C-vitamiini on ihmiselle välttämätön vitamiini, jota tarvitaan erityisesti sidekudoksen muodostumiseen sekä ylläpitämään immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Kuitenkin suurempien C-vitamiiniannosten on ajoittain ajateltu aiheuttavan munuaiskiviä, erityisesti miehillä, joilla on muutenkin naisia suurempi riski saada munuaiskiviä.
Munuaiskivien muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät. Geenit ovat yksi tekijä, kuten myös paino (ylipaino lisää riskiä). Samoin eläinproteiinien runsas syöminen ja liian vähäinen nesteiden juominen pahentavat riskiä. Munuaiskivet ovat useimmiten kalsiumin ja oksalaatin seosta; molempia löytyy useista ruuista. Joillakin ihmisillä elimistössä C-vitamiini purkautuu oksalaatiksi, mikä saattaisi muodostaa ainakin teoreettisen yhteyden.
Tällä hetkellä C-vitamiinin ja munuaiskivien yhteyttä on tarkasteltu erityisesti kohorttitutkimuksissa, joissa on käyty läpi suuria väestökohortteja. Tällöin johtopäätöksiä on tehty heidän täyttämistään kyselykaavakkeista sekä seuraamalla heidän potilashistoriaansa. Tällaisissa tutkimuksissa on mahdollista saada huomattava määrä tutkittavia mukaan (useita kymmeniä tuhansia), mutta samalla eri elementtien tarkka standardointi on käytännössä mahdotonta. Kohorttitutkimuksissa on siis omat haasteensa, mutta niillä saadaan myös perusteltuja tuloksia aikaan.
Kaikkialla ei ole havaittu yhteyttä
C-vitamiinin runsaalla käytöllä saattaa olla yhteyksiä munuaiskivien syntymiseen. Kuitenkin tällä hetkellä tutkimuskenttä on kevyesti auki asian suhteen. Naidu (2003) kommentoi, että The Panel of Dietary Antioxidants and Related Compounds (ks. linkki) eivät nähneet yhteyttä C-vitamiinin saannin ja munuaiskivien muodostumisen välillä. Samoin Duodecim-lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa (Lehtoranta, Tukiainen & Lindell 2002) C-vitamiinin aiheuttaman virtsan oksalaattipitoisuuksien kasvusta ollaan eri mieltä; esimerkiksi heidän mukaansa Curhan ym. (1996a) eivät havainneet tutkimuksessaan yli 1500 mg vuorokausiannosten lisäävän munuaiskivien riskiä. (Toisaalta Curhan ym. 1996b totesivat, että kahvi á 240 ml vuorokausiannoksella vähensi 10 % munuaiskivien esiintymistä, mutta greippimehulla riski kasvoi 37 %).
Kun tarkastellaan Curhanin ym. (1996a) tutkimusta, he kävivät läpi 45 251 miehen muodostaman kohortin. Tutkituilla ei ollut munuaiskivisairautta. Heidän ravinnonsaantiaan arvioitiin heidän täyttämiensä kyselykaavakkeiden avulla. 6 vuoden seuranta-aikana 751 munuaiskivitapausta dokumentoitiin. 1500 mg C-vitamiinia saaneilla ei ollut tilastollisesti havaittavaa eroa alle 250 mg saaneisiin.
Curhan ym. (1998) kävivät läpi myös 85 557 naisen muodostaman kohortin. He havaitsivat, että B6-vitamiinin saanti oli käänteisesti yhteydessä munuaiskivien löytymiseen, mutta C-vitamiinin kohdalla riskiä ei ollut suuntaan eikä toiseen.
Taylor ym. (2009) puolestaan tutkivat ns. DASH-ruokavalion (Dietary Approaches to Stop Hypertension eli verenpaineen laskemiseen tarkoitettava ruokavalio) vaikutusta munuaiskivien esiintymiseen. DASH-ruokavalioon kuuluu paljon hedelmiä ja kasviksia, keskimääräisesti vähärasvaisia maitotuotteita sekä vähän eläinproteiinia, mutta toisaalta paljon kasviproteiinia palkokasveista ja pähkinöistä.Tutkijat havaitsivat, että mitä korkeammat pisteet koehenkilö sai DASH-ruokavaliosta, sitä pienempi todennäköisyys hänellä oli saada munuaiskiviä. Tämä yhteys oli riippumaton iästä, kehonpainosta, verenpaineesta, diabeteksesta, tietsidien käytöstä sekä kokonaisuudessaan nautittujen kalorien, nesteiden, kofeiinin ja alkoholin määrästä. Toisaalta korkeampaan DASH-ruokavalioon kuului myös korkeampi C-vitamiinin saanti. Tutkijat kuitenkin pohtivat, että lisääntynyt magnesiumin saanti mahdollisesti pienensi C-vitamiinin tuomaa lisäriskiä.
Michels & Frei (2013) kirjoittivat katsauksessaan, että tähän saakka näyttö on ristiriitaista sen suhteen, lisääkö C-vitamiinin saanti muuten terveillä munuaiskivien esiintymisen mahdollisuutta (hän viittaa jo yllä olleeseen Taylorin ym. 2009 tutkimukseen, mutta myös alla oleviin Taylorin ym. 2004 tutkimukseen sekä ruotsalaiseen Thomasin ym. 2013 tutkimukseen). Heidän mukaansa jo ilman lisätutkimusta on mielekästä varoittaa munuaiskivistä kärsiviä tai munuaiskivien poiston läpikäyneitä käyttämästä liikaa C-vitamiinia. He toteavat myös, että on myös syytä varoa ääripäätä: jotkut lääkärit ovat varoitelleet joitakin dialyysissä käyviä C-vitamiinin käytöstä niin paljon, että he ovat saaneet C-vitamiinin puutostiloja.
Toiset löytävät selkeän yhteyden
Taylor ym. (2004) kirjoittavat, että C-vitamiinia yli 1000 mg saavilla miehillä riski saada munuaiskiviä oli 1,41 verrattuna niihin, jotka saivat alle 90 mg C-vitamiinia (heillä arvo 1,0). Toisaalta heidän tutkimuksissaan kaliumin saanti oli yhteydessä vähäisempään munuaiskivien esiintymiseen. Vähiten C-vitamiinia saavilla munuaiskiviä oli miehillä 3,47 tapausta 1000 henkilötarkkailuvuotta kohti. Kuitenkin suurempi saaminen lisäsi määrää 0,88 vuodessa.
Taylorin ja kumppaneiden tutkimuksessa silmiinpistävää on, että kun verrattiin yli 1000 mg C-vitamiinia päivässä saavia 90 mg tai alle päivässä saaviin, havaittiin, että enemmän saavilla oli 41 % suurempi riski saada munuaiskiviä.
Vastaavia tuloksia saivat myös Ferraro ym. (2016), jotka kävivät läpi kolme kohorttia, johon kuului yhteensä peräti 156 735 naista ja 40 536 miestä. He tutkivat ihmisten C-vitamiinin saantia ja munuaiskivien esiintymistä. Yhteensä 6245 munuaiskivitapausta havaittiin tuossa määrässä (3,17 %:lla tutkituista 11,3–11,7 vuoden seuranta-ajan aikana). Tutkijat havaitsivat, että miehillä C-vitamiinin saannin määrä ravintolisistä oli yhteydessä munuaiskivien esiintymiseen, mutta samaa yhteyttä ei havaittu naisilla. Kuitenkaan ruuasta saatavan C-vitamiinin määrällä ei havaittu olevan merkitystä munuaiskivien esiintymisen kanssa.
Ferraron ym. tutkimuksessa miehet, jotka saivat C-vitamiinia kokonaisuudessaan alle 90 mg vuorokaudessa, muodostivat perusjoukon. 90–249 mg vuorokaudessa saaneilla oli 19 % suurempi riski saada munuaiskiviä kuin perusjoukolla. 250–499 mg saaneilla riski oli perusjoukkoon nähden 15 % suurempi. 500–999 mg saaneilla riski oli perusjoukkoon nähden 29 % suurempi. 1000 mg ja yli saaneilla riski oli perusjoukkoon nähden 43 % suurempi. Pelkästään ravintolisien C-vitamiineja tarkastellessa trendi oli myös samanlainen.
Assimos (2016) kommentoi Ferraron ym. tutkimusta huomauttaen, että miesten, joilla on taipumusta munuaiskivien muodostumiseen, tulisi rajoittaa C-vitamiinin saantiaan.
Ruotsalainen tutkimus: maltti on valttia
Ruotsissa toteutettu tutkimus, Thomas ym. (2013), kuuluu myös Michelsin ja Frein viittaamiin tutkimuksiin. Thomas kävi kumppaneineen läpi populaatiotasolla, vaikuttaako 1000 mg C-vitamiinilisän käyttö miehillä munuaiskivien esiintymiseen. 11 vuoden seurannassa tarkkailtiin 48 850 miestä, joiden ikä oli alussa 45–79 vuotta. Tutkittavia karsittiin kuitenkin pois lähes puolet eri syistä. Jäljelle jääneistä yli 23 000:sta todettiin, että runsas C-vitamiinilisien käyttö lähes kaksinkertaisti munuaiskivien esiintymisen mahdollisuuden. Kuitenkaan perusmonivitamiinien käyttö ei ollut yhteydessä kohonneeseen munuaiskivien riskiin. Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että heidän tuloksensa eivät sovellu naisiin, sillä naisilla on yleensä huomattavasti pienempi munuaiskivien esiintymisen riski. Tutkijat kommentoivat, että hyvin korkean C-vitamiinilisän nauttimisesta ei tällä hetkellä ole selkeitä terveyshyötyjä, joten he suosittelevat paljon C-vitamiinia sisältävien lisäravinteiden nauttimisessa malttia, erityisesti niillä, joilla on munuaiskiviä tai taipumusta saada munuaiskiviä.
Urologien suosituksia
Kanadan urologien liiton (CUA) vuonna 2016 päivitetyn suosituksen (ks. Dion ym. 2016) mukaan populaatiotason tutkimuksissa yli 1000 mg päiväannos C-vitamiinia on kohottanut hieman riskiä saada virtsakiviä. Samoin 1–2 g päivittäisannokset ovat olleet yhteydessä munuaiskiviin taipuvaisilla potilailla virtsan oksalaattipitoisuuksien kasvua. On teoriassa mahdollista, että C-vitamiini muuttuu oksalaatiksi. Tästä syystä he antavat suosituksen, että yli 1000 mg päivittäistä C-vitamiiniannosta ei suositella hyperoksalurian ja munuaiskivien riskin vuoksi.
Miten alas määriä voi vetää?
Esimerkiksi Ferraron ym. tutkimus herättää kysymyksen siitä, miten mielekästä on tarkkailla alle 90 mg C-vitamiinimääriä; he vertasivat alle 90 mg päivässä saavien tuloksia muihin. Toisaalta Suomessa saantisuositus on 75 mg vuorokaudessa sekä miehillä että naisilla, ja EU:n yhteisen EFSA:n (European Food Safety Authority, Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto) ravitsemussuosituksissa keskimääräinen päivittäinen tarve nostettiin vuonna 2013 miehillä keskimäärin 90 mg ja naisilla 80 mg (EFSA 2013). Kuitenkin myös EFSA toteaa, että esimerkiksi immuunijärjestelmän tukemiseen raskaan liikunnan aikana tarvitaan 275 mg päiväannosta (EFSA 2009). Näin ollen on mielekästä pohtia sellaisten tutkimusasetelmien mielekkyyttä, joissa vertailukohteena on määrä, joka voi olla optimaalisen alapuolella.
Pohdinnoissa on vastakkain yhtäältä se, että C-vitamiinin liian vähäinen saanti on yhteydessä oireisiin, mutta toisaalta liiallinen saanti kasvattaa munuaiskivien esiintymisen riskiä. Näin ollen hyötyjen ja haittojen tulisi olla mielekkäässä tasapainossa. Kuitenkin erityisesti Thomasin ym. ruotsalaisessa tutkimuksessa lähtökohtainen vertailu oli mielekäs, sillä siinä keskityttiin 1000 mg annoksiin. Tässä suhteessa siis annosten kokoluokka olisi hyvä ottaa huomioon, kuten yllä mainitussa Kanadan urologien liiton suosituksessa onkin tehty.
Johtopäätöksiä: varovaisuutta
Naisten kohdalla tulokset eivät ainakaan vielä näytä siltä, että munuaiskivien tähden olisi syytä rajoittaa C-vitamiinin saantiaan. Niin Curhanin ym. (1998) kuin Ferraron ym. (2016) tutkimukset antavat kuvaa, että naisille ei ole vaaraa korkeammistakaan C-vitamiiniannoksista. Kuitenkin miesten on syytä välttää erityisen suuria C-vitamiiniannoksia pitkäaikaisessa käytössä. Samoin ehkä suurempia annoksia käyttävien olisi syytä pohtia B6-vitamiinin käyttöä, joka ainakin Curhanin ym. (1998) tutkimuksessa oli yhteydessä vähäisempään munuaiskivien esiintymiseen (tosin naisilla). Gul & Monga (2014) suosittelevatkin virtsan kohoneen oksalaattipitoisuuden hillitsemiseen B6-vitamiinin käyttöä.
Toisaalta kohorttitutkimusten perusteella ei ole mahdollista väittää, että kuuriluontoisesti otettavat, hyvinkin suuret C-vitamiiniannokset olisivat ongelmallisia. Kuitenkin erityisesti silloin, jos sattuu olemaan mies ja on edes suhteellisen suuri riski saada tuskallisia munuaiskiviä, voi olla parempi jättää suurempien annosten saanti vähemmälle.
Ks. myös seuraavat artikkelit: