potilaita, joilla oli kakkostyypin diabetes. Sata potilasta oli jaettu kolmeen ryhmään, joista jokaisessa potilaat saivat 500 mg diabeteslääke metformiinia päivässä. Lisäksi ensimmäinen ryhmä sai lumepillereitä, toinen ryhmä sai 1 g ja kolmas ryhmä 2 g omega-3-rasvahappoja päivässä. Ensimmäisellä ryhmällä triglyseridiarvot laskivat noin 2 mg/dl, toisella 43 mg/dl ja kolmannella 58 mg/dl. Omega-3-rasvahappojen nauttiminen metformiinin kanssa siis laski huomattavasti veren triglyseridiarvoja verrattuna lumeryhmään.

Toisessa tutkimuksessa Bays ym. (2011) havaitsivat, että kun potilaat, joilla oli erityisen korkeat veren triglyseridiarvot, nauttivat n. 4 g EPA-valmistetta päivässä kolmen kuukauden ajan, heidän triglyseridiarvonsa laskivat peräti 33,1 prosenttia. Tutkimuksessa 2 g EPA-valmistetta päivässä aiheutti 19,7 prosentin laskun. Triglyseridien väheneminen verestä näyttäisi siis riippuvan nautituista omega-3-rasvahappomääristä. Myös Hartweg ym. Cochrane-katsaus (2008) toteaa omega-3-rasvahappojen laskevan veren triglyseridiarvoja potilailla, jotka sairastavat II-tyypin diabetesta.

Cottin ym. (2011) päätyivät meta-analyysissään siihen, että EPA ja DHA laskevat veren rasva-arvoja myös henkilöillä, joilla ei ole hyperlipidemiaa eli erittäin suurta määrää lipidejä veressään. Omega-3-rasvahappojen vaikutus on tietenkin voimakkaampi henkilöillä, joilla on veressään enemmän rasvaa käsiteltäväksi. Omega-3-rasvahapot voisivat siis olla avuksi hyperlipidemian hoidossa. Veren triglyseridit voivat olla koholla vyötärölihavuuden tai vaikkapa huonossa tasapainossa olevan diabeteksen vuoksi. Veren suuri triglyseridipitoisuus myös altistaa kehon sydän- ja verisuonitaudeille kuten ateroskleroosille. Omega-3-rasvahappojen pienikin panos veren triglyseridiarvojen laskemiseen olisi siis avuksi.

Vaikutusmekanismi

Omega-3-rasvahappojen vaikutusmekanismeista ei ole varmaa tietoa, mutta päteviä vaihtoehtoja on esitetty. Monet eri tahot ovat tutkineet EPAn ja DHA:n vaikutusta lipoproteiinilipaasin (LPL) toimintaan kielteisin tuloksin. Tutkimustulokset ovat koskeneet pääosin paastoarvoja. W.S. Harrisin ja Y. Parkin (2002) tutkimat aterianjälkeiset arvot näyttivät, että LPL:n aktiivisuus kasvoi henkilöillä, joiden veren omega-3-rasvahappopitoisuudet olivat korkeat. LPL on verisuonten seinämissä esiintyvä entsyymi, joka saa aikaan kylomikronien triglyseridien hydrolysoinnin. Aktivoimalla LPL:ää epäsuorasti EPA ja DHA siis nopeuttaisivat aterianjälkeistä kylomikronien hajoamista ja laskisivat veren kylomikronipitoisuutta. LPL käsittelee myös VLDL-partikkeleita. Sen lisääntynyt aktiivisuus siis poistaisi verestä triglyseridejä.

Cottinin ym. (2011) meta-analyysistä käy ilmi, että eläinkokeissa ja in vitro eli ihmiskehon ulkopuolella tehdyissä kokeissa on todettu, että omega-3-rasvahapot voisivat vähentää maksan lipogeneesiä eli rasvojen muodostusta säätelemällä SREBP-1c-proteiinin toimintaa. Omega-6-rasvahapoilla on sama vaikutus SERBP-1c-proteiiniin kuin omega-3-rasvahapoilla, mutta niillä ei ole vaikutusta veren triglyserideihin. Tämän vuoksi voisi olettaa, että SERBP-1c-proteiinin vähentynyt määrä olisi ennemmin seuraus veren laskeneista triglyseridiarvoista kuin syy niiden laskuun. VLDL-partikkeleiden määrään omega-3-rasvahapot vaikuttavat mahdollisesti apolipoproteiini B100:n (apoB) kautta. ApoB on lipoproteiini, joka esiintyy VLDL:n, IDL:n ja LDL:n pinnalla.

