Tämän sivun tarkoitus on koota eri vitamiinien turvallisuuskatsaukset yhteen. Vuorokausittaiset suositukset sekä turvallisen saannin ylärajat on otettu suomalaisista ravitsemussuosituksista (2014) jos ei muuten mainita.

HUOM! Kaikki vitamiinit ovat turvallisia, kun niitä käytetään suositeltujen annosten mukaan!

A-vitamiinin turvallisuus

Suositeltu päivittäinen saanti on miehille 900 µg ja naisille 700 µg. Raskaana oleville määrä on 800 µg ja imettäville 1100 µg.

A-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 3000 µg, sillä tämän ylittävien annosten epäillään lisäävän sikiövaurioiden riskiä raskaana olevilla naisilla. Vaihdevuodet ohittaneille naisille suositellaan saannin ylärajaksi 1500 µg/vrk. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten suuret annokset eivät poistu elimistöstä välittömästi.

B1-vitamiinin eli tiamiinin turvallisuus

Suomessa B1-vitamiinin eli tiamiinin suositeltu vuorokausiannos miehille on 18–30-vuotiaille 1,4 mg, 31–60-vuotiaille 1,3 mg ja yli 61-vuotiaille 1,2 mg. Naisille vuorokautinen suositus on 18–60-vuotiaille 1,1 mg ja yli 60-vuotiaille 1,2 mg.

Tiamiinin yliannostusta ei ole helppo saada. EFSA eli Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto toteaa vuoden 2006 raportissaan, että tiamiinia on käytetty lisäravinteissa hyvin pitkään, mutta niistä ei tunneta negatiivisia vaikutuksia. Suonensisäisesti annetut, huomattavan suuret tiamiinimäärät voivat olla vahingollisia, mutta suun kautta otettuna jopa 500 mg annokset eivät ole aiheuttaneet oireita. Hiirillä LD50 eli annos, joka tappaa 50 % hiiristä, oli suun kautta annettuna 3–15 g/kg. Vertailun vuoksi sama määrä olisi 70-kiloisella ihmisellä 210 g:n ja 1 kg 50 g:n välillä. EFSA ei siis ole määritellyt tiamiinille ylintä sallittua päiväsaantia.

Ks. artikkeli ”Tiamiini (B1-vitamiini)”

B2-vitamiinin eli riboflaviinin turvallisuus

Suomessa riboflaviinin vuorokausittaiset saantisuositukset miehillä ovat 18–30-vuotiaille 1,6 mg, 31–60-vuotiaille 1,5 mg, 61–74-vuotiaille 1,4 mg ja yli 74-vuotiaille 1,3 mg. Naisilla vastaavat suositukset ovat 18–30-vuotiaille 1,3 mg ja yli 30-vuotiaille 1,2 mg.

EFSA toteaa vuoden 2006 raportissaan, että riboflaviini ei ole aiheuttanut merkittäviä sivuvaikutuksia lisäravinteissa. Viime vuosisadan alkupuolen rottakokeissa 10 mg riboflaviinimäärä ei vaikuttanut rottiin tai niiden jälkikasvuun mitenkään. Eläimillä valtavat riboflaviinimäärät ihon alle annettuna ovat johtaneet pahimmillaan kuolemaan, mutta hiirillä määrä on ollut 340 mg/kg (70-kiloisella ihmisellä määrä vastaisi 23,8 grammaa) ja rotilla 560 mg/kg (vastaava määrä 70-kiloisella ihmisellä 39,2 g). Ihmisillä riboflaviinia on kokeiltu 400 mg päiväannoksilla migreeniin, ja siihen mahdollisesti liittyvät oireet ovat olleet pieniä.

EFSA:n tutkijat toteavat, että suun kautta otettuna valtavat riboflaviiniannokset imeytyvät heikosti. Hiirikokeiden perusteella on mahdollista arvioida, että 50 mg per painokilo suun kautta otettua riboflaviinia on vielä turvallinen annos (NOAEL; no-observed-adverse-effect-level eli taso, jolla ei ole havaittu haittavaikutuksia); 70-kiloisella ihmisellä tämä vastaisi 3,5 g vuorokausiannosta.

Ks. artikkeli ”Riboflaviini (B2-vitamiini)

B3-vitamiinin eli niasiinin turvallisuus

Niasiini on yleisnimitys nikotiiniamidille ja nikotiinihapolle, jotka ovat farmakologisesti erilaisia, mutta jotka saavat aikaan samanlaiset vitamiinivaikutukset. Niasiinin suosituksia laskiessa joudutaan ottamaan monta tekijää huomioon, sillä niasiinia saadaan joko nikotiinihapon tai nikotiiniamidin muodossa. Samoin elimistössä niasiinia muodostuu tryptofaanista, yhdestä ihmiselle välttämättömästä aminohaposta. Pellagra, vakava niasiinin puutostila, tulee yleensä vasta niasiinin sekä tryptofaanin puutteesta.

