Omega-3-rasvahapot ovat yksi tutkituimpia ravintoaineita (ks. ALA, EPA ja DHA). Pelkästään lääketieteellisten tutkimusten PubMed-tietokannasta löytyy yli 26 000 tutkimusta hakusanoilla ”omega 3 fatty acids”. Omega-3-rasvahappojen käytön terveyshyötyjä sekä vaikutuksia erilaisiin sairauksiin on tutkittu, eivätkä mielenterveysongelmat ole tässä suhteessa poikkeus. Omega-3-rasvahappojen vaikutusta depressioon on selvitetty useissa tutkimuksissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan joitakin keskeisiä tutkimuksia.
Aiheesta on julkaistu joitakin kontrolloituja tutkimuksia, mutta niiden laatu ja tulokset ovat vaihtelevia. Useissa tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia omega-3-rasvahappojen vaikutuksista depression oireisiin, mutta kaikki tutkimukset eivät viittaa positiiviseen vaikutukseen. Myös tutkimusten laatu on ollut vaihteleva: monet tutkimukset ovat olleet kestoltaan melko lyhyitä ja otannaltaan suhteellisen pienikokoisia. Tästä huolimatta tulokset ovat lupaavia.
Tutkimuksia, joissa positiivista vaikutusta
2000-luvulla on julkaistu joitakin kontrolloituja tutkimuksia, jotka viittaavat depressio-oireiden lieventymiseen omega-3-rasvahappojen käytön seurauksena ainakin lyhyellä aikavälillä. Näyttöä on saatu myös siitä, että matalat omega-3-tasot ovat yhteydessä depressioon.
Kontrolloidut tutkimukset
Sun ym. (2003) tutkimuksessa lähdettiin liikkeelle teoriasta, että depression taustalla vaikuttavat epänormaalit omega-3-monityydyttymättömien rasvahappojen (kuten EPA ja DHA) tasot solukudoksissa (veren punasolujen limakalvot, plasma jne.) sekä niiden riittämätön saanti.
Tutkijat toteuttivat kahdeksan viikkoa kestäneen lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen, jossa verrattiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia lumeaineen vaikutuksiin 6,6 g päiväannoksella normaalin hoidon ohella 28 potilaalla, joilla oli diagnosoitu depressio (MDD).
Tutkimuksessa omega-3-ryhmällä todettiin merkittävästi lumeryhmää matalammat pisteet 21-kohtaisella Hamiltonin-asteikolla (Hamilton Rating Scale for Depression; HAMD). Näiden alustavien tulosten katsottiin viittaavan siihen, että omega-3-rasvahapot voivat kohentaa depression oireita lyhyellä aikavälillä.
Jiang ym. (2018) puolestaan suorittivat satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen, jossa eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) yhdistelmän (400/200, yht. 2 g päivässä) ja lähes puhtaan eikosapentaeenihapon (2 g päivässä) vaikutuksia verrattiin vastaavaan määrään lumeainetta 12 viikon ajan 108 kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta ja depressio-oireista kärsivällä potilaalla.
Tutkimuksessa havaittiin punasolujen omega-3-tasojen nousseen huomattavasti. Myönteiset muutokset myös kognitiivisissa depressio-oireissa sekä sosiaalisessa toimintakyvyssä tukivat omega-3-rasvahappojen käyttöä. Laajempia tutkimuksia kuitenkin kaivattiin.
Thesingin ym. (2018) tutkimuksessa selvitettiin depressio- ja ahdistuneisuushäiriöiden ja monityydyttymättömien rasvahappojen välistä suhdetta. Poikkileikkausdataa saatiin The Netherlands Study of Depression and Anxiety -tutkimuksesta, jossa mukana oli 304 depressiosta kärsivää, 548 ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää, 529 depressiosta ja ahdistuneisuushäiriöstä samanaikaisesti kärsivää, 897 depressiosta/ahdistuneisuushäiriöstä toipunutta sekä 634 tervettä kontrolliryhmän ihmistä.
Kliinisessä määrittelyssä huomioitiin tilan vakavuus, alatyypit, sairastumisikä, depression ja ahdistuneisuuden kesto sekä depressiolääkityksen käyttö. Omega-3- ja omega-6-rasvahappojen absoluuttiset arvot sekä suhteelliset määrät plasmassa verrattuna kaikkien rasvahappojen määrään (N-3:FA; N-6:FA) määriteltiin ydinmagneettisella resonanssialustalla.
