Tässä artikkelissa tarkastellaan kurkumiinin positiivisia vaikutuksia nivelterveyteen tutkimustiedon perusteella. Maustekasvi kurkumalla (Curcuma longa, Curcuma Domestica) on pitkä historia intialaisessa perinteisessä lääketieteellisessä järjestelmässä, Ayurvedassa, jossa sitä on käytetty muun muassa erilaisten tulehdussairauksien hoitoon. Eteeristen öljyjen, sokereiden, proteiinien ja pihkan lisäksi kurkuma sisältää 2–5 % kurkumiinia, jonka vaikutuksia nivelterveyteen on pyritty selvittämään nykytutkimuksessa. Kurkumiinilla tarkoitetaan yleensä kurkumasta valmistettua uutetta, jossa on mukana kolmea kurkuminoidia: diferoyylimetaania (noin 82 % kurkumiinivalmisteiden kurkumiinista), demetoksikurkumiinia (15 %) sekä bisdemetoksikurkumiinia (3 %). (Jurenka 2009; Mobasheri ym. 2012.)
Vaikka kurkumiinilla on tutkimusten mukaan potentiaalia nivelsairauksien, erityisesti nivelrikon, hoitokeinona, mihin myös sen pitkä käyttöhistoria viittaa, aineen hyötyosuus on kuitenkin pieni: kurkumiini imeytyy erittäin heikosti elimistössä. Joissakin tutkimuksissa käytettiin jopa sata pilleriä kurkumiinia kahdessa päivässä, eikä ainetta kyetty silti havaitsemaan ihmisen veressä tämän jälkeen (ks. Klickovic ym. 2014). Kurkumiinin imeytymistä on pyritty parantamaan esimerkiksi lisäämällä siihen piperiiniä, jonka on todettu lisäävän imeytymistä 2–20-kertaiseksi. Toisaalta on esitetty, että kurkumiinin itsensä ei välttämättä tarvitse imeytyä elimistössä, vaan kurkumiinin hajoamistuotteet saattavat lopulta saada aikaan sen mahdolliset terveysvaikutukset (Shen ym. 2016).
Kurkumiinin suosioon vaikuttaa se, että sen käyttö on hyvin turvallista. Intialaisessa ruokavaliossa kurkumaa saatetaan nauttia ilman haittavaikutuksia jopa 2,5 g päivässä, mikä vastaa noin 100 mg kurkumiinia. Koenhenkilöille on annettu jopa 10–12 g kurkumiinia päivässä ilman merkittäviä haittavaikutuksia (Vareed ym. 2008). Suuriin annoksiin on liitetty lähinnä pahoinvointia, ripulia, vatsavaivoja ja huimausta.
Turvallisuustaso A
Turvallista suositelluilla annoksilla terveille aikuisille ja todennäköisesti pieninä annoksina myös raskaana oleville ja imettäville.
Tutkimuksista yleisesti
Kurkumiinin nivelterveydellisiin hyötyihin viittaavasta tiedosta merkittävä osa perustuu eläimillä tehtyihin tutkimuksiin tai tutkimuksiin, jotka käsittelevät nivelsairauksiin liittyviä tulehdusbiomarkkereita eli -merkkiaineita (ks. esim. Chan 1995; Jackson ym. 2006; Shakibaei ym. 2007; Jurenka 2009; Mathy-Hartert ym. 2009; Kim ym. 2012; Mobasheri ym. 2012; Clutterbuck ym. 2013; Grover ja Samson 2016; TenBroek ym. 2016). Näiden tutkimusten mukaan kurkumiinilla näyttää olevan selkeitä tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, mikä tukee sen potentiaalia nivelrikon kaltaisten tulehdussairauksien hoitokeinona.
Monet kurkumiinin vaikutuksia selvittäneistä, ihmisillä tehdyistä tutkimuksista ovat kuitenkin pieniä, lyhyen aikavälin ei-satunnaistettuja tutkimuksia, joihin liittyi myös muita metodologisia heikkouksia. Tutkimuksissa on usein käytetty myös useita erilaisia kurkumiinin muotoja. Lisäksi monissa tutkimuksissa on tutkittu kurkumiinin ja muiden aineiden yhdistelmien vaikutuksia. Näistä rajoituksista huolimatta tulokset ovat lupaavia: kurkumiinilla vaikuttaa olevan positiivisia vaikutuksia nivelterveyteen.
Seuraavassa esitellään PubMed-tietokannasta löytyviä tutkimuksia, joissa selvitettiin kurkumiinin tai kurkumiinin ja muiden aineiden yhdistelmien vaikutuksia nivelterveyteen ihmisillä. Lopuksi luodaan lyhyt katsaus myös kurkumiinin yhteyttä nivelterveyteen käsitelleisiin review-tutkimuksiin ja meta-analyyseihin.
Kurkumiinilla tehdyt tutkimukset, joissa positiivista vaikutusta
Vaikka näytön taso kokonaisuutena jää alhaisemmaksi kuin joidenkin muiden aineiden kohdalla, monissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin saatu positiivisia tuloksia kurkumiinin vaikutuksista nivelterveyteen. Aikoinaan Deodhar ym. (1980) tutkivat alustavassa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessaan kurkumiinin vaikutuksia nivelreumaan. Kurkumiinin todettiin 1200 mg päiväannoksella parantaneen nivelten turvotusta, aamujäykkyyttä sekä kävelyaikaa. Tutkimuksessa tosin tulehduskipulääke fenyylibutatsonilla saatiin parempia tuloksia kuin kurkumiinilla. Tietoja tutkimuksessa käytetyistä annostuksista, tutkimuksen koosta ja muista yksityiskohdista ei kuitenkaan valitettavasti ole saatavilla englanniksi. (ks. Jurenka 2009.)