Niasiinin saantisuositukset määritellään NE-yksikköinä eli niasiiniekvivalentteina. Yksi NE tarkoittaa joko 1 mg niasiinia tai 60 mg tryptofaania. Niasiinin päivittäiset saantisuositukset miehillä ovat 18–30-vuotiaille 19 NE, 31–60-vuotiaille 18 NE, 61–74-vuotiaille 16 NE ja yli 74-vuotiaille 15 NE. Naisilla vastaavat lukemat ovat 18–30-vuotiaille 15 NE, 31–60-vuotiaille 14 NE ja yli 60-vuotiaille 13 NE. Kuitenkaan viljojen niasiinia ei ole mielekästä laskea mukaan kokonaissaantiin, sillä niiden niasiini imeytyy yleensä heikosti.

Ks. artikkeli ”Niasiini (B3-vitamiini)”

Suomessa niasiinin suurimman vuorokausittaisen saannin ylärajat on määritelty sen mukaan, puhutaanko nikotiinihaposta (10 mg) vai nikotiiniamidista (900 mg). Kuitenkin nikotiinihapon 10 mg:n määrässä on huomiona, että tähän luetaan vain valmisteista tai lisäravinteista saatava nikotiinihappo.

Monivitamiineissa olevina määrinä niasiinilla ei ole havaittu sivuvaikutuksia. Kun nikotiinihapon annostus kasvaa suuremmaksi (joitakin satoja tai tuhansia milligrammoja), kasvojen ohimenevä punoitus on tyypillinen sivuvaikutus. Suuret nikotiinihappomäärät voivat aiheuttaa myös vatsanväänteitä.

Nikotiinihapon kohdalla hyvin suuret (1–9 g) annokset erityisesti pidemmän aikaa käytettynä saattavat olla riski maksan vajaatoiminnalle, verensokerin kontrollin muutoksille tai veren homokysteiinin nousemiselle. Nikotiiniamidilla ei ole havaittu vastaavia sivuvaikutuksia.

Ks. artikkeli ”Niasiinin eli B3-vitamiinin turvallisuus”

B5-vitamiinin eli pantoteenihapon turvallisuus

Pantoteenihapolla eli B5-vitamiinilla ei ole määriteltyjä saantisuosituksia, sillä sen puutostila saadaan aikaan lähinnä keinotekoisesti. Samoin pantoteenihapolla ei ole turvallisen päivittäisen saannin ylärajaa.

Pantoteenihapon yliannostusta on vaikea saada. Hiirillä suun kautta annettava annos, joka tappaa 50 % hiiristä, on 10 g per painokilo (70-kiloisella miehellä tämä tarkoittaa 700 g kerta-annosta). Rotilla 50–200 mg päiväannos 190 päivän ajan ei aiheuttanut oireita. Pantoteenihapon myrkytystilaoireista ihmisillä ei ole havaintoja. Lähinnä on havaittu, että valtavilla 10–20 g päiväannoksilla voi esiintyä turvotusta ja ripulia. (EFSA 2006)

Ks. artikkeli ”Pantoteenihappo (B5-vitamiini)”

B6-vitamiinin eli pyridoksiinin turvallisuus

Aikuisille miehille (yli 18-vuotiaat) pyridoksiinin suositeltava päivittäinen saanti on 1,5 mg/vrk. Yli 18-vuotiaille naisille suositeltava päivittäinen saanti on 1,2 mg/vrk. Kuitenkin raskaana oleville naisille suositellaan 1,4 mg/vrk ja imettäville naisillle 1,5 mg/vrk annoksia. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.) Suurin hyväksyttävä päiväsaanti aikuiselle on 25 mg/vrk.

Tutkimusten mukaan hyvin valtavat annokset pyridoksiinia saattavat aiheuttaa neuropatiaa eli hermovaurioita. Tapaustutkimusten pohjalta on havaittu, että yli 2 g annoksilla hermostovaurio voi kehittyä alle 12 kuukaudessa, mutta 2 g tai pienemmillä annoksilla hermostovaurion kehittyminen on vaatinut yli vuoden aktiivista käyttöä. Toisaalta myös pienemmillä annoksilla (100–200 mg) on havaittu joissakin tapauksissa oireita pitkään (noin kolme vuotta) kestäneessä käytössä. Potilaiden tila parani, kun ylenmääräisistä pyridoksiiniannoksista luovuttiin. (Parry & Bredensen 1985, EFSA 2006) Kuitenkin näissä tapauksissa ongelmana on, että niissä on kyse tapaustutkimuksista, joissa ei ole mielekästä tutkimusasetelmaa; tuloksiin saattaa siis vaikuttaa hyvin moni muukin asia kuin pyridoksiini (EFSA 2006).

EFSA (2006):n tutkijat toteavat, että yleisesti hyväksytään, että 500 mg päiväannos pyridoksiinia saattaa olla vahingollinen ihmiselle, jos sitä käytetään pitkään. Epäselvää on kuitenkin, mikä on turvallinen ja mikä haitallinen annos, sillä vaikka pyridoksiinia on annettu koehenkilöille jopa 3 g vuorokausiannoksina ilman oireita, turvallisen rajan pitäisi olla sellainen, että se ei vuosikymmenenkään jälkeen aiheuta ongelmia. Turvallisen saannin ylärajoiksi on ehdotettu muun muassa ”alle 50 mg päivässä” (Bender 1989). The Food and Nutrition Board of the Institute of Medicine ehdotti vuonna 1998 ylärajaksi 100 mg päivässä. EFSA kuitenkin määrittää turvalliseksi rajaksi 25 mg päivässä, sillä se on selkeästi pienempi kuin määrä, mikä voisi aiheuttaa millekään ryhmälle oireita jatkuvassakaan käytössä.

B6-vitamiini on vesiliukoisista B-vitamiineista sellainen, jonka saantia olisi hyvä rajoittaa järkeviin määriin. Duodecimin Terveyskirjasto-artikkelissaan Antti Aro (2015) suosittelee, että B6-vitamiinin suositeltuja määriä ei saisi pitkällä aikavälillä ylittää yli 20-kertaisesti, eli tämä tarkoittaa noin 500 mg määriä, vaikka tällaisia on joskus suositeltu kuukautisia edeltävän turvotuksen tai raskaudenaikaisen pahoinvoinnin hoitoon.

Ks. artikkeli ”Pyridoksiini (B6-vitamiini)”

Biotiinin turvallisuus

Biotiinin keskimääräinen saanti on Euroopan alueella tehdyissä tutkimuksissa ollut noin 30–40 µg vuorokaudessa. Vaikka biotiinin tarvetta on hyvin vaikea mitata, tarve on määritelty noin 30–60 µg:ksi vuorokaudessa. (EFSA 2006.)

Biotiini imeytyy myös hyvin suurina annoksina, ja jopa 20 mg annokset imeytyvät käytännössä kokonaan. Ihmisillä ei kuitenkaan ole merkkejä suurten biotiiniannosten vaarallisuudesta. Raskauden viimeisellä kolmanneksella annettu 10 mg annos ei aiheuttanut oireita sikiölle eikä äidille. Biotiinin puutteesta ja holokarboksylaasisyntetaasin puutoksesta kärsiville on annettu jopa 100 mg annoksia (100 000 µg) ilman oireita. (EFSA 2006.) Biotiinia on kokeiltu myös jopa 300 mg (300 000 µg) annoksina kolmen vuoden ajan erilaisissa kokeissa, eikä kokeissa ole havaittu sivuvaikutuksia.

EFSA:n (2006) tutkijat toteavat, että tämän hetken tiedon perusteella ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä olisi biotiinin turvallinen saantiraja. Raja ei siis ole tullut vastaan.

Biotiiniin liittyvä mahdollinen haitta on kuitenkin se, että suuret biotiiniannokset saattavat vääristää joidenkin hormonitasoja mittaavien verikokeiden tuloksia (esim. kilpirauhashormoni, 25-hydroksivitamiini-D eli D-vitamiinin varastomuoto): kymmenten tai satojen milligrammojen suuruisia biotiiniannoksia ei tule siis käyttää ennen tiettyjen verikokeiden ottamista (ks. artikkeli).

Katso artikkeli ”Biotiini”

B12-vitamiinin eli kobalamiinin turvallisuus

B12-vitamiinia suositellaan sekä aikuisille miehille että naisille 2,0 µg päiväannoksella. Tästä suuremmilla annoksillakaan ei ole havaittu oireita. B12-vitamiinia on käytetty pitkään massiivisina annoksina erityisesti B12-vitamiinin puutostilojen hoitamisessa. Kahden viikon välein suun kautta tai pistoksina annettujen 1–5 mg annoksien yhteydessä ei ole havaittu sivuoireita, vaikka seuranta-aika oli jopa viisi vuotta ja vaikka annokset olivat 500–2500-kertaisia suositeltuun päiväannokseen verrattuina (2,0 µg vrt. 1000–5000 µg). Samoin aina 1000 µg:aan eli 1 mg:aan asti olevilla päiväannoksilla ei ole havaittu riskejä tai oireita. (EFSA 2006.)

B12-vitamiini esiintyy joko syanokobalamiinin tai metyylikobalamiinin muodossa. Vaikka syanokobalamiinin yhteydessä on oltu huolissaan syanidikomponentista, edes milligramma-annoksina annokset ovat niin pieniä, että eivät aiheuta vaaraa. Sama on totta koboltista, josta kobalamiinit saavat nimensä. Harvinaisemmalla hydroksokobalamiinilla on havaittu joissakin kokeissa aiheuttavan aknea suuremmilla annoksilla, mutta samaa ei ole havaittu normaalilla syanokobalamiinilla tai metyylikobalamiinilla. (EFSA 2006.)

Katso artikkeli ”B12-vitamiini”

Foolihapon turvallisuus

Foolihapon suositeltu vuorokausiannos aikuisille on 300 µg. Kuitenkin hedelmällisessä iässä oleville naisille tai raskautta suunnitteleville suositellaan 400 µg vuorokausiannosta. Raskaana oleville ja imettäville annos on korkeampi, 500 µg. Turvallisen saannin yläraja on 1000 µg/vrk. 

Kun foolihappoa käytetään suuria määriä, kaikki siitä ei ehdi muuttua folaatiksi elimistössä, vaan vapaata foolihappoa jää vereen. Tämä on yhdistetty kohonneeseen syöpäriskiin. Näin ollen on selvää, että foolihappoa ei tule käyttää paljoa suosituksia suurempia määriä.

Ks. artikkeli ”Paljonko foolihappoa on liikaa?”

Ks. artikkeli ”Foolihappo”

C-vitamiinin turvallisuus

C-vitamiinin suositeltava päivittäinen saanti on aikuisilla 75 mg. Raskaana oleville suositellaan 85 mg ja imettäville 100 mg.

C-vitamiinin turvallisen vuorokausisaannin yläraja on Suomessa 1000 mg. Toisaalta on huomionarvoista, että elimistö säätelee veren C-vitamiinipitoisuutta tarkasti. Esimerkiksi noin 100 mg C-vitamiiniannos imeytyy lähes täydellisesti, mutta kymmenkertaisesta annoksesta imeytyy vain puolet ja satakertaisesta annoksesta noin 10–20 %. Veren C-vitamiinipitoisuuden kohotessa C-vitamiinia alkaa erittyä virtsaan (ks. Aro 2015)

Ks. artikkeli ”C-vitamiinin turvallisuus ravintolisissä”

Miehillä suurten C-vitamiinimäärien (yli 1 g päivässä) pitkäaikainen käyttö on yhdistetty kohonneeseen munuaiskivien riskiin. Naisilla vastaavaa yhteyttä ei ole havaittu. Tämä ei tarkoita, ettei voisi satunnaisesti ottaa suurempiakin C-vitamiiniannoksia, mutta erityisesti miesten on mielekästä pitää C-vitamiinin saantinsa pitkällä aikavälillä kohtuullisissa rajoissa.

Ks. artikkeli ”Suuret C-vitamiinimäärät ja munuaiskivet”

D-vitamiinin turvallisuus

Suositus yli 2-vuotiaille, nuorille ja aikuisille on 10 µg/vrk, yli 75-vuotiaille 20 µg/vrk. Turvallisen saannin ylärajana pidetään 100 µg/vrk (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014).

D-vitamiinitaso ilmoitetaan veren kalsidiolitasona eli 25(OH)D-tasona (25-hydroksikolekalsiferoli). Tarpeellisena veren kalsidiolitasona pidetään vähintään 75 nmol/l. Runsas auringonvalon saanti voi nostaa veren kalsidiolin tason lähelle lukemaa 200 nmol/l. (Paakkari 2016) EFSA (2006) pitääkin veren kalsidiolitasoa 200 nmol/l turvallisuusrajana, sillä tämä on mahdollista saavuttaa puhtaasti auringossa oleskelemalla

D-vitamiinin yliannostuksen vaara perustuu siihen, että se osallistuu luuston kalsiumaineenvaihduntaan. Yliannostuksen vaara on ainakin teoreettisesti siinä, että luista irtoaa kalsiumia ja tämä kulkeutuu virtsan mukana pois. Veren hyvin korkeat D-vitamiinitasot saattavat myös mahdollisesti vaurioittaa sisäelimiä (maksa, keskushermosto ja sydän-verisuonijärjestelmä). Hyperkalsemia on tila, jossa seerumin kalsiumpitoisuus on yli 2,75 mmol/l. 

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt saivat 6 viikkoa 250 µg D-vitamiinia, heidän seerumissaan ja virtsassaan ei havaittu merkittävää kalsiumtason nousua. 1250 µg päiväannoksella havaittiin seerumin kalsiumtasojen nousu tasolle 2,82–4,00 mmol/l. (EFSA 2006.) Yli 100 µg annokset D-vitamiinia saattavat joillakin henkilöillä kohottaa veren kalsiumpitoisuutta turvallisia rajoja korkeammalle.

Kertaluonteisesti annetuilla 7500–10 000 µg annoksilla ei ole havaittu sivuvaikutuksia. Toisaalta joillakin koehenkilöillä, jotka olivat lapsena saaneet 3–5 kuukauden välein 15 000 µg D-vitamiiniannoksen, havaittiin myöhemmässä vaiheessa nefrokalsinoosia (kalsiumsuolojen saostumista munuaiskuoreen). (EFSA 2006.) Valtavien kerta-annosten turvallisuus lapsilla vaikuttaa siis kyseenalaiselta.

D-vitamiinin tappava annos on koirilla 13 mg per painokilo. Jos arvo olisi suoraan käännettävissä ihmisille, niin tappava annos olisi 70-kiloisella ihmisellä noin 910 mg eli 910 000 µg; tämä vastaa siis 91 000-kertaisesti suositeltua päiväannosta ja 9100-kertaisesti korkeinta turvallista annosta. Ei kuitenkaan ole varmaa, onko tuloksia mahdollista soveltaa sellaisenaan ihmisille. (EFSA 2006.)

E-vitamiinin turvallisuus

E-vitamiinin vähimmäistarve on naisilla 8 mg/vrk ja miehillä 10 mg/vrk. E-vitamiinia ei voida pitää myrkyllisenä edes suurina annoksina. E-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 300 α-TE eli alfa-tokoferoliekvivalenttiyksikköä. Kuitenkin joissakin tutkimuksissa suuremmat saannit erityisesti ravintolisistä on yhdistetty kohonneen syöpäriskin kanssa.

Suurten E-vitamiiniannosten yhteyttä veren hyytymisen heikkenemiseen on tutkittu; osa tutkimuksista ei näe yhteyttä, kun taas toiset näkevät suurempien annosten olevan yhteydessä veren heikompaan hyytymiseen. Noin 1000 mg päiväannos on ollut joissakin tutkimuksissa yhteydessä veren hyytymisen heikkenemiseen. Joissakin tutkimuksissa veren hyytymisen heikkenemistä on tavattu myös pienemmillä annoksilla. EFSA totesi vuoden 2006 raportissaan turvallisen päiväsaannin ylärajaksi 560 mg; tutkijat jakoivat tämän kuitenkin kahdella, jotta määrää ei varmasti ylitettäisi. Pienellä pyöristämisellä turvallisen päiväsaannin rajaksi määriteltiin 300 mg. (EFSA 2006.)

E-vitamiinilla on hyvin alhainen myrkyllisyystaso. Hiirillä, rotilla ja kaneilla alfa-tokoferolin LD50 (annos, joka tappaa 50 % koe-eläimistä) on 2000 mg/painokilo; toisin sanoin 70-kiloisella ihmisellä olisi noin 50 % mahdollisuus jäädä henkiin 140 gramman E-vitamiiniannoksesta. (EFSA 2006.)

E-vitamiinin yhteydestä syöpään on keskusteltu viime aikoina. Osa tilastollisista tutkimuksista näkee lisäravinteista saadun, liiallisen E-vitamiinin lisäävän syöpäriskiä, kun taas osa tutkijoista tulkitsee samoja tilastoja eri tavalla. Tällä hetkellä on ainakin turvallista, että päivittäinen saanti ei kohoa valtavan paljon suuremmaksi kuin mitä suositeltu annos on.

K-vitamiinin turvallisuus

K-vitamiinille ei ole määritelty turvallisen saannin ylärajaa, mutta jopa 10 mg päiväannosten (fyllokinonia) ei ole todettu aiheuttaneen ihmisillä haittavaikutuksia lyhytaikaisessa käytössä (EFSA 2006). WebMD-palvelun mukaan sekä K1- että K2-vitamiini on ”todennäköisesti turvallista” useimmille aikuisille ja lapsille joko suun kautta nautittuna tai pistoksena. K-vitamiinin ei kerrota aiheuttavan sivuvaikutuksia useimmille ihmisille.