Backes ym. (2016) kokosivat julkaisuja, jotka liittyivät omega-3-rasvahappojen hyötyyn hypertriglyseridemian hoidossa. He esittävät, että muita mekanismeja, joilla EPAn ja DHA:n ajatellaan vaikuttavan veren triglyseridiarvoihin, on olennaisten entsyymien (kuten fosfatidihapon fosfataasin ja diasyyliglyseroli-asyylitransferaasin) inhibointi rasvahapposynteesissä. EPAlla ja DHA:lla oli kokeissa korkea affiniteetti näihin entsyymeihin, mikä tekisi niistä hyviä inhibiittoreita estämään triglyseridien muodostumista.

EPAn ja DHA:n on myös näytetty lisäävän rasvahappojen β-oksidaatiota rotilla PPA-reseptorin kautta. β-oksidaatiossa rasvahappoja hajotetaan, joten β-oksidaation lisääntyminen vähentäisi vapaita rasvahappoja, joita tarvitaan triglyseridien valmistamiseen. Näin ollen triglyseridien määrä ja sen myötä niitä sisältävän VLDL:n eritys vereen vähenisivät.

Omega-3-rasvahapot siis luultavimmin sekä vähentävät triglyseridien muodostumista maksassa että puhdistavat verta siinä olevista triglyserideistä. VLDL:n valmistukseen käytetään enimmäkseen vapaita rasvahappoja, sillä ne ovat nopeasti käytettävissä. Omega-3-rasvahapot estävät VLDL:n muodostumista parhaiten estämällä näiden vapaiden rasvahappojen käyttöä. Mm. β-oksidaatio ja eräät entsyymit ovat tärkeitä vaikutuskohteita. Veren puhdistuminen taas tapahtuu nähtävästi LPL:n toimintaa kiihdyttämällä. Näin ollen omega-3-rasvahapoilla on useampia reittejä, joiden kautta ne vähentävät veren triglyseridipitoisuutta. Näiden reittien tarkempi tutkiminen voi avata uusia mahdollisuuksia esimerkiksi lääketeollisuudelle. Omega-3-rasvahappojen selvä vaikutus veren triglyserideihin voi auttaa näiden mekanismien selvittämisessä.

Suoria vastauksia ja avoimia kysymyksiä

Ottamatta kantaa siihen, onko kolesteroli olennainen osa sydän- ja verisuonitautien patologiassa vai ei, omega-3-rasvahapot näyttävät tutkimusten uusimassa valossa vaikuttavan ennen kaikkea kolesterolipartikkeleiden kokoon. HDL-partikkelien koon suureneminen voi olla kliinisestikin olennainen muutos, sillä se on liitetty pienentyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Kokonaiskolesterolin määrään DHA:lla ja EPAlla ei ole havaittu olevan merkittävää vaikutusta. Tutkimukset ovat kuitenkin ristiriitaisia LDL-pitoisuuden suhteen, sillä joissain tutkimuksissa LDL-pitoisuudessa on havaittu lievää nousua. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, kuinka merkittävää tämä mahdollinen nousu on ja kuinka paljon se painaa vaakakupissa omega-3-rasvahappojen terveyshyötyjä vastaan. Käypä hoito -suositusten mukaan kalaöljyvalmisteita ei tulisi käyttää hyperkolesterolemiassa juuri tästä syystä.

Veren lipideitä tarkasteltaessa triglyseridien väheneminen on kuitenkin merkittävin muutos, jonka omega-3-rasvahapot saavat aikaan. Vaste on riippuvainen veren lähtöarvoista ja nautituista määristä. Veren liian suuri triglyseridipitoisuus on yhtenä tekijänä suomalaisia eniten tappavissa sairauksissa. Omega-3-rasvahappojen nauttiminen ravintolisänä voisi siis olla tukena sydän- ja verisuonisairauksien, dyslipidemian tai diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Vaikka ei ole selvää, kuinka merkittäviä nämä veren lipidimuutokset ovat, niin jonkin asteinen terveyshyöty triglyserideihin liittyen on ilmeinen. Tutkimuksissa ei ole havaittu myöskään muita haittavaikutuksia kuin mahdollinen LDL-pitoisuuden lievä nousu.

Lue myös artikkelit:

Vaikuttavatko kalaöljyt sittenkään sydänterveyteen?
Paljonko omega-3-rasvahappoja voi käyttää?
Lisäävätkö omega-3-rasvahapot verenvuotoriskiä?
Omega-3-rasvahappojen turvallisuuskysymyksiä