Biotiini on vesiliukoinen, ihmiselle välttämätön vitamiini. Biotiini tunnetaan myös B7- tai H-vitamiinina; kirjain H tulee saksan sanasta ”Haut” eli iho, koska biotiinilla on merkittäviä ihon terveyteen liittyviä vaikutuksia.

Biotiini on osana entsyymiä, joka toimii rasvojen, hiilihydraattien ja eräiden aminohappojen hajottamisessa. Se on välttämätöntä myös rasvahappojen (EPA) synteesissä.

Biotiini löydettiin alun perin sen havainnon perusteella, että havaittiin monessa ruoka-aineessa olevan jotain tekijää, joka pystyy parantamaan ihotulehduksen, karvanlähdön ja neurologiset ongelmat hiiriltä, joille syötettiin kuivattuja kananmunanvalkuaisia (Said 2002). Tämä jokin oli juuri biotiinia.

Tarve, saanti ja lähteet

Biotiinin suosituksista ei ole vielä selkeitä käsityksiä. Esimerkiksi Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 2014 julkaisussa ei mainita biotiinia ollenkaan eikä ilmoiteta sen suositusarvoja tai vähimmäistarvetta. Yleisesti biotiinin vähimmäistarpeeksi ilmoitetaan aikuisille 30–100 µg ja lapsille 20–30 µg vuorokaudessa. Vielä ei ole kehitetty tarkkoja menetelmiä, joilla voitaisiin arvioida biotiinintarpeen suuruutta populaatiotasolla. Koska tarkkoja määriä ei osata laskea, biotiinin suositusmäärät perustetaan usein siihen, miten ilmeisen terveet ihmiset saavat biotiinia ruuasta. (Zempleni ym. 2012.)

Ruoka-aineista hyviä biotiinin lähteitä ovat maksa, munuaiset, liha, maito, hiiva, kananmuna, kaura, soija ja herneet. Lisäksi on havaittu, että biotiini imeytyy hyvin. Zempleni & Mock (1999) tutkivat suurten farmakologisten biotiiniannosten imeytyvyyttä. He havaitsivat, että biotiinin biosaatavuus on lähes täydellinen jopa hyvin suuria annoksia annettaessa (5 g/l vettä; voimakkuus 20,5 mmol/l). Monen muun vitamiinin, esimerkiksi B12-vitamiinin, kohdalla käy niin, että mitä suurempia annoksia otetaan, sitä vähemmän sitä imeytyy.

Puutostilat

Biotiinin puutos saa aikaan muun muassa pituuskasvun hidastumista, neurologisia ja ihon terveyden häiriöitä. Eläinkokeissa on havaittu, että biotiinin puutos häiritsee sikiönkehitystä ja altistaa pienikasvuisuudelle, epämuodostumille ja sikiökuolemalle. (Said 2012.)

Akuutti biotiinin puute on ihmisillä hyvin harvinaista, koska suoliston mikrobit muodostavat biotiinia. Kuitenkin ihmisillä esiintyy myös selkeitä biotiinin puutostapauksia. Yhtenä luokkana ovat lyhyen suolen syndroomasta kärsivät potilaat, joille on annettu pelkästään tai lähes pelkästään suonensisäistä ravintoa, josta on puuttunut biotiini. (Said 2002)

Toisena biotiinin puutoksesta kärsivänä luokkana ovat henkilöt, joilla geneettisten virheiden tähden munuaiset joko poistavat biotiinia huomattavia määriä elimistöstä tai joilla biotiini ei imeydy kunnolla ruuansulatuskanavasta (Said 1999; Said 2002). Joillakin pienillä lapsilla voi mahdollisesti olla biotinaasin puutostila, joka ilmenee usein ensimmäisten elinkuukausien aikana (useimmiten 2–5 kk). Oireina ovat kouristukset, psykomotorinen hitaus, kuurous, ataksia (tahdonalaisten liikkeiden häiriöt), näköhäiriöt, sidekalvontulehdus, kaljuuntuminen ja ihottuma. Useimmiten oireet häviävät 24 tunnin kuluessa biotiinin antamisesta. Hoidon viivyttäminen on yhteydessä peruuttamattomiin neurologisiin vaurioihin, jälkeenjääneisyyteen, ataksiaan, alaraajojen lihasvoiman heikkenemiseen, kuurouteen ja joskus harvoin epilepsiaan. Micó ym. (2012) suosittelevat siis vastasyntyneiden biotiinitason tutkimusta ja tilan nopeaa hoitoa, koska sillä voidaan ehkäistä vakavia neurologisia vaurioita. 3-hydroksyisovaleerihapon lisääntynyt erittyminen virtsaan on varhainen ja suhteellisen herkkä indikaattori biotiinin puutostilasta.

