Kurkuma (Curcuma longa, Curcuma domestica) on maustekasvi, jota kasvatetaan Intiassa ja Itä-Aasian maissa. Sen jauhetusta juuresta saatua maustetta kutsutaan myös kurkumaksi. Kurkumaa käytetään osana erilaisia currymausteita. Lisäksi sitä on käytetty ruokien säilyvyyden parantamiseen sekä vaatteiden keltaiseksi värjäämisessä. (Aggarwal ym. 2007.)

Kurkumiini: kurkuman vaikuttava aine

Kurkuman vaikuttava aine on kurkumiini, jota on kurkumassa noin 2–5 %. Kun puhutaan kurkumiinista, puhutaan yleensä kolmesta kurkuminoidista yhdessä: todellisesta kurkumiinista eli diferoyylimetaanista (noin 82 % kurkumiinivalmisteiden kurkumiinista), demetoksikurkumiinista (15 %) ja bisdemetoksikurkumiinista (3 %). Suurin osa tutkimuksista on tehty joko tutkijoiden omissa laboratorioissa valmistetuista kurkumauutteista tai standardoidusti valmistetusta kurkumauutteesta; kaikessa on yleensä mukana kaikkia kolmea yllä mainituista kurkuminoideista. Kurkumassa on tämän lisäksi eteerisiä öljyjä, sokereita, proteiineja ja pihkaa. (Jurenka 2009.)

Vaikka kurkumaa on käytetty mausteena, sillä on pitkä historia myös Ayurvedassa eli intialaisessa, perinteisessä lääketieteellisessä järjestelmässä erilaisten tulehdussairauksien hoidossa. Kaikilla kolmella kurkuminoidilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, joten tämä ei ole teknisesti ottaen yllättävää (Mobasheri ym. 2012). Ayurvedassa kurkumiinia on käytetty niin vatsahaavojen, keltataudin, nivelrikon, haavojen sekä silmien ja ihon infektioiden hoitoon (Mobasheri ym. 2012).

Kurkumiinia erotettiin kurkumasta ensimmäisen kerran lähes 200 vuotta sitten, ja Lampe ja Milobedzka määrittivät sen koostumuksen diferoyylimetaanina vuonna 1910 (Aggarwal ym. 2007). Kurkumiini on ns. lipofiilinen polyfenoli. Se on lähes täysin liukenematonta veteen, mutta on kuitenkin melko stabiilia mahalaukun happamassa ympäristössä (Jurenka 2009).

Kurkumiinin turvallisuus

Kurkumiinia pidetään hyvin turvallisena. Intiassa on mahdollista syödä päivässä 2,5 g kurkumaa, mikä vastaa noin 100 mg annosta kurkumiinia, eikä tällaisten määrien ole havaittu vaikuttavan negatiivisesti. Samoin erilaisissa kokeissa koehenkilöille on annettu jopa 10–12 g puhdasta kurkumiinia (vastaa noin 40–48 tablettia puhdistettua kurkumiinia). Kurkumiiniin liitetään lähinnä suuremmilla annoksilla vatsavaivoja (pahoinvointia, ripulia, vatsavaivoja) sekä mahdollisesti huimausta.

Koeputkiolosuhteissa suuret kurkumiiniannokset ovat osoittaneet merkkejä sytotoksisuudesta eli myrkyllisyydestä soluille. Kuitenkin kurkumiini imeytyy ihmiselimistössä niin heikosti, että koeputkiolosuhteissa käytettyihin määriin on mahdotonta päästä, söi kurkumiinia miten paljon tahansa.

Raskaana olevien kohdalla pienien määrien käyttö on ilmeisen turvallista, mutta suurempia määriä on hyvä välttää. Sappirakkovaivoista, refluksitaudista, heikosta verenhyytymisestä, anemiasta, estrogeenisensitiivisistä tiloista ja raudanpuutteesta kärsivien tulee pohtia, paljonko kurkumiinia on mielekästä käyttää. Samoin kemoterapiassa käyvien kannattaa keskustella asiasta lääkärinsä kanssa.

Kurkumiini ja nivelterveys

Kurkumiini vähentää elimistön tulehdustilaa, ja sitä on Ayurvedan ajoista lähtien käytetty nivelrikon oireiden hoitoon. Kurkumiinia on tutkittu myös paljon nivelrikon hoidossa, ja tulokset ovat hyvin lupaavia. Tutkimuksia ei ole vain yhtä tai kahta: tällä hetkellä on noin kaksikymmentä kontrolloitua tutkimusta kurkumiinin vaikutuksesta nivelterveyteen, ja kontrolloimattomia on yli kymmenen. Myös tutkimusten tuloksia kokoavia, laajempia review-tutkimuksia on noin parikymmentä. Suurin osa viittaa selkeästi siihen, että kurkumiini todella vaikuttaa nivelrikon oireisiin vähintään samalla tasolla kuin ibuprofeeni, mutta on vatsaystävällisempää.

Tutkimuksessa on vielä tarvetta tiukasti suoritetuille, suuren mittakaavan tutkimuksille. Näitä odotellessa on mahdollista todeta, että kurkumiinin näyttö on tähän mennessä jo varovaisen positiivista.

Ks. artikkeli: Kurkumiinin vaikutus nivelterveyteen – perusteellinen katsaus

Kurkumiinin imeytyminen

Kurkumiini imeytyy elimistössä erittäin kehnosti. Vaikka söisi puhdasta kurkumiinia niin, että sadan pillerin purkki tyhjenee kahdessa päivässä, veressä ei näy juuri jälkeäkään kurkumiinista – ja ihan totta, tässä mittakaavassa kurkumiinia itse asiassa käytettiin Klickovicin ym. (2014) tutkimuksessa. Tulos oli kuitenkin, että mittareilla oli vaikeuksia edes havaita kurkumiinia veressä.

Kurkumiinin imeytymistä on pyritty parantamaan eri tavoilla. Bioperiinin eli piperiinin lisääminen kurkumiiniin on perinteinen tapa lisätä imeytymistä noin 2–20-kertaiseksi. Jatkuvasti kehitellään myös uusia keinoja lisätä kurkumiinin imeytymistä. Kuitenkin osa tutkijoista, erityisesti Shen ym. (ks. artikkeli vuodelta 2016) epäilevät, pitääkö kurkumiinin itsessään imeytyä, vai voidaanko ajatella, että kurkumiinin hajoamistuotteet ovat lopulta elimistössä vastuussa terveysvaikutuksista. Asia on kuitenkin vasta tutkimuksen alla, joten vastauksia ei saada heti. Toisaalta eri tutkimuksissa erilaisilla kurkumiineilla saadut tulokset antavat osviittaa, että imeytymishaasteistaan huolimatta kurkumiini saattaa vaikuttaa.

Valmistusprosessi

Kurkumiinia pystytään valmistamaan kurkumasta hyvin monella tapaa. Veteen kurkumiini ei juuri liukene, mutta esimerkiksi etanoliin eli tavalliseen alkoholiin se liukenee melko hyvin (noin 10 mg/ml). Myös dimetyylisulfoksidi liuottaa kurkumiinia hyvin (noin 25 mg/ml).

Standardoitu menetelmä, jolla tehdään Curcumin C3 Complex® -uutetta, on seuraavanlainen. Ensin kurkuman juuria kuivataan ja jauhetaan. Sen jälkeen jauhe käsitellään liuottimella, joka on joko etyleenidikloridia (dikloorietaani), metyleenidikloridia (dikloorimetaania) tai etyyliasetaattia. Tämän jälkeen uutos siivilöidään ja tiivistetään alipainetislauksella. Sitten liuoksen lämpötilaa lasketaan 0–15 asteeseen, jolloin kurkuminoidit kiteytyvät. Sen jälkeen kiteet liuotetaan uudelleen 30–50-asteiseen C1-C6-alkyyliketoniliuottimeen. Tätä toistetaan, jonka jälkeen saadaan hyvin puhdasta kurkumiiniuutetta (ks. patenttihakemus).

Lue myös artikkelit:
Kurkumiinin turvallisuus
Kurkumiinin vaikutus nivelterveyteen – perusteellinen katsaus
Nivel- ja luustoravintolisien turvallisuus
Tutkimus: kurkumiinista hyötyä urheilusuorituksesta palautumiseen