Kuptniratsaikul ym. (2009) puolestaan suorittivat alustavan tutkimuksen, jossa vertailtiin kurkuman (Curcuma domestica) ja ibuprofeenin vaikutuksia polven nivelrikkoa sairastavilla potilailla, joilla oli havaittu osteofyyttejä eli luupiikkejä. Kuuden viikon mittaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa oli 107 osallistujaa. Tutkittavista yhdelle ryhmälle annettiin 2000 mg kurkumaa (Curcuma domestica) päivässä ja toiselle ryhmälle 800 mg ibuprofeenia päivässä. Tutkijoiden mukaan tulokset olivat samanlaisia molemmissa ryhmissä. Grover ja Samson (2016) kommentoivat tutkimusta review-artikkelissaan: “molemmissa ryhmissä havaittiin kehitystä kaikissa arvioissa, mutta kurkumiiniryhmä oli tilastollisesti parempi potilastyytyväisyyden, kävelyn tai portaiden nousun sekä kävelyn tai portaiden nousun aikana koetun kivun osalta”. Tutkijat itse totesivat kuitenkin myöhemmin, että vaikka heidän aiempi tutkimuksensa osoittaa kurkuman (Curcuma domestica) ja ibuprofeenin olevan vaikutuksiltaan tasavertaisia, tutkimusasetelmaan liittyy rajoituksia, jotka on otettava huomioon: tutkimus oli luonteeltaan yksöissokkoutettu, ryhmien välillä ei ollut suurta eroa ja annettujen aineiden määrät poikkesivat toisistaan. Tutkijat kehittivät kuitenkin tutkimusasetelmaa ja saivat samanlaisia tuloksia myöhemmin uudelleen (ks. alla).
Kurkumasta valmistettu kurkumiiniuute on turvallinen vaihtoehto kipulääkkeille nivelterveyden edistämisessä.
Myöhemmin Chandran ja Goel (2012) suorittivat kliinisen pilottitutkimuksen, jossa arvioitiin kurkumiinin turvallisuutta ja vaikutuksia. Tutkimukseen otettiin mukaan 45 nivelreumapotilasta, joille annettiin kurkumiinia (500 mg), diklofenaakin natriumia (50 mg) tai molempia. Kaikkien potilaiden kohdalla havaittiin positiivista kehitystä DAS (Disease Activity Score) ja ACR (American College of Rhematology criteria) -asteikoilla. Kurkumiinin todettiin olevan tehokkaampaa kuin diklofenaakin natriumin 50 mg annoksilla.
Kuptniratsaikulin ym. (2014) tutkimus on yksi tärkeimmistä. Siinä vertailtiin kurkumauutetta (Curcuma domestica), joka sisälsi pääasiassa kurkumiinia, ibuprofeeniin. Tutkimukseen otettiin mukaan 50-vuotiaita ja sitä vanhempia polven nivelrikkoa sairastavia potilaita, joiden kipuluokitus oli 5/10 tai korkeampi. Kyseessä oli kaksoisokkotutkimus, joka toteutettiin kahdeksassa thaimaalaissairaalassa. 160 potilasta ibuprofeeniryhmästä ja 171 potilasta kurkumiiniryhmästä oli mukana kuukauden mittaisessa tutkimuksessa loppuun saakka.
Tutkimuksessa vertailtiin ibuprofeenin vaikutuksia (1200 mg päivässä) kurkumiiniuutteen (1500 mg päivässä) vaikutuksiin. Tulokset olivat samanlaisia molemmissa ryhmissä neljän viikon jälkeen sekä WOMAC-testissä (WOMAC, koko testi: p = 0,326; kipu: p = 0,531; jäykkyys: p = 0,522; fyysiset toiminnot: p = 0,278) että 6-minuutin kävelymatkatestissä (ibuprofeeniryhmä: 347,99 ± 86,60 m; kurkumiiniryhmä: 345,43 ± 91,66 m; keskiarvojen erotus: 7,18 [−7,01, 21,38] m ja p = 0,320). Huomionarvoista on myös, että kurkumiinia siedettiin paremmin kuin ibuprofeenia: kun vain yksi kurkumiiniryhmän osallistuja keskeytti tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi, ibuprofeeniryhmässä keskeyttäneitä oli seitsemän.
Vaikka tutkijat olisivat voineet käyttää tutkimuksessa 1500 mg ibuprofeenia päivässä, he päätyivät matalampaan 1200 mg annokseen, koska thaimaalaiset ovat keskimäärin kooltaan pienempiä kuin kaukaasialaiset. Tutkimusryhmä myös konsultoi reumatologia, joka suositteli 800–1200 mg ibuprofeeniannoksia päivittäiseen käyttöön. Tätä korkeammat annokset olisivat lisäksi kohottaneet vatsaan liittyvien haittavaikutusten, erityisesti vatsahaavasta johtuvan ulosteen mustaksi värjäytymisen eli melenan, riskiä. Ibuprofeeniryhmässä olikin kaksi melenatapausta, kun kurkumiiniryhmässä tapauksia ei ollut yhtäkään.
Tutkimuksessa ei käytetty puhdasta kurkumiinia, mutta käytetyn kurkumauutteen kurkuminoidipitoisuus oli kuitenkin 75–85 %. Tutkijat kertovat prosessista seuraavaa: ”Kuivatut kurkuman juuret jauhettiin jauheeksi. Kurkumajauhe liuotettiin etanoliin ja sitten nestettä haihdutettiin alhaisessa paineessa, jotta saatiin oleoresiiniä ja kurkuminoideja sisältävää etanoliuutetta puolikiinteässä muodossa. Oleoresiini poistettiin, jotta saatiin kurkuminoidiuutetta”
Kuptniratsaikulin ym. (2014) tutkimuksessa kurkumiinin vaikutukset polven nivelrikkopotilailla olivat yhtä hyvät kuin ibuprofeiinilla, mutta kurkumiini aiheutti vähemmän haittavaikutuksia.
Appelboom ym. (2014) puolestaan toteuttivat tarkkailututkimuksen, jossa tutkittiin Flexofytol®-kurkumiinivalmisteen vaikutusta nivelrikkoon. Tietoa kerättiin 110 belgialaiselta yleislääkäriltä kyselyllä, joka ”sisälsi elämänlaatuparametrejä potilaskokemusten arvioimista varten”. Tutkimuksessa seurattiin 820 potilasta, joista 739 käytti tuotetta kaksi kapselia päivässä ja 81 käytti kaksi kapselia kolme kertaa päivässä kuuden kuukauden ajan. Riippumaton röntgenlääkäri vahvisti nivelrikkodiagnoosit. Tutkijoiden mukaan 42 mg annos lisensoitua Flexofytol®-kurkumiinivalmistetta kapselina vastaa 57 g puhdasta kurkumiinia tai 1 kg kurkumajauhetta.
Tutkimuksen tulokset olivat positiivisia. ”Kivun vaikeusaste pieneni progressiivisesti ja merkittävästi useimmilla potilailla kuuden kuukauden aikana; pisteiden keskiarvo putosi 6,9:stä 3,2:een (p < 0001). Potilaiden vaikutelma joustavuudesta kohentui merkittävästi lähtökeskiarvosta 4,2 arvoon 6,7 kuuden kuukauden hoitojakson lopussa (p < 0,0001). Mielenkiintoista on, että valtaosa raportoiduista positiivisista vaikutuksista ajoittui ensimmäisille kuudelle hoitoviikolle.” Yli puolet potilaista pystyivät lopettamaan kipu- ja tulehduskipulääkkeiden käytön.
Sivuvaikutukset olivat kohtuullisia. ”Seurannan aikana sivuvaikutuksista raportoi 3,6 % potilaista kuuden viikon kohdalla, 2,5 % kolmen kuukauden kohdalla ja 1,3 % kuuden kuukauden kohdalla. Suurin osa haittavaikutuksista liittyi ruoansulatuskanavan intoleranssiin, esimerkiksi ripuliin.”
Tutkijoiden mukaan tutkimuksen heikkoutena on, että se oli seurantatutkimus, eikä satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Tämä ei kuitenkaan heidän mukaansa heikennä sen arvoa, että tutkimuksen tiedot kerättiin todellisesta elämästä, ja ne heijastavat 110 lääkärin kokemuksia yhden vuoden ajalta ja 820 potilaan kokemuksia kuuden kuukauden hoidon ajalta. Vaikka tutkimus eroaa satunnaistetuista, kontrolloiduista kaksoissokkotutkimuksista lähtökohdiltaan, siinä oli kuitenkin mukana suuri joukko lääkäreitä ja potilaita. Tutkimuksen seuranta-aika oli myös suhteellisen pitkä.
Panahi ym. (2014) suorittivat kliinisen satunnaistetun, lumekontrolloidun kaksoissokkopilottitutkimuksen potilailla, jotka sairastivat joko lievää tai kohtalaista polven nivelrikkoa. Potilaille annettiin joko 1500 mg kurkuminoideja (kolme annosta, joissa kussakin mukana 5 mg piperiiniä) tai lumeainetta kuuden viikon ajan.
Vertailtavien ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja lähtötasoissa (ikä, sukupuoli, BMI, VAS (Visual Analogue Scale), WOMAC, LPFI (Lequesne’s Pain Functional Index: p>0,05). Kurkuminoidit pienensivät merkittävästi enemmän WOMAC- (p = 0,001), VAS- (p < 0,001) ja LPFI-pisteitä (p = 0,013) kuin lumeaine. WOMAC-testin alaluokissa erityisesti kivun ja fyysisten toimintojen (p < 0,001) kohdalla tuloksissa tapahtui merkittävää kehitystä, mutta jäykkyyden kohdalla näin ei ollut (p > 0,05). Tulokset siis viittaavat vahvasti siihen, että kurkuminoideilla on positiivisia vaikutuksia nivelrikon hoitoon.
Grover ja Samson (2016) esittävät kuitenkin kolme ongelmaa, jotka vaikeuttavat Panahin ryhmän tutkimuksen tulosten tulkitsemista: tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, joka olisi saanut vain kurkumiinia mutta ei piperiiniä; tutkimuksessa ei mitattu veren kurkumiinitasoja; tutkimuksessa ei myöskään ollut kontrolliryhmää, joka olisi saanut vain piperiiniä mutta ei kurkumiinia.