Viimein biotiininpuutoksesta voivat kärsiä henkilöt, jotka syövät huomattavia määriä raakaa kananmunaa (Said 1999; Said 2002). Avidiini (kananmunanvalkuaisessa havaittava emäksinen glykoproteiini) kykenee sitomaan biotiinia erittäin hyvin. Kypsentäminen kuitenkin denaturoi avidiinin, jolloin se ei häiritse biotiinin imeytymistä. (Said 2002.) Näin ollen Rockysta tuttu raakojen kananmunien syöminen ei välttämättä ole niin hyvä ajatus kuin miltä se joistakin saattaa kuulostaa.

Turvallisuus ja yliannostuksen mahdollisuus: suuret annokset voivat vääristää verikokeiden tuloksia

Biotiini on selkeästi turvallista suositeltuina annoksina. Tiedot biotiinin mahdollisesta yliannostuksesta eivät ole tällä hetkellä selviä. On kuitenkin selvää, että alle 100 µg päiväannoksista ei ole haittaa. Myös huomattavasti suurempia annoksia on kokeiltu: esimerkiksi Sedel ym. (2015) kokeilivat biotiinilisän antamista 100,000–300,000 µg vuorokausiannoksina MS-taudin hoitoon. Hoitoaika oli kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Tutkijat eivät havainneet sivuvaikutuksia paitsi kahdessa tapauksessa, joissa ilmeni ohimenevää ripulia. Potilaat olivat suhteellisen iäkkäitä, joten kaksi heistä kuoli tutkimuksen aikana biotiinista riippumattomista syistä.

Valtaviin biotiinimääriin on kuitenkin yhdistetty satunnaisia riskejä. Debourdeau ym. (2001) kertovat tapauksesta, jossa vanhempi naishenkilö oli ottanut 10,000 µg biotiinia ja 300 mg pantoteenihappoa päivässä kahden kuukauden ajan, ja hänelle oli tullut hengenvaarallinen perikardiaalinen effuusio (sydämen perikardiumin nestemäärän kasvu), joka korjaantui lisäravinteiden käytön lopettamisen jälkeen. Kyseessä on yksittäistapaus, jossa oli kyse biotiinin ja pantoteenihapon yhteisvaikutuksesta. Myös Báez-Saldaña ym. (2009) huomauttavat, että erityisesti hiirillä myös suuresta biotiinin yliannostuksesta voi olla haittavaikutuksia lisääntymistoiminnoille, samoin kuin puutteesta. Vaikka siis biotiinin yliannostus ei ole todennäköinen, sitä ei tule kuitenkaan syödä purkkitolkulla.

Merkittävin biotiiniin liittyvä mahdollinen haitta on se, että suuret biotiiniannokset saattavat vääristää joidenkin hormonitasoja mittaavien verikokeiden tuloksia (esim. kilpirauhashormoni, 25-hydroksivitamiini-D eli D-vitamiinin varastomuoto): kymmenten tai satojen milligrammojen suuruisia biotiiniannoksia ei tule käyttää ennen tiettyjen verikokeiden ottamista (ks. artikkeli).

Tarve raskauden aikana

Yleisesti tiedetään, että biotiinintarve kasvaa raskauden ja imettämisen aikana, ja esimerkiksi imettäville suositeltava biotiinin suositusmäärä on 5 µg korkeampi kuin muilla. Raskausaika on biotiinin kannalta tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena. Biotiinin puutteen on eläimillä todettu olevan teratogeneettistä eli aiheuttavan poikkeamia raskaudessa, sikiönmuodostuksessa ja johtavan pahimmillaan sikiön kuolemaan. Tämä on havaittu muun muassa hiirillä, hamstereilla, kanoilla ja kalkkunoilla. (Said 1999.)

Tsuji ym. (2015) ottivat kokeeseen mukaan kolmiviikkoisia naarashiiriä ja syöttivät niille joko tavallista ruokaa tai ruokaa, jossa ei ollut biotiinia. Kolmen viikon päästä tutkijat huomasivat, että hiirillä puutteellinen biotiinin saanti johti epänormaalien oosyyttien (varhaismunasolu, joka jakautuu munasoluksi) lisääntymiseen (kontrolliryhmässä 16 %:lla, biotiinivajeryhmässä 40 %:lla). Tämän jälkeen tutkijat jatkoivat vielä koetta; he havaitsivat, että vaikka biotiinivajeesta kärsiville hiirille syötettiin nyt tavallista ruokaa, niillä oli silti huomattavasti suurempi määrä epänormaaleja oosyyttejä kuin kontrolliryhmällä, joka oli saanut jatkuvasti riittävästi biotiinia (48 % vs. 18 %).

Mock ym. (2002) tutkivat raskaana olevien naisten biotiininsaantia. Aikaisemmin oli havaittu, että jopa 50 %:lla raskaana olevista naisista erittyy virtsaan 3-hydroksyisovaleerihappoa, joka saattaa olla yhteydessä biotiininpuutteeseen. Kuitenkin on ollut epäselvää, onko kyseessä vain muuten raskauteen kuuluva ilmiö, joten tutkijat päättivät kokeilla biotiinilisän antamista naisille. He antoivat puolille naisista biotiinilisää (300 µg/vrk) ja puolille plaseboainetta kahden viikon ajan. Tutkijat havaitsivat, että raskauden vaiheesta riippumatta biotiinilisän antaminen vähensi 3-hydroksyisovaleerihapon erittymistä virtsaan. Näin ollen tutkijat päättelivät, että raskaana olevilla esiintyy huomattavan usein biotiinin puutetta. Tutkijat myös toteavat, että ei ole ollenkaan poissuljettua, ettei biotiinivaje voisi vaikuttaa negatiivisesti raskauden etenemiseen. He huomauttavat, että esimerkiksi eräässä kokeessa hiiriäideille, jotka eivät saaneet ruokavaliostaan biotiinia, syntyi järjestelmällisesti suuhalkiosta ja raajojen lyhyydestä kärsiviä poikasia.

Myös Perry ym. (2014) tutkivat raskaana olevien ja imettävien naisten biotiinitasoja elimistössä ja mittasivat sitä eri tavoin (muun muassa mittaamalla virtsan 3-hydroksyisovaleryyli-karnitiini-pitoisuutta). Tutkituilla naisilla havaittiin, että raskaus ja imettäminen aiheuttavat merkittäviä muutoksia naisen elimistön biotiiniaineenvaihduntaan. Tutkijoiden mukaan siis Yhdysvalloissa suositellut annokset (30 µg päivässä raskauden aikana ja 35 µg päivässä imetettäessä) ovat liian matalia.

Vaikutus kynsien terveyteen

Kynsien ongelmat muodostavat noin 10 % kaikista dermatologisista eli ihosairaudellisista tiloista (Cashman & Sloan 2010). Cashman & Sloan (2010) havaitsivat tutkimuskatsauksessaan, että biotiini vaikuttaa lupaavalta kynsien hoidossa. Scheinfeld ym. (2007) kävivät läpi tutkimuksia kynsien terveyden suhteesta eri vitamiineihin ja hivenaineisiin. He totesivat, että hauraiden kynsien oireyhtymän kohdalla apua tuo päivittäinen 2,5 mg annos biotiinia tai 10 mg annos piitä. Hochman ym. (1993) kertovat tutkimuksesta, jossa hauraista kynsistä kärsivillä kynnen paksuus lisääntyi 25 % heidän saatuaan biotiinilisää. Kynsien hoidosta ks. myös Bolander (2006). EFSA onkin myöntänyt terveysväitteen, että biotiini on yhteydessä kynsien terveyteen.

Mahdolliset vaikutukset diabetekseen

Biotiinia on kokeiltu myös muissa koejärjestelyissä. Revilla-Monsalve ym. (2006) suorittivat kokeen, jossa he antoivat diabeetikoille farmakologisia annoksia (61,4 µmol/vrk) biotiinia; osa tutkituista sai plaseboa. Tutkimuksessa huomattiin, että 28 päivän kuluttua veren triglyseridien taso oli laskenut niillä diabeetikoilla, jotka saivat biotiinilisää. Tutkijat huomauttavatkin, että biotiinia voitaisiin käyttää mahdollisena hoitona hypertriglyseridemiaan.

Biotiinin terveysväitteet

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority) pitää listaa eri aineille myönnetyistä terveysväiteoikeuksista. Jotta jokin aine pääsee listalle, sen on läpäistävä tiukka ja byrokraattinen prosessi, jonka perustana pitää olla riittävä määrä tutkimuksia, joiden perusteella voidaan sanoa, että terveillä ihmisillä aine saa aikaan vastaansanomattomia terveyshyötyjä. Listaukseen ei kuitenkaan hyväksytä aineiden ns. lääkkeellisiä ominaisuuksia eli mitään, mikä viittaa sairauden parantamiseen, ennaltaehkäisyyn tai hoitamiseen.

EFSA:n mukaan biotiinilla on seuraavat terveysväittämät: se vaikuttaa positiivisesti energiantuotantoaineenvaihduntaan, hermoston normaaliin toimintaan, normaaliin ruoka-aineiden aineenvaihduntaan, normaaleihin psykologisiin toimintoihin sekä hiusten, kynsien ja limakalvojen hyvinvointiin (EFSA 2009, EFSA 2010).

Lue myös artikkelit:

“Suurten biotiinimäärien vaikutus verikoetuloksiin”
“Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä”