Ihoterveyden ravintolisien turvallisuudesta

Markkinoille on saapunut useampia tuotteita, jotka lupaavat heleää ihoa ja sisäistä hehkua. Pillereissä käytetään usein kaikkea beetakaroteenista ja biotiinista eksoottisempiin ainesosiin, kuten rohtokoisioon ja granaattiomenoihin. Kuten kaikkien aineiden kohdalla, kysymys ainesosien sekä niiden yhdistelmien toimivuudesta on tärkeä, mutta aivan yhtä tärkeää on tietää, ovatko aineet turvallisia pitkäaikaisessa käytössä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella ihoterveyden tuotteissa käytettyjen aineiden turvallisuutta, ei niinkään aineiden tehokkuutta.

Tarkastelu on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa ovat ihotuotteissa olevat vitamiinit ja vitamiinien esiasteet. Toisessa osassa ovat muut aineet, joita käytetään ihotuotteissa. Kolmannessa osassa ovat erilaiset hivenaineet, joita käytetään ihotuotteissa.

Ihoterveyden tuotteiden vitamiineja ja provitamiinit

Huom! Katso vitamiinien turvallisuudesta laajempi sivu: Vitamiinien turvallisuus.

Biotiinin turvallisuus

Biotiinin tarvetta on hyvin vaikea mitata, ja sen tarve on päätelty lähinnä siitä, miten paljon sitä saadaan vuorokaudessa. Biotiini on myös hyvin turvallista: kun sen tarve on noin 30–60 µg vuorokaudessa, kokeissa on käytetty jopa 300 000 µg annoksia kolmen vuoden ajan ilman sivuvaikutuksia. Raskauden aikana tutkittaessa edes 10 000 µg annokset eivät ole aiheuttaneet oireita sikiöille. Vaikka näin suuria biotiiniannoksia tuskin kannattaa käyttää ilman lääkärin ohjeistusta, on perusteltua olettaa, että biotiini on turvallista ravintolisäkäytössä.

Katso artikkeli ”Biotiini”

Niasiinin eli B3-vitamiinin turvallisuus

Niasiini on yhteisnimitys nikotiiniamidille ja nikotiinihapolle, jotka ovat erilaisia aineita, mutta joilla on sama vitamiinivaikutus.

Suomessa niasiinin suurimman vuorokausittaisen saannin ylärajat on määritelty sen mukaan, puhutaanko nikotiinihaposta (10 mg) vai nikotiiniamidista (900 mg). Kuitenkin nikotiinihapon 10 mg:n määrän kohdalla on huomattava, että tähän luetaan vain valmisteista tai lisäravinteista saatava nikotiinihappo. Esimerkiksi viljojen niasiinia ei lasketa mukaan niasiinin saantiin, sillä viljojen niasiini imeytyy heikosti.

Ks. artikkeli ”Niasiini (B3-vitamiini)”

Niasiinilla ei ole havaittu sivuvaikutuksia, kun sitä käytetään monivitamiineissa olevia määriä. Sen sijaan huomattavasti vuorokautista turvallisen saannin ylärajaa suuremmilla nikotiinihappoannoksilla (joitakin satoja tai tuhansia milligrammoja) esiintyy kasvojen ohimenevää punoitusta. Samoin suuret nikotiinihappomäärät voivat aiheuttaa vatsanväänteitä.

Kun nikotiinihappoa käytetään hyvin suuria annoksia (1000–9000 mg), on riski maksan vajaatoiminnalle, verensokerin kontrollin heittelyille tai veren homokysteiinin nousemiselle. Kuitenkaan nikotiiniamidilla ei ole vastaavia sivuvaikutuksia. Tästä syystä nikotiiniamidi on turvallisempaa ravintolisissä.

Ks. artikkeli ”Niasiinin eli B3-vitamiinin turvallisuus”

A-vitamiinin turvallisuus

A-vitamiinin suositeltu päivittäinen saanti on miehille 900 µg ja naisille 700 µg. Raskaana oleville määrä on 800 µg ja imettäville 1100 µg. A-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 3000 µg, sillä tämän ylittävien annosten epäillään lisäävän sikiövaurioiden riskiä raskaana olevilla naisilla. Vaihdevuodet ohittaneille naisille suositellaan saannin ylärajaksi 1500 µg/vrk.

