Aina ei tule ajatelleeksi, miten pienistä asioista koko elämä on kiinni. Mitä tapahtuisi, jos maailman kaikkien ihmisten veren hyytyminen loppuisi jostakin syystä? Maailman väestö ei kestäisi montaakaan kuukautta, kun jokainen nenäverenvuoto, asfaltti-ihottuma ja huuleen puraisu tarkoittaisi kuolemaa.
Hemostasia, elimistön ystävä
Hemostasia tarkoittaa verenhukan ehkäisemistä, ja se on tärkeä suoja elimistölle. Hemostasiaa ovat verisuonten supistuminen, veren hyytyminen ja sidekudoksen muodostuminen. Itse veren hyytyminen on monimutkainen prosessi, jossa verihiutaleet tarttuvat verisuonen seinämän kollageeniin ja sitovat itseensä toisia verihiutaleita. Hyytyminen voi tapahtua ulkoisen tai sisäisen reitin kautta, joissa molemmissa on monia eri tekijöitä. Hyytymisessä tärkeässä osassa ovat muun muassa trombiini ja fibriini.
Verihiutaleiden kasautumisella ja veren hyytymisellä, jotka ovat osa elimistön normaalia hemostasiaa, on kääntöpuolensa. Nämä hyvää tarkoittavat toiminnot aiheuttavat ongelmia monissa sairauksissa esimerkiksi verisuonten seinämiin muodostuvina trombeina. Ateroskleroosissa eli valtimonkovettumataudissa verisuonten seinämiin muodostuvan plakin pinta pääse helposti repeilemään, jolloin paikalle syntyy hyytymiä eli trombeja, jotka estävät veren virtausta. Irrotessaan trombi voi kulkeutua aivoihin tai keuhkoihin ja saada aikaan embolian eli verisuonen tukkeutumisen.
EPA, DHA ja veren hyytyminen
Omega-3-rasvahappojen vaikutus veren hyytymiseen on viime aikoina ollut tutkijoita kiinnostava aihe. Eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) nauttiminen ravintolisänä nähdään sekä hyötynä että riskinä veren hyytymisen kannalta. Tutkimukset viittaisivat siihen, että EPA ja DHA vähentävät veren hyytymistä eli koagulaatiota. Tässä on niin mahdollisuuksia kuin ongelmiakin: tätä voitaisiin käyttää hyödyksi sydän- ja verisuonitautien hoidossa esimerkiksi varfariinin tukena, mutta samalla omega-3-rasvahappojen käyttö esimerkiksi ennen leikkausta voisi olla terveysriski suurentuneen verenvuototaipumuksen vuoksi.
EPA:sta ja DHA:sta muodostuu elimistössä muun muassa resolviineja (erityisesti tulehdustilassa). Resolviineilla on anti-inflammatorinen vaikutus, eli ne vähentävät tulehdusta esimerkiksi rajoittamalla neutrofiilien toimintaa. Resolviini E1 (RvE1) näyttäisi olevan merkittävä myös hemostaasin eli verenhukan ehkäisemisen kannalta.
EPA, DHA ja veren hyytymistekijät
Tutkijat Fredman ym. (2010) eristivät verihiutalepitoista plasmaa ja seurasivat reaktioita lisätyn RvE1:n ja adenosiinidifosfaatin (ADP) kanssa. Aktivoituessaan verihiutaleet vapauttavat P-selektiinejä, jotka edistävät sidosten muodostumista verihiutaleiden kasautumisessa. Näin ollen P-selektiinin arvoja pidetään verihiutaleiden aktivaation mittarina. Kokeessa ADP:n stimuloimasta P-selektiinien mobilisaatiosta 30 prosenttia inhiboitui, kun RvE1:ä oli lisätty 1 nM. ADP on verihiutaleiden kasautumista kiihdyttävä tekijä, joten inhiboimalla ADP:a resolviini E1 vähensi verihiutaleiden kasautumista ja veren hyytymistä.
ADP stimuloi hyytymisessä myös verihiutaleiden morfologisia muutoksia, jotka ovat seurausta aktiinin polymerisaatiosta. Tutkimuksessa resolviini E1 inhiboi ADP:n stimuloimaa aktiinin polymerisaatiota lähes 50 prosenttisesti, kun aikaa oli kulunut 60 sekuntia. Tässäkin tilanteessa RvE1 siis inhiboi ADP:a ja sen aikaansaamaa verihiutaleen muodon muuttumista.
Tutkimuksessa kalsiumin mobilisaatioon RvE1:llä ei ollut vaikutusta. ADP:n reagointi P2Y1-reseptoreiden kanssa vapauttaa kalsiumia, joka tehostaa verihiutaleiden aktivaatiota.
Tutkimuksen perusteella resolviini E1:llä on siis selvästi ADP:n stimuloimaa verihiutaleiden kasautumista estävä vaikutus. RvE1 vaikutti sidosten muodostumiseen ja verihiutaleiden muotoon, jotka molemmat ovat osa verihiutaleiden kasautumista. Tutkimuksessa RvE1 ei inhiboinut eli estänyt ADP:tä kokonaan. Lisäksi verihiutaleita aktivoivat muutkin aineet kuin ADP. Näin ollen nähdään, että resolviini E1 ei totaalisesti pysäytä veren hyytymistä, vaan on sitä vähentävä tekijä.
Tutkimus tehtiin eristetyllä verihiutalepitoisella plasmalla (niin sanotusti in vitro, ”lasissa”), joten tulokset eivät ole suoraan verrattavissa tapahtumiin ihmiselimistössä (niin sanotusti in vivo, ”elävän sisällä”), jossa olosuhteet ovat paljon monimutkaisemmat. Resolviini E1 on siis yksi mahdollinen välyä, jonka kautta EPA vaikuttaa verihiutaleiden kasautumiseen.
Vaikka edellä eritellään tarkasti vain EPA:n johdannaisten vaikutusta veren hyytymiseen, myös DHA johdannaisineen vaikuttaa siihen. Muun muassa E. Caillet ym. (2009) tekivät tutkimuksen, jossa 12 tervettä mieskoehenkilöä nautti DHA:a suurenevina annoksina kahdeksan viikon ajan. Mitattaessa verihiutaleiden reaktiivisuus oli vähentynyt huomattavasti. DHA vähensi verihiutaleiden reagoimista ja veren hyytymistä.
On siis näyttöä sille, että omega-3-rasvahapot todella vähentävät veren hyytymistä in vivo eli tosielämässä, vaikka toimintamekanismi onkin vielä hieman epäselvä ja siitä on erimielisyyksiä. B. McEwein (2013) ryhmä Endeavour College of Natural Healthista ja Sydneyn yliopistolta toteuttivat tutkimuksen, jossa 40 tervettä ja 16 sydän- ja verisuonitauteja sairastavaa koehenkilöä nautti neljän viikon ajan ravintolisänä omega-3-rasvahappoja (DHA:a ja EPA:a) 640 mg päivässä. Mittauksissa ADP:n ja adrenaliinin indusoima verihiutaleiden aktivaatio oli vähentynyt merkittävästi, joskin muutos oli pienempi sydän- ja verisuonitautipotilailla. Kaikilla koehenkilöillä kuitenkin tapahtui veren hyytymisen osatekijöiden estymistä DHA:n ja EPA:n ansiosta. Toisaalta Ashmoren (2008) ja hänen kollegoidensa kymmenen koehenkilön tutkimuksessa omega-3-rasvahapot eivät yksinään nautittuna vähentäneet verihiutaleiden kasautumista, vaan ainoastaan tehostivat aspiriinin vaikutusta verihiutaleisiin.
Gajos ym. (2017) tutkivat omega-3-rasvahappojen vaikutusta pitkään kakkostyypin diabetesta sairastaneisiin potilaisiin, joilla oli ateroskleroosi eli valtimonkovettumatauti. Koehenkilöt nauttivat kolmen kuukauden ajan 2 grammaa päivässä DHA:a ja EPA:a. Näiden henkilöiden verihiutaleiden kasautumisessa ei havaittu eroa verrattuna lumelääkettä saaneeseen verrokkiryhmään. Diabetes on sairaus, jossa verihiutaleiden reaktiivisuus kasvaa ja veren hyytymistekijät lisääntyvät, mikä voi osaltaan selittää tulosten eroavaisuutta verrattuna tutkimuksiin, joissa koehenkilöt ovat olleet terveitä. Vereen, jossa on patologisia reaktioita, on ilmeisesti vaikeampi vaikuttaa kuin puhtaasti fysiologisiin toimintoihin. Omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta diabeetikoihin ei ole tehty montaa tutkimusta. Kyseinen tutkimus on kuitenkin osoituksena siitä, että veren hemostaasiin vaikuttavat todella monet tekijät, kuten muun muassa taudit, joita henkilöllä on.
Kaiken kaikkiaan omega-3-rasvahappojen antikoagulanttiselle vaikutukselle on pätevää näyttöä varsin paljon muutamista eriävistä tutkimuksista huolimatta. Suurempana ongelmana lieneekin, millä vaikutusmekanismilla hyytymisen vähentäminen tapahtuu. Uusimman tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että kyseessä on verihiutaleiden signaloinnin inhibointi. Joka tapauksessa EPA:n ja DHA:n johdannaiset vähentävät veren hyytymistä luultavasti monella eri tavalla. Sydän- ja verisuonipotilaat sekä diabeetikot tarvitsevat ilmeisesti suurempia annoksia omega-3-rasvahappoja kuin terveet, jotta sama vaikutus saadaan aikaan.
Leikkaustutkimukset: ei lisääntynyttä verenvuotoa
Koska omega-3-rasvahapot siis hidastavat veren hyytymistä, on syytä kysyä nostaako niiden nauttiminen lisäravinteena verenvuotoriskiä merkittävästi. Tässä kohdassa vastaan tulee yllätyksiä. Käypä hoito - suositus aikuispotilaiden arviointiin ennen elektiivistä leikkausta on, että jos luontaistuotteella on in vitro eli koeputkiolosuhteissa verihiutaleiden kasautumista estävä vaikutus, sen käyttö tulisi lopettaa seitsemän päivää ennen leikkausta. Kuitenkin samassa osiossa todetaan, että omega-3-rasvahappovalmisteiden käytön ei ole voitu todeta lisäävän verenvuototaipumusta leikkauksissa tai muissa tilanteissa.
Kysymys ei ole pelkästään suomalaisista suosituksista, vaan ilmiö on havaittu laajemmin. W.S. Harris ym. (2014) osoittavat kattavassa metatutkimuksessaan, että omega-3-rasvahapot eivät lisää verenvuotoa huomattavasti. Tutkimuskatsaukseen on kerätty lukuisia muita tutkimuksia, joista osa on suoraan tutkinut, lisääkö omega-3-rasvahappovalmisteiden käyttö verenvuotoa ja osa on kommentoinut asiaa tutkimuksessaan sivuasiana. Harris viittaa kumppaneineen muun muassa norjalaiseen tutkimukseen, jossa H. Arnesen ym. (1995) tutkivat potilaita, joille tehtiin sepelvaltimon ohitusleikkaus. 260 potilasta nautti leikkauksen jälkeen yhdeksän kuukauden ajan kalaöljyä 4g päivässä ja 251 potilasta toimi kontrolliryhmänä. Kaikki potilaat saivat myös aspiriinia tai varfariinia. Tuloksena oli, että kalaöljyn käyttö ei lisännyt verenvuototapauksia eikä verenvuotoaika ollut kasvanut.
A. R. Heller ym. (2002) puolestaan antoivat 24 potilaalle, joilla oli ollut abdominaalinen (vatsan alueen) leikkaus, suonensisäisesti omega-3-rasvahappoja ja soijapapuöljyä viiden päivän ajan. Verinäytteitä testattiin monena eri päivänä ja verrattiin kontrolliryhmään, joka sai vain soijapapuöljyä. Ryhmien verenhyytymistekijöissä ei havaittu eroa. Tässäkään tutkimuksessa omega-3-rasvahappojen nauttiminen ei siis aiheuttanut lisääntynyttä verenvuotoa.
Johtopäätökset: ei näyttöä verenvuodoista, mutta varovaisuus mukana
Asia vaatii lisätutkimista, mutta ei ole vahvaa näyttöä siitä, että omega-3-rasvahapot lisäisivät verenvuotoriskiä. Päinvastoin, monet tutkimukset osoittavat, että ne eivät lisää verenvuotoa merkittävästi. Suomalaisessa terveydenhuollossa on kuitenkin toistaiseksi käytäntönä kehottaa potilaita lopettamaan kalaöljyvalmisteiden käyttö hieman ennen leikkausta. Tämä lienee järkevää ainakin suuremman riskin leikkauksissa, kunnes tutkimustuloksia tulee enemmän, sillä se ainakin tiedetään, että omega-3-rasvahapot vaikuttavat veren hyytymiseen.
Lue myös artikkelit:
Paljonko omega-3-rasvahappoja voi käyttää?
Vaikuttavatko kalaöljyt sittenkään sydänterveyteen?