Samanaikaisesta depressiosta ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä potilailla todettiin kontrolliryhmään verrattuna matalammat omega-3-tasot (p=0,012; näin ollen jäi vain 1,2 % mahdollisuus, että tulokset olivat sattumaa) ja matalammat suhteelliset omega-3-määrät verrattuna kaikkien rasvahappojen määrään (p=0,002) kuin niillä, jotka kärsivät vain depressiosta. Omega-6-rasvahappojen tasoissa ei kuitenkaan havaittu eroja. Myöskään toipuneiden ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroja.
Matalammat omega-3-tasot olivat yhteydessä vakavampaan depressioon (p=0,023), mutta omega-6-tasojen ja muiden kliinisten määritelmien välillä ei havaittu selkeätä yhteyttä. Muutokset monityydyttymättömissä rasvahapoissa eivät liittyneet vain ahdistuneisuushäiriöön. Tutkimuksen mukaan depressiosta kärsivillä, erityisesti yhdessä ahdistuneisuushäiriön kanssa, on matalammat omega-3-tasot kuin terveillä ihmisillä.
Matalat omega-3-tasot on tutkimuksissa yhdistetty depressioon.
Kooste- ja review-tutkimukset, jotka viittaavat hyötyihin
Monet koostetutkimukset viittaavat siihen, että omega-3-rasvahappojen käytöstä voi olla merkittävää hyötyä depressiosta kärsiville.
Martins (2009) lähtee koostetutkimuksessaan liikkeelle epidemologisesta ja tapauskontrolliin perustuvasta datasta, jonka mukaan pitkäketjuisten monityydyttymättömien omega-3-rasvahappojen suurempi saanti ruokavaliosta voi vaikuttaa positiivisesti depressioon. Vuosikymmen sitten julkaistun Martinsin meta-analyysin mukaan satunnaistettujen, kontrolloitujen tutkimusten tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia, eikä selvyyttä ollut siitä, johtuuko tutkimuksissa raportoitu positiivinen vaikutus EPA:sta, DHA:sta vai kenties molemmista rasvahapoista.
Kyseessä on laaja koostetutkimus satunnaistetuista, lumekontrolloiduista kaksoissokkotutkimuksista, joissa tutkittiin omega-3-rasvahappojen lisäravinnekäytön vaikutuksia ja joissa raportoitiin masennusoireita. Mukaan valittiin 28 kriteerit täyttänyttä tutkimusta. Kokonaisuutena depressiopisteiden todettiin laskeneen omega-3-lisän käytön seurauksena verrattuna lumeaineeseen (p=0,001).
Huomattavaa kuitenkin on, että analysoidut tutkimukset olivat toisistaan poikkeavia ja niissä myös esiintyi julkaisuvääristymää. Kolmessa tutkimuksessa ei havaittu merkittävää depressio-oireiden vähentymistä käytettäessä pelkästään DHA:a (p=0,997). Neljässä tutkimuksessa ei havaittu oireiden vähentymistä käytettäessä yli 50 % DHA:a sisältäneitä lisäravinteita (p=0,417).
Toisaalta oireissa havaittiin tilastollisesti merkitsevää parannusta 13 tutkimuksessa, joissa käytettiin yli 50 % EPA:a sisältäneitä lisäravinteita (p=0,005), ja 8 tutkimuksessa, joissa käytettiin puhdasta etyyli-EPA:a (p=0,002). Tutkimusten laatu, kesto ja käytettyjen annosten koko kuitenkin vaihtelivat.
Joka tapauksessa tämän koostetutkimuksen mukaan EPA saattaa olla DHA:a tehokkaampi depression hoidossa.
Suurempia, hyvin suunniteltuja, satunnaistettuja, kontrolloituja ja riittävän pitkäkestoisia tutkimuksia kaivattiin kuitenkin lisää.
Lin ym. (2010) puolestaan toteuttivat koostetutkimuksen 14 tutkimuksesta, joissa vertailtiin monityydyttymättömien rasvahapppojen tasoja depressiopotilailla ja kontrolliryhmällä.
Kontrolliryhmään verrattuna EPA- ja DHA-tasot sekä monityydyttymättömien omega-3-rasvahappojen tasot olivat merkittävästi matalammat masennuksesta kärsivillä. Merkittävää eroa ei havaittu AA:n tai omega-6-rasvahappojen tasoissa. Monityydyttymättömien omega-3-rasvahappojen todetaan olevan tärkeitä depression synnyssä. Tutkijat suosittelivat niitä vaihtoehtoisena hoitona depressioon.
Grosson ym. (2014) koostetutkimus käsitteli 19 kontrolloitua tutkimusta. Tutkimuksista 11 oli tehty potilailla, joilla oli depressiodiagnoosi, ja 8 tutkimusta potilailla, joilla oli depression oireita ilman varsinaista diagnoosia.
Myös tässä koostetutkimuksessa havaittiin, että omega-3-rasvahapoilla oli tilastollisesti merkitseviä positiivisia vaikutuksia depression oireisiin. Pääasiassa EPA:ta sisältäneet valmisteet vaikuttivat kliinisiin tuloksiin eniten. Merkille pantavaa oli, että positiiviset tulokset saatiin, kun omega-3-rasvahappoja käytettiin täydentävänä hoitona.
Tehokasta vaikutusta havaittiin erityisesti niissä kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa käsiteltiin potilaita, joilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta näyttöä ei saatu vaikutuksista depression oireisiin nuorilla väestöryhmillä, raskausmasennukseen, muuhun pääasialliseen sairauteen kuin depressio tai terveisiin yksilöihin.
Tutkijat toteavat, että omega-3-rasvahapot ovat tehokkaita potilailla, joilla on diagnosoitu depressio, sekä depressio-oireista kärsivillä, joilla ei ole diagnoosia.
Merkittävässä koostetutkimuksessa Hallahan ym. (2016) analysoivat 35 vuosina 1980–2014 julkaistua kontrolloitua tutkimusta (RCT). Tutkimuksissa oli mukana 6665 osallistujaa, jotka saivat omega-3-rasvahappoja ja 4373 osallistujaa, jotka saivat lumeainetta.
Tutkimusten perusteella havaittiin, että niillä osallistujilla, joilla oli diagnosoitu depressio, EPA (yli 50% EPA:a) havaittiin kliinistä hyötyä verrattuna lumeaineeseen (p<0,001). DHA:lla (yli 50% DHA:a) ei havaittu samaa vaikutusta. EPA:lla ei kuitenkaan todettu myönteistä vaikutusta depression oireisiin niillä henkilöillä, joilla ei ollut diagnosoitu depressiota.
Vaikka tämän koostetutkimuksen tulosten merkitystä lisää se, että tulokset on saatu pitkällä aikavälillä tehdyistä tutkimuksista, tutkijoiden mukaan tarvitaan lisää kontrolloituja tutkimuksia (RCT), joissa eniten EPA:a sisältäviä omega-3-yhdistelmiä annetaan populaatioille, joilla on diagnosoitu tai kliinisesti merkitsevä, riittävän pitkäkestoinen depressio.
Review-artikkelissa Larrieu & Layé (2018) käsittelevät omega-3-rasvahappojen potentiaalia hermostoa suojelevina ja korjaavina tekijöinä. Tutkijoiden mukaan omega-3-rasvahapot voivat moduloida neurobiologisia prosesseja, jotka liittyvät ahdistuneisuuden ja masennuksen oireiden fysiologiaan.
Tutkimuksissa on havaittu, että omega-3-rasvahapot, ja niistä erityisesti eikosapentaeenihappo (EPA), vaikuttavat positiivisesti depression oireisiin. Pitkäkestoisempia, laadukkaita, kontrolloituja tutkimuksia kaivataan kuitenkin lisää.
Tutkimuksia, joissa ei vaikutusta tai näytön laatu heikkoa
Kaikissa tutkimuksissa omega-3-rasvahapoilla ei ole havaittu positiivista vaikutusta depressioon tai havaitut vaikutukset eivät ole merkittävämpiä kuin lumeaineen vaikutukset. Näihin tutkimuksiin ja tulosten sovellettavuuteen liittyy kuitenkin rajoituksia.
Kontrolloidut tutkimukset
Shinto ym. (2016) tutkivat satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa omega-3-rasvahappojen vaikutuksia depressioon MS-tautia sairastavilla potilailla. Kyseessä oli pilottitutkimus, jossa oli 39 osallistujaa, joista 31 pysyi mukana tutkimuksen loppuun saakka. omega-3-rasvahappoja annosteltiin 6 g päivässä 12 viikon ajan.
Tutkimuksen lopussa parannukset depressio-oireiden vakavuuden mittaamiseen käytettävällä MADRS-asteikolla (The Montgomery-Åsberg Depression Rating Scale) eivät olleet merkittävästi erilaisia ryhmien välillä. Omega-3-ryhmästä 47,4 % ja lumeryhmästä 45,5 % potilaista sai 50 % paremman tuloksen kuin aiemmin (p=0,30). Omega-3-rasvahappojen ei todettu olevan merkittävästi tehokkaampia kuin lumeaineen lisähoitona MS-tautia sairastavilla. Hoitoa kuitenkin siedettiin hyvin.
Tässä tutkimuksessa selviteltiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia depression lisäksi muusta vakavasta sairaudesta (MS-tauti) kärsivillä. Tuloksia ei tämän vuoksi voida suoraan soveltaa depressiopotilaisiin, jotka eivät kärsi muista sairauksista.
Gabbayn ym. (2018) lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 51 iältään 12–19-vuotiasta nuorta, joilla oli depressiodiagnoosi ja jotka eivät käyttäneet lääkkeitä, saivat 10 viikon ajan joko omega-3-rasvahappoja tai lumeainetta. Tutkimuksen alussa päiväannos oli 1,2 g, mutta sitä nostettiin siten, että tutkimuksen lopussa se oli 3,6 g. Tutkituista 43 % oli miespuolisia ja 57 % naispuolisia.
Tuloksia depression vakavuuden ja hoidon tehon osalta mitattiin sekä lääkärintarkastuksissa että potilaiden oman raportoinnin perusteella. Omega-3-rasvahappojen ei todettu olevan lumeainetta vaikuttavampaa millään mittarilla mitattuna.
Tämän tutkimuksen, kuten monen muun lisäravinteiden vaikutuksia selvittelevän tutkimuksen, heikkoutena on kuitenkin sen lyhyt kesto. Omega-3-rasvahappojen kaltaiset ravintoaineet eivät ole lääkkeitä, joten niiden vaikutukset eivät useinkaan ole nähtävissä lyhyiden, muutamia viikkoja kestävien tutkimusten perusteella. Pitkäaikaisen käytön hyötyjä ei saavuteta lyhyessä ajassa. Lisäksi tulokset perustuvat ainakin osittain potilaiden omaan raportointiin, mikä ei takaa objektiivisuutta.
Opiyo ym. (2018) puolestaan tutkivat omega-3-rasvahappojen vaikutuksia depressioon HIV-positiivisilla, raskaana olevilla naisilla. Kontrolloidun tutkimuksen interventioryhmälle (109 naista) annettiin EPA:a 2,15 g ja DHA:a 1,02 g päivässä 8 viikon ajan, kun kontrolliryhmälle (107) annettiin soijaöljyä. 78,9% prosenttia omega-3-ryhmästä ja 89,7 % soijaöljyryhmästä suoritti tutkimuksen loppuun.
Kahdeksan viikon kuluttua molemmilla ryhmillä todettiin lieviä depression oireita, mutta eri ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (omega-3: 95,3 %; soijaöly: 97.9 %). Tämän perusteella tutkijat väittävät, että omega-3-rasvahapoista ei ole lisähyötyä depression oireiden hallintaan HIV-positiivisille, raskaana oleville naisille.
Tutkimus oli kuitenkin kestoltaan kovin lyhyt, vain kahdeksan viikkoa. Lisäksi se toteutettiin ryhmällä HIV-positiivisia, raskaana olevia naisia, eikä sen tuloksia voida soveltaa ryhmiin, jotka eivät täytä samoja kriteereitä.
Tayama ym. (2018) tutkivat omega-3-rasvahappojen ja psykoedukaation vaikutuksia lievästä tai kohtalaisesta depressiosta kärsivillä. Tutkimus oli satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa interventioryhmälle annettiin 15 kertaa 300 mg omega-3-rasvahappoja (yht. 500 mg DHA, 1000 mg EPA) päivässä ja kontrolliryhmälle vastaava määrä lumeainetta 12 viikon ajan. Tämä yhdistettiin psykoedukaatioon.
Tutkijoiden mukaan omega-3-rasvahappojen ja psykoedukaation yhdistelmällä oli vaikutuksia depression oireisiin, mutta heidän mukaansa pelkästään psykoedukaatio saa aikaan samanlaiset vaikutukset kuin interventioiden yhdistelmä.
Tutkimukseen liittyi kuitenkin rajoituksia: tutkittujen omega-3-tasoja ei mitattu, moni keskeytti tutkimuksen, eikä sen tuloksia voida soveltaa laajemmin. Tutkimuksen lyhytkestoisuus heikentää sen laat
Runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältäviä ruokia.
Kooste- ja review-tutkimukset, joiden mukaan näytön laatu heikkoa
Appletonin (2015) ryhmän Cochrane-koostetutkimuksessa oli mukana 26 tutkimusta, joista 25:ssä (1438 osallistujaa) verrattiin omega-3-rasvahappojen lisäravinnekäytön vaikutuksia depressio-oireisiin verrattuna lumeaineeseen. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa, jossa oli 40 osallistujaa, verrattiin omega-3-rasvahappoja depressiolääkkeisiin. Mukaan valittiin satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia, joissa käytettiin omega-3-rasvahappoja interventiona depressiodiagnoosin saaneilla aikuisilla, käytettiin vertailuryhmää sekä mitattiin depressio-oireita.
Kokonaisuutena omega-3-rasvahapoilla havaittiin pieni tai kohtalainen, mutta tutkijoiden mukaan ei todennäköisesti kliinisesti merkitsevä, positiivinen vaikutus masennuksen oireisiin. Tutkijoiden mukaan omega-3-rasvahappojen vaikutuksista depressioon ei ole saatavilla riittävän korkealaatuista näyttöä.
Tämän koostetutkimuksen kohdalla on huomattava, että samalla kun suurin osa koosteeseen mukaan otetuista tutkimuksista oli kooltaan pieniä, kolmen muita tutkimuksia laajemman tutkimuksen tulokset vaikuttivat suuresti kokonaisuuteen: kyseiset kolme tutkimusta muodostivat jopa 82 % käsitellystä datasta, mikä saattoi osaltaan vääristää kokonaisuutta. Tarve lisätutkimuksille on kuitenkin ilmeinen.
Myös Deacon ym. (2017) viittaavat review-artikkelissaan siihen, että tutkimusnäyttö omega-3-rasvahappojen vaikutuksista depressioon on rajallista ja tutkimusten tulokset ristiriitaisia. Monityydyttymättömien rasvahappojen todetaan kuitenkin soveltuvan hyvin sekä aikuisille että lapsille, koska tutkimuksissa on raportoitu vain lieviä suolisto-oireita niiden käytön yhteydessä.
Lisätutkimuksen tarpeeseen viittaa myös Bain ym. (2018) systemaattinen review -tutkimus, jossa tarkasteltiin omega-3-rasvahappojen vaikutuksia depressio-oireisiin yli 60-vuotiailla. Mukaan valittiin yhdeksän tutkimusta, joissa omega-3-rasvahapoilla ei havaittu merkitsevää vaikutusta oireiden vähenemiseen. Tutkimuskoosteen otos oli kuitenkin erittäin pieni, vain yhdeksän tutkimusta, joten sen tilastollinen selitysvoima ei ole merkittävä.
Johtopäätöksiä
Näyttöä omega-3-rasvahappojen käytön positiivisista vaikutuksista depressioon sekä matalien omega-3-tasojen ja depression yhteydestä on saatu jonkin verran kontrolloiduista tutkimuksista, minkä myös useat koostetutkimukset tuovat esiin. Eräiden tutkimusten mukaan eikosapentaeenihappo (EPA) vaikuttaa depressioon tehokkaammin kuin dokosaheksaeenihappo (DHA).
Kaikissa kontrolloiduissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole saatu positiivisia tuloksia, mikä näkyy myös joissakin koostetutkimuksissa, joiden mukaan näyttö vaikutuksista on heikkoa tai ristiriitaista. Osa näistä kontrolloiduista tutkimuksista toteutettiin kuitenkin depression lisäksi samanaikaisesti muista sairauksista kärsineillä ihmisillä. Tämä vaikuttaa osaltaan tulosten sovellettavuuteen.
Haasteena käytännössä kaikissa aihetta käsittelevissä kontrolloiduissa tutkimuksissa on tutkimusten lyhytkestoisuus. Omega-3-rasvahappojen kaltaiset ravintoaineet eivät ole lääkkeitä, joten niiden vaikutukset eivät välttämättä ole nähtävissä lyhyiden, muutamia viikkoja kestävien tutkimusten perusteella. Positiiviset tulokset ovat kuitenkin lupaavia.
Vaikka lisää pitkäkestoisia, kontrolloituja tutkimuksia aiheesta kaivataan, positiivinen suhtautuminen omega-3-rasvahappojen vaikutuksiin depressioon on perusteltua. Riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista kannattaa lähtökohtaisesti pitää huolta, koska matalien omega-3-tasojen ja depression välillä on havaittu yhteyttä. Myös omega-3-rasvahappojen muut terveysvaikutukset on syytä pitää mielessä.
Lue myös artikkelit:
Omega-3-rasvahappojen vaikutus veren rasvoihin ja kolestroliin
Omega-3-ravintolisien turvallisuuskysymyksiä
Lisäävätkö omega-3-rasvahapot verenvuotoriskiä?