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten suuret annokset eivät poistu elimistöstä välittömästi.

Riboflaviinin eli B2-vitamiinin turvallisuus

Suomessa riboflaviinin vuorokausittaiset saantisuositukset miehillä ovat 18–30-vuotiaille 1,6 mg, 31–60-vuotiaille 1,5 mg, 61–74-vuotiaille 1,4 mg ja yli 74-vuotiaille 1,3 mg. Naisilla vastaavat suositukset ovat 18–30-vuotiaille 1,3 mg ja yli 30-vuotiaille 1,2 mg.

EFSA totesi vuoden 2006 raportissaan, että lisäravinteissa käytettävä ribolaviini ei ole aiheuttanut merkittäviä sivuvaikutuksia. Ihmisillä riboflaviinia on kokeiltu jopa 400 mg päiväannoksilla, ja tähän mahdollisesti liittyneet sivuoireet ovat olleet pieniä. Yksi turvallisuustekijä on myös, että suun kautta otetut riboflaviiniannokset imeytyvät suhteellisen heikosti. Hiirikokeiden perusteella on arvioitu, että 50 mg per painokilo olisi vielä turvallinen annos. 70-kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaisi jopa 3500 mg vuorokausiannosta.

Ks. artikkeli ”Riboflaviini (B2-vitamiini)

Beetakaroteenin turvallisuus

Beetakaroteeni on antioksidantti ja A-vitamiinin esiaste, jota porkkanat ja monet muut kasvit ja hedelmät sisältävät. Sitä käytetään monivitamiinien lisäksi elintarviketeollisuudessa väriaineena (koodi E160a).

Beetakaroteeni on normaalissa käytössä turvallista, sillä sitä on annettu 1970–1980-luvuilla valoyliherkkyyden hoitamiseen yli 180 mg päiväannoksia. Ainoat havaitut haittavaikutukset koskivat ihon värimuutoksia. Aineen myrkyllisyydestä ei ole johdonmukaista näyttöä, vaikka yksittäisiä epäilyjä on. Kuitenkin esimerkiksi suuressa AREDS-tutkimuksessa (Age-Related Eye Disease Study), joka kesti 10 vuotta ja kattoi 3549 osallistujaa, ei havaittu huolestuttavia vaikutuksia.

WebMD:n mukaan beetakaroteeni on todennäköisesti turvallista aikuisille ja lapsille suun kautta nautittuna. Sama koskee myös raskaana olevia ja imettäviä. Beetakaroteenilisiä ei suositella jatkuvaan yleiseen käyttöön. Beetakaroteeni ei ole mahdollisesti turvallista suurina annoksina nautittuna. Pallolaajennuspotilaiden on syytä välttää beetakaroteenia ilman lääkärin suositusta.

Tähän mennessä julkaistujen tutkimusten mukaan näyttää siltä, että asbestille altistuneiden, aktiivisesti tupakoivien tai tupakoineiden ei tulisi käyttää beetakaroteenilisiä, sillä se on yhdistetty kohonneeseen sairastumisen ja kuolleisuuden riskiin.  Tämä on liittynyt syöpäkuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonisairauskuolleisuuteen.

C-vitamiinin turvallisuus

C-vitamiini on ihmiselle välttämätön vitamiini, jonka suositeltava päivittäinen saanti on aikuisilla 75 mg. Raskaana oleville suositellaan 85 mg ja imettäville 100 mg.

C-vitamiinin turvallisen vuorokausisaannin yläraja on Suomessa 1000 mg. Toisaalta on huomionarvoista, että elimistö säätelee veren C-vitamiinipitoisuutta tarkasti. Esimerkiksi noin 100 mg C-vitamiiniannos imeytyy lähes täydellisesti, mutta kymmenkertaisesta annoksesta imeytyy vain puolet ja satakertaisesta annoksesta noin 10–20 %. Veren C-vitamiinipitoisuuden kohotessa C-vitamiinia alkaa erittyä virtsaan (ks. Aro 2015)

Ks. artikkeli ”C-vitamiinin turvallisuus ravintolisissä”

Ihoterveyden tuotteiden muita aineita

Hydrolysoidun kollageenin turvallisuus

Kollageenit ovat elimistön tukikudosten säiemäisiä proteiineja. Kollageeneja merkitään roomalaisilla numeroilla, ja niistä yleisimpiä ihmisten elimistössä ovat tyyppien I–V kollageenit. Hydrolysoitu kollageeni eli yleisesti liivate tarkoittaa kollageenia, joka on yleensä entsyymien avulla pilkottu pieniksi peptideiksi. Hydrolysoitua kollageenia käytetään muun muassa ihoterveyden tuotteissa.

Hydrolysoitua kollageenia käytetään elintarvikkeissa. Se on saanut myös FDA:lta eli Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirastolta ns. GRAS-statuksen (Generally Recognized as Safe) eli että valmiste on turvallista.

Hydrolysoitua kollageenia on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa 125 osallistujalle annettiin 10 g hydrolysoitua kollageenia vuorokaudessa eivätkä tutkijat havainneet sivuvaikutuksia.

Hydrolysoidusta kollageenista on julkaistu myös tutkimustuloksia kokoavia katsauksia. Näiden katsausten mukaan hydrolysoitu kollageeni on osoittautunut turvalliseksi. Samoin Juher ja Péres kävivät vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessaan läpi yli 60 tutkimusta, ja päätyivät siihen, että aine on hyvin turvallista.

Joitakin satunnaisesti raportoituja sivuoireita ovat epämiellyttävä maku, vatsan turvotus, närästys tai ilmavaivat. Jotkut saattavat myös olla allergisia kollageenivalmisteille.

Hydrolysoitua kollageenia ei suositella raskauden ja imetyksen aikana. Aineen haitallisuudesta syntymättömille tai vastasyntyneille lapsille ei ole näyttöä, mutta vielä ei ole riittävää tutkimusnäyttöä siitäkään, että aine olisi takuulla vaaratonta.

Hydrolysoitu kollageeni valmistetaan usein siasta, joten siksi se ei sovellu vegaaneille. On tosin olemassa pescovegetaristeille soveltuvia kalakollageenivalmisteita, mutta nämä yleensä ilmoitetaan erikseen.

Lykopeenin turvallisuus

Lykopeeni on luonnollinen pigmentti, joka antaa mm. tomaatille ja vesimelonille punaisen värin. Lykopeenia on juuri tomaateissa, tomaattimehussa ja ketsupissa. Lykopeeni on hyväksytty myös elintarvikeväriksi E-koodilla E160d.

Eviran mukaan suurin hyväksytty päiväsaanti lykopeenilla on 0,5 mg painokiloa kohden vuorokaudessa.  Näin ollen 70-kiloiselle aikuiselle tämä tarkoittaa 35 mg annosta.

Lykopeenilla on hyvin matala myrkyllisyysluokka, eikä rottakokeissa ole havaittu merkittäviä viitteitä myrkyllisyydestä. Merkittävistä haittavaikutuksista ei ole näyttöä edes hyvin suurten määrien kohdalla. Lykopeenin OSL-arvo (Observed Safe Level) eli tutkitusti turvallinen taso on 75 mg, mutta suurempienkaan annosten kohdalla ei ole havaittu haittavaikutuksia. Suurten annosten pitkäaikaisesta käytöstä tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta.

Drugs.com-sivuston mukaan ihmisen elimistö sietää ravinnosta saatua lykopeeniä ja lykopeenilisiä yleensä hyvin. Sivuston mukaan lieviä suolisto-oireita, kuten ripulia, vatsaongelmia, ilmavaivoja ja pahoinvointia ja oksentelua, on tosin havaittu joillakin ihmisillä. Lykopeenilisien käyttöä ei suositella raskauden ja imetyksen aikana, koska tietoa mahdollisista vaikutuksista ei ole saatavilla riittävästi.

RohtokoisIon (Withania somnifera) turvallisuus

Rohtokoisio, joka tunnetaan myös nimillä Withania somnifera ja Ashwagandha, on koisokasvi, jota on käytetty ainakin 3000 vuoden ajan Intiassa.

Rohtokoisiota käytetään erilaisissa ravintolisissä. Kontrolloiduissa tutkimuksissa rohtokoisiota ja sen turvallisuutta on myös analysoitu. Suurimmassa osassa tutkimuksia rohtokoisioon ei ole yhdistetty haittavaikutuksia, mutta joissakin on raportoitu lieviä tai ohimeneviä vaikutuksia. 

Kun rotilla on tutkittu mahdollisuutta rohtokoision kerta-annoksen myrkyllisyyteen, jopa 2000 mg vuorokausiannos per painokilo ei aiheuttanut myrkytysoireita. 70-kiloisella ihmisellä vastaava määrä olisi jopa 140 g.

WebMD-palvelu luokittelee aineen mahdollisesti turvalliseksi suun kautta lyhyen aikaa nautittuna, mutta toteaa, että pitkäaikaisesta käytöstä ei ole tutkittua tietoa. Suuret annokset voivat aiheuttaa vatsavaivoja, ripulia ja oksentelua.

Rohtokoisiota ei suositella raskaana oleville. Sitä ei myöskään suositella diabeetikoille ilman verensokeritasojen seurantaa, vatsahaavasta tai autoimmuunijärjestelmän sairauksista kärsiville tai leikkaushoitoa tarvitseville. Kilpirauhassairauksista kärsiviä ja verenpainelääkkeitä käyttäviä kehotetaan varovaisuuteen.

Ks. myös artikkeli “Rohtokoision turvallisuus”

Ihoterveyden tuotteiden hivenaineita

HUOM! Katso tarkemmat katsaukset kivennäis- ja hivenaineiden turvallisuudesta täältä.

Kuparin turvallisuus

Kupari on punaruskea metalli, jota käytetään lämminvesiputkissa ja tietokoneissa. Kupari luetaan jalometallien ryhmään, ja se kestää hyvin hapettumista (ns. ruostumista). Kupari on ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta samalla se on suurina pitoisuuksina myrkyllistä.

Kuparin saantisuositus aikuisille on 0,9 mg vuorokaudessa, ja turvallisen vuorokautisen saannin ylärajana pidetään 5 mg:aa. Tällä tasolla kupari on turvallista.

Joissakin yhteyksissä noin 5 mg vuorokausiannokset juomavedessä on yhdistetty vatsavaivoihin. Yli 10 mg:aa suuremmat kupariannokset aiheuttavat oireita maksan toiminnassa. Tästä on vielä matkaa tappavaan annokseen; esimerkiksi kuparisulfaatilla (eräs kuparin yleisesti käytetty suola) tappava annos on arviolta 70-kiloisella noin 14 000 mg.

Sinkin turvallisuus

Sinkki on ihmisen elimistölle välttämätön hivenaine, joka osallistuu muun muassa DNA-synteesiin. Ihmisen elimistössä on noin 2–4 g sinkkiä, ja sitä poistuu virtsan mukana normaalisti noin 300–700 µg vuorokaudessa. Sinkin vuorokautinen saantisuositus on naisille 7 mg ja miehille 9 mg.

Tutkimuksissa on havaittu, että 50 mg vuorokautinen sinkkiannos ei ole aiheuttanut oireita, joten varmuuden vuoksi sinkin vuorokautisen saannin ylärajaksi on vahvistettu 25 mg. Tämä arvo sopii myös raskaana oleville ja imettäville. Jos mennään tätä suurempiin annoksiin, niin 50–300 mg annokset ovat ajoittain yhdistyneet oireisiin elimistön kupariaineenvaihdunnassa. Samoin kuuden viikon ajan käytetty 300 mg sinkkiannos on ollut yhteydessä heikentyneeseen immuunijärjestelmän toimintaan.

Jodin turvallisuus

Jodi on kiinteänä violetinmustaa ainetta, joka kaasuuntuessaan on violettia. Jodin nimi tulee kreikan kielen sanasta ”iodes”, joka tarkoittaa violettia. Jodi luokitellaan alkuaineena halogeeneihin ja sen kemiallinen merkki on I. Jodin alkoholiliuosta eli joditinktuuraa on käytetty aina 1960-luvulle saakka desinfiointiaineena.

Aikuisilla jodin suositeltu päiväsaanti on 150 µg, mutta raskaana oleville 175 µg ja imettäville 200 µg. Jodin korkein aikuisille turvallinen päiväsaanti on 600 µg. Suomessa jodia on lisätty muun muassa ruokasuolaan. Jodioiduissa suoloissa on 22 000 – 36 000 µg jodia per suolakilo, eli teelusikallisessa (5 g) on noin 110–180 µg jodia.