Nakagawan ym. (2014) tutkimuksessa käytettiin Theracurmin®-valmistetta, jossa kurkumiini on helpommin imeytyvässä muodossa. Kyseessä oli satunnaistettu, lumekontrolloitu ja kaksoissokkoistettu kartoittava kliininen tutkimus. Osallistujille annettiin joko 180 mg Theracurmin®-valmistetta tai lumeainetta päivässä kahdeksan viikon ajan. Kurkumiinivalmistetta saaneiden VAS-pisteet olivat merkittävästi matalammat kuin lumeainetta saaneiden (lukuun ottamatta niitä, joiden lähtötaso oli alle 0,15). Tutkijoiden mukaan Theracurmin®-valmisteella on kohtuullista potentiaalia polven nivelrikon hoitokeinona. Nakagawan ryhmä totesi tutkimuksen perusteella, että Theracurmin®-valmisteen biosaatavuus oli 27 kertaa suurempi kuin kurkumiinijauheella. Jos eroa voidaan tarkastella lineaarisesti, päivittäinen 180 mg annos Theracurmin®-valmistetta vastaa 4860 mg kurkumiinijauhetta (180 mg x 27).
Amalrajin ym. (2017) tutkimuksessa arvioitiin korkean biosaatavuuden kurkumiinin vaikutuksia nivelreuman oireisiin. Kyseessä oli satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, jossa vertailtiin kahden erikokoisen kurkumiiniannoksen ja lumeaineen vaikutuksia nivelreumapotilailla. 12 potilasta kustakin ryhmästä sai joko lumeainetta tai 250 mg tai 500 mg kurkumiinia kahdesti päivässä 90 päivän ajan. Aineiden vaikutuksia arvioitiin seuraavilla menetelmillä tai arvoilla: ACR (American College of Rheumatology), VAS (Visual Analogue Scale), CRP (C-reaktiivinen proteiiini), DAS28 (Disease Activity Score 28), ESR (erytrosyyttien sedimentaatioaste) ja RF (rheumatoid factor).
Tutkimuksen lopussa nivelreumapotilaat, jotka saivat kurkumiinia joko pienempänä tai suurempana annoksena, raportoivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia oireissa. Nämä havainnot saivat vahvistusta ESR-, CPR- ja RF-arvoista, joissa tapahtui merkittäviä muutoksia niillä, jotka saivat kurkumiinia verrattuna lähtötasoon ja lumeaineeseen. Tulokset viittaavat siihen, että tutkimuksessa käytetty korkean biosaatavuuden kurkumiini toimii kipua ja tulehdusta lievittävästi nivelreuman hoidossa, kun sitä käytetään vähintään 250 mg kahdesti päivässä. Kumpaakin annoskokoa siedettiin tutkimuksessa hyvin, eikä haittavaikutuksista raportoitu.
Imeytyvässä muodossa käytettynä kurkumiinin on todettu lievittävän kipua ja tulehdusta nivelreumasta kärsivillä potilailla, jotka käyttävät sitä vähintään 250 mg kahdesti päivässä.
Aineiden yhdistelmillä tehdyt tutkimukset, joissa positiivista vaikutusta
Kurkumiinia on käytetty myös eri aineiden yhdistelmien nivelterveydellisiä vaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa, joissa on saatu positiivisia tuloksia. Näistä tutkimuksista ei luonnollisestikaan tule tehdä johtopäätöksiä vain kurkumiinin vaikutuksista. Muiden aineiden vaikutukset tuloksiin on otettava huomioon.
Kulkarni (1991) ryhmineen suoritti 42 nivelrikkopotilaalla satunnaistetun, lumekontrolloidun, kaksoissokkoistetun ja vaihtovuoroisen tutkimuksen, jossa selvitettiin kurkumauutteen (50 mg/kapseli) ja sinkkiyhdisteen (50 mg/kapseli) sekä Withania somniferan (450 mg/kapseli) ja Boswellia serratan (100 mg/kapseli) vaikutuksia. Potilaille annettiin kaksi kapselia joko tutkittavia aineita tai lumeainetta kolmesti päivässä kolmen kuukauden ajan. Tämän jälkeen aineiden annettiin poistua elimistöstä kahden viikon aikana, minkä jälkeen osia vaihdettiin siten, että kukin potilas sai eri ainetta kuin ensimmäisellä kerralla toiset kolme kuukautta. Tutkimuksen aikana kahden viikon välein tehty arviointi osoitti merkittäviä positiivisia vaikutuksia kivun vakavuusasteeseen (p < 0,001) ja liikuntakyvyttömyyteen (p < 0,05), mutta muilla mittareilla ei havaittu muutoksia. Kurkumiinin roolia positiivisten vaikutusten aikaan saamisessa ei kuitenkaan voida tarkemmin arvioida, koska tutkimuksessa mukana oli muita kasvipohjaisia aineita sekä sinkkiä. (ks. Jurenka 2009.)
Chopra ym. (2004) puolestaan tutkivat RA-11-yhdistelmävalmisteen vaikutuksia polven nivelrikkoon. Valmiste sisälsi useita perinteisessä intialaisessa terveydenhoitojärjestelmässä, Ayurvedassa, käytettyjä kasveja: rohtokoisiota (Withania somnifera), Boswellia serrataa, inkivääriä (Zingiber officinale) sekä kurkumaa (Curcuma longa). Kyseessä oli satunnaistettu, lumekontrolloitu ja kaksoissokkoistettu 32 viikon lääketutkimus. Tutkijat havaitsivat, että kipu lievittyi enemmän tutkittavaa valmistetta saaneessa ryhmässä. Kivun lievittymistä WOMAC-asteikolla todettiin vain valmistetta saaneessa ryhmässä (p < 0,01). Viikon 16 kohdalla VAS-tulos vähentyi 2,7 yksikköä verrattuna lumeaineen 1,3. Viikolla 32 vastaavat lukemat olivat 2,8 ja 1,8. Tutkimuksen tulosten tulkintaa rajoittavat kuitenkin seuraavat seikat (ks. esim. Kuptniratsaikul ym. 2014): tutkimuksessa käytettiin yhdistelmävalmistetta, minkä vuoksi siitä ei voida tehdä johtopäätöksiä yksittäisten aineiden vaikutuksista. Lisäksi tutkimuksen keskeytti 28 osallistujaa, joskin suurin osa epäonnistuneen seurannan tai ohjeiden noudattamatta jättämisen vuoksi. Tutkitun valmisteen vaikutuksia ei myöskään verrattu aktiiviseen lääkkeeseen, vaan lumeaineeseen.
Belcaro ym. (2010) tutkivat ”parhaan saatavilla olevan hoidon” (engl. ”best available treatment”) sekä ”parhaan saatavilla olevan hoidon” ja fosfaattidylkoliinilla vahvistetun kurkumiinin yhdistelmän vaikutuksia 100 nivelrikkopotilaalla, jotka sijoittuivat polven nivelrikon vaikeusasteen arviointiin röntgenkuvien perusteella käytettävän Kellgren-Lawrence-luokituksen vaikeusasteille 1–2. Tutkimus kesti kahdeksan kuukautta. Potilaiden omat lääkärit määrittelivät kussakin tapauksessa ”parhaan saatavilla olevan hoidon”. Tutkimuksessa käytettiin kurkumiinia yhdistettynä fosfaattidylkoliiniin, joka nostaa yhdistelmän biosaatavuuden yli 20-kertaiseksi verrattuna pelkkään kurkumiiniin. Vaikka tutkimustulosten sovellettavuutta rajoittaa se, ettei tutkimuksessa käytetty puhdasta kurkumiinia, tutkimus viittaa siihen, että imeytyvässä muodossa kurkumiinilla on positiivisia vaikutuksia.
Tutkimuksen kliiniset tulokset olivat vaikuttavia. Potilaan toimintakykyä mittaavalla Karnofsky-asteikolla tulosten mediaani tutkimuksen alussa oli tutkittavaa ainetta saaneella ryhmällä 73,3 (vaihteluväli 57–79,4) ja kontrolliryhmällä 74,2 (vaihteluväli 58–83). Kahdeksan kuukauden hoitojakson jälkeen tutkittavaa ainetta saaneen ryhmän pisteet olivat 92,2 (vaihteluväli 88–100) ja kontrolliryhmän 81 (71–86,3). Muutos tutkittavaa ainetta saaneessa ryhmässä oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05). Nivelten kivun, jäykkyyden ja fyysisten toimintojen mittaamiseen nivelrikkopotilailla käytettävän WOMAC-testin pisteet vähenivät enemmän tutkittavaa ainetta saaneessa ryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Tulokset olivat selvät kaikilla osa-alueilla: kipu (16,6 → 7,3; kontrolliryhmä: 16 → 15,2), jäykkyys: (7,4 → 3,2; kontrolliryhmä: 6,6 → 6,7), fyysiset toiminnot (56,6 → 22,8; kontrolliryhmä 55,2 → 46,9), kokonaispisteet (80,6 → 33,3; kontrolliryhmä: 77,8 → 68,8). Myös tulehdusaktiivisuuden merkkiaineissa havaittiin muutoksia. Toisin kuin kontrolliryhmässä, tutkittavaa ainetta saaneessa ryhmässä muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05).
Tutkimukseen liittyy joitakin rajoituksia, jotka saattavat heikentää tulosten soveltuvuutta. Ensinnäkin kyseessä ei ollut sokkotutkimus. Toiseksi tutkimuksessa käytettiin melko pieniä määriä kurkumiinia. Kolmanneksi tutkimukseen osallistuneet olivat nuoria ihmisiä, joiden keski-ikä oli 44 vuotta ja jotka kärsivät lievästä nivelrikosta (vaikeusaste 1–2). (ks. Grover ja Samson 2016; Kuptniratsaikul ym. 2014.)
Nivelterveyden edistämiseen tarkoitetut ravintolisävalmisteet sisältävät usein kurkumiinin ohella esimerkiksi kondroitiinia, glukosamiinia, inkivääriä ja Boswellia serrataa.
Toisessa Belcaron johtaman ryhmän tutkimuksessa verrattiin Merivan (kurkumiinin ja fosfaattidylkoliinin yhdistelmä) ja glukosamiinin vaikutuksia kondroitiinin ja glukosamiinin vaikutuksiin (Belcaro ym. 2014). Tutkimus kesti neljä kuukautta. Huolimatta tutkimuksen lyhytkestoisuudesta ja siitä, ettei sitä satunnaistettu, tulokset olivat vaikuttavia. Juoksumattotestissä tutkittavaa ainetta saaneen ryhmän kävelymatka piteni lähtötasosta (85,6 ± 12,0 m → 374 ± 31,4 m, p < 0,05). Samansuuntainen, mutta pienempi, muutos tapahtui myös kontrolliryhmässä (88,3 ± 18,4 m → 224,5 ± 32,6 m, p < 0,05). Tulokset olivat molemmissa ryhmissä tilastollisesti merkitseviä (p<0,05). Tutkimusasetelma oli kuitenkin rajallinen, koska kyseessä ei ollut sokkotutkimus (Grover ja Samson 2016). Myöskään vertailu glukosamiinihydrokloridiin ei ole kaikista perustelluin valinta, sillä aineella ei ole todettu tuoreissa tutkimuksissa olevan vaikutusta (ks. Salazar ym. 2014).
Sterzi ym. (2016) toteuttivat satunnaistetun, lumekontrolloidun ja kaksoissokkoistetun kartoittavan kliinisen tutkimuksen, jossa selvitettiin CartiJoint Forte -valmisteen tehoa ja turvallisuutta polven nivelrikon hoidossa. Osallistujat saivat myös fysioterapiaa tutkimuksen aikana. CartiJoint Forte -valmiste sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinisulfaattia ja kurkumiinia (Bio-Curcumin BCM-95®). Tutkimukseen osallistui 53 potilasta, joista 26 käytti kaksi tablettia CartiJoint Forte -valmistetta päivässä ja 27 potilasta lumeainetta kahdeksan viikon ajan. Kolmen osallistujan kerrotaan keskeyttäneen tutkimuksen. Molemmat ryhmät kävivät lisäksi fysioterapiassa 20 kertaa tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa mitattiin kivun voimakkuutta VAS-asteikolla. Lisäksi polven toimintaa mitattiin WOMAC-testillä, Lequense-indeksillä (LPFI), polven liikerataa arvioimalla sekä tarkastelemalla kahta tulehduksen markkeria (C-reaktiivinen proteiini ja erytrosyyttien sedimentaatioaste). Nämä mittaukset toteutettiin tutkimuksen alussa, kahdeksan viikon kohdalla sekä 12 viikon kohdalla.
VAS-lepopisteiden huomattiin laskeneen tutkimuksen alun ja kahdeksan viikon välillä, samoin tutkimuksen alun ja 12 viikon välillä (F=13,712; P=0,0001). Ryhmien välillä ei havaittu eroja (F=1,724; P=0,191). VAS-liikepisteiden kohdalla havaittiin merkittävä ”ryhmä x ajantarkistus” -vuorovaikutus (F=2,491; P=0,032), jossa VAS-pisteet laskivat sitä enemmän mitä enemmän aikaa kului (F=17,748; P=0,0001). Tämä oli selkeintä CartiJoint Forte -valmistetta saaneessa ryhmässä kahdeksan viikon kohdalla (F=3,437; P=0,045). Lequesne-indeksin mukaan vähenemistä oli tapahtunut 8 ja 12 viikon kohdalla verrattuna alkuun (F=9,535; P=0,0001). CartiJoint Forte -valmistetta saaneen ryhmän tulos oli matalampi 12 viikon kohdalla (F=7,091; P=0,009). Merkittäviä muutoksia ei havaittu polven liikeradan arvioinnissa tai tulehduksen markkereissa. Tutkijoiden mukaan CartiJoint Forte -valmiste yhdistettynä fysioterapiaan saattaa vähentää kipua ja parantaa toiminnallisuutta mittaavia tuloksia polven nivelrikkoa sairastavilla potilailla.
Jokseenkin epävarmojen tulosten ohella tutkimuksen soveltuvuutta kurkumiinin vaikutusten arvioimiseen heikentää se, että tutkitussa valmisteessa oli mukana kurkumiinin lisäksi muita aineita. Vaikka glukosamiinihydrokloridin merkitys tutkimuksen kannalta voidaan kyseenalaistaa heikon tutkimusnäytön perusteella (ks. Salazar ym. 2014), kondroitiinisulfaatilla on voinut olla vaikutusta tutkimuksessa saatuihin positiivisiin tuloksiin. Myös fysioterapian mahdollinen vaikutus tutkimuksen tuloksiin on otettava huomioon.
Lupaavia tuloksia saivat myös Belcaro ym. (2018), jotka tekivät neljän viikon mittaisen alustavan tutkimuksen, jossa vertailtiin 56 parasta standardihoitoa oireilevaan nivelrikkoon saanutta potilasta 24 potilaaseen, jotka käyttivät Phytoproflex®-valmistetta (90 % boswelliinihappoa, 20 % kurkumiinia, 0,8 % valeriaanihappoa). Potilaiden oireita ja toimintakykyä arvioitiin Karnofskyn asteikolla sekä standardoidulla juoksumattotestillä. Lisäksi potilaiden hapettumisstressitasoja ja lääkityksen tarvetta seurattiin.
Phytoproflex®-valmistetta käyttäneet sietivät tuotetta hyvin, eikä sen turvallisuuteen liittyviä riskejä käynyt ilmi. Neljän viikon kuluttua tutkimuksen alusta valmistetta käyttäneet raportoivat merkittävästä kivun lieventymisestä (P<0,05) sekä merkittävästä fyysisen toimintakyvyn kohoamisesta (P<0,05), mikä tarkoitti, että osallistujat suoriutuivat normaaleista päivittäisistä askareistaan. Valmistetta käyttäneessä ryhmässä oli vähemmän niitä, jotka joutuivat turvautumaan lääkitykseen tutkimuksen aikana (P<0,05). Hapettumisstressitasot, jotka olivat korkealla tutkimuksen alkaessa, laskivat merkittävästi molemmissa ryhmissä (P<0,05). Tämän lisäksi valmistetta käyttäneessä ryhmässä tapahtui kontrolliryhmään verrattuna merkittävää kehitystä kivuttoman kävelymatkan osalta sekä Karnofskyn asteikolla (P<0,05). Tutkijat toteavat alustavan tutkimuksensa perusteella Phytoproflex®-valmisteen olevan turvallinen ja tehokas apu nivelrikon hallintaan useimmilla potilailla. Tämänkään tutkimuksen tuloksia ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa kurkumiiniin, koska tutkimuksessa käytettiin valmistetta, joka sisälsi myös muita aineita (tässä tapauksessa boswelliinihappoa oli eniten).
Haroyan ym. (2018) puolestaan tutkivat CuraMed®-kurkumiinivalmisteen ja boswelliinihapon (Curamin®) vaikutuksia ja turvallisuutta 40–70-vuotiailla nivelrikkopotilailla verrattuna lumeaineeseen. Kolmesti päivässä otettujen CuraMed®-kapseleiden (500 mg, jossa 333 mg kurkuminoideja) ja Curamin®-kapseleiden (500 mg, jossa 350 mg kurkuminoideja ja 150 mg boswelliinihappoa) vaikutuksia tutkittiin 12 viikon ajan kolmihaaraisessa, vertailevassa, satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa, jossa oli mukana 201 potilasta. Tutkimuksen tuloksia arvioitiin nivelrikkopotilaiden fyysisistä toiminnoista suoriutumista mittaavilla testeillä, WOMAC-menetelmällä sekä potilaiden omien arvioiden perusteella.
Suotuisia vaikutuksia havaittiin molempien valmisteiden kohdalla verrattuna lumeaineeseen jo kolmen kuukauden jatkuvan käytön seurauksena. Curamin®-valmisteella havaittiin lumeaineeseen verrattuna merkittävää vaikutusta sekä fyysisistä toimintoja mittaavissa testeissä että WOMAC-asteikolla. CuraMed®-valmisteen todettiin olleen lumeainetta vaikuttavampaa vain fyysisiä toimintoja mittaavissa testeissä. Vaikutukset olivat lumeaineeseen verrattuna merkittäviä molemmissa eri valmisteita saaneissa ryhmissä, mutta ne olivat merkittävämpiä Curamin®-ryhmässä. Molempia aineita siedettiin hyvin. Niinpä tutkijat toteavat, että kurkumiinin tai sen ja boswelliinihapon yhdistelmän käyttö 12 viikon ajan vähentää nivelrikkopotilaiden kipuoireita. Huomattavaa tämän tutkimuksen kohdalla on, että kurkumiinin ja boswelliinihapon yhdistelmä osoittautui tehokkaammaksi kuin pelkkä kurkumiini.
Kurkumiinin ja boswelliinihapon yhdistelmällä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia nivelrikkopotilaiden kipuoireisiin jo kolmen kuukauden käytön jälkeen.
Kurkumiinilla tehdyt tutkimukset, joissa ei vaikutusta
Kaikissa kurkumiinilla tehdyissä tutkimuksissa positiivisia vaikutuksia ei ole havaittu, mikä on syytä tuoda esiin rehellisyyden nimissä.
Henrotin ym. (2014) toteuttivat kokeellisen, kontrolloimattoman kliinisen kokeen, jossa tutkittiin Flexofytol®-kurkumiiniuutteen vaikutusta polven nivelrikkoon. 23 osallistujalle annettiin 252 mg (3 x 42 mg kahdesti päivässä) kurkumiinia, johon oli sekoitettu polysorbaattia imeytymisen parantamiseksi. Osallistujia tarkasteltiin 7, 13, 28 ja 84 päivän jälkeen, jolloin heiltä kysyttiin edellisten 24 tunnin aikana koetusta kivusta ja tehtiin arvio sairauden aktiivisuudesta. Verikokeet tehtiin tutkimuksen alussa sekä ennen ja jälkeen tutkimuksen 14. ja 84. päivää. 22 potilaasta 20 pysyi mukana loppuun saakka.
Tutkimuksen mukaan Coll2-1, joka on 2 tyypin kollageenin hajoamisen ja siten nivelrikon biomarkkeri (ks. esim. Henrotin ym. 2017), seerumitaso laski tilastollisesti merkittävästi (p < 0,002). Tämä havaittiin kaikilla potilailla. Vaikka CRP-taso (C-reaktiivinen proteiini) laski 77 %, määrä ei ollut tilastollisesti merkitsevä todennäköisesti sen vuoksi, että lähtötasoissa oli niin suurta vaihtelua. Myöskään kipua edellisten 24 tunnin aikana arvioivissa testeissä saadut tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
Tutkijoiden mukaan ”VAS-asteikolla (100 mm) arvioitu edellisten 24 tunnin aikana koetun kipu tyypillisesti väheni (keskimäärin 22 %) kurkumiinin käytön aikana. Tämä vähentyminen ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä todennäköisesti suuren vastevaihtelun vuoksi”. Potilaiden arvioissa sairauden aktiivisuudesta tapahtui kuitenkin myönteistä kehitystä lähtötason ja tutkimuksen lopun välillä (P=0,0047).
Kaksi potilasta keskeytti tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi. Ensimmäinen näistä potilaista keskeytti 14 päivän jälkeen ripulin ja oksentelun vuoksi, toinen 28 päivän jälkeen pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi. Kokonaisuutena haittavaikutukset olivat lieviä ja liittyivät ruoansulatuskanavan ongelmiin.
Tästä tutkimuksesta ei kuitenkaan kannata tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Tutkijat toteavat itsekin, että kyseessä oli kokeellinen koe, jossa annoskoot olivat pieniä ja kontrolliryhmä puuttui. Tässäkin tutkimuksessa onnistuttiin identifioimaan kurkumiinille sensitiivinen biomarkkeri. (Ks. myös Groverin ja Samsonin [2016] samansuuntainen arvio.)
Aineiden yhdistelmillä tehdyt tutkimukset, joissa ei vaikutusta
Pinsornsak ja Niempoog (2012) suorittivat satunnaistetun ja kontrolloidun tutkimuksen Thaimaassa. He tutkivat kurkumauutteen (Curcuma longa) (1000 mg/d) ja tulehduskipulääke diklofenaakin (75 mg/d) vaikutuksia nivelrikkopotilailla. Tutkimuksessa oli mukana 88 polven nivelrikkopotilasta, joista 44 annettiin 75 mg diklofenaakkia tai lumeainetta päivässä ja toisille 44 annettiin 75 mg diklofenaakkia ja 1000 mg kurkumiinia päivässä kolmen kuukauden ajan. Tutkijoiden mukaan sekä diklofenaakkia että kurkumauuttetta saaneen ryhmän tulokset olivat lupaavia, mutta eivät kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä. Kuptniratsaikulin ym. (2014) mukaan tutkimuksessa ei esitetä näyttöä siitä, että kurkuman käytöstä olisi hyötyä potilailla, jotka jo käyttävät diklofenaakkia. Grover ja Samson (2016) kritisoivat tutkimusta siitä, että tutkittava ryhmä oli pieni ja käytetyt diklofenaakkiannokset matalia.
Muut tutkimukset
Myös Madhu ym. (2013) tutkivat kurkumauutteen (Curcuma longa) vaikutuksia polven nivelrikkoon. Vaikka kyseessä oli satunnaistettu, lumekontrolloitu, yksöissokkoistettu tutkimus, siinä käytettiin kurkumauutteen muotoa NR-INF-02, joka ei sisällä kurkuminoideja. Näin ollen tutkimuksesta saatuja positiivisia tuloksia ei voida soveltaa kurkumiiniin (ks. Grover ja Samson 2016).
Ganjali ym. (2014) puolestaan suorittivat satunnaistetun, kontrolloidun kokeen ylipainoisilla potilailla (BMI≥ 30). Osallistujille annettiin joko 1 g kurkumiinia, johon oli lisätty 10 mg bioperiiniä, tai vastaava määrä lumeainetta, jossa oli myös bioperiiniä, päivässä neljän viikon ajan. Tutkimukseen otti osaa 37 potilasta, joista 30 pysyi mukana loppuun asti. Tutkimuksessa havaittiin, että tulehdusmerkkiaineiden IL-1β:n (p = 0.042) ja IL-4:n (p=0.008) tasot sekä VEGF-tasot (p=0.01) laskivat potilailla merkittävästi, vaikka merkittäviä eroja ei havaittu muiden tasojen kohdalla (IL-2, IL-6, IL-8, IL-10, IFNγ, EFG ja MCP-1).
Kertia ym. (2012) tutkivat kurkumiinin kykyä vähentää syklo-oksigeaasi-2:n (COX 2) eritystä nivelkalvon nesteen monosyyteistä. He vertailivat kurkumiinin vaikutuksia diklofenaakkiin nivelrikkopotilailla. Tässä PROBE-tutkimuksessa (engl. ”prospective, randomized, open, blinded-end”) yhdelle ryhmälle annettiin 30 mg kurkuminoideja kolmesti päivässä (yhteensä 90 mg) ja toiselle ryhmälle annettiin 25 mg diklofenaakkia kolmesti päivässä (yhteensä 75 mg). Neljän viikon kuluttua ”kurkuminoidiryhmässä syklo-oksigeaasi-2:n erityksen vähenemistä kuvaava tulos oli 0,70±0,51, kun se oli diklofenaakkiryhmässä 0,67±0,45. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa syklo-oksigeaasientsyymin eritystä kuvaavien pisteiden vähenemisessä (p=0,89)”. Tutkijat päättelivät tästä, että kurkuminoidien (90 mg) ja diklofenaakin (75 mg) vaikutuksissa ei ollut eroja. On kuitenkin huomattava, että tässä tutkimuksessa ei raportoitu tai arvioitu kliinisissä oireissa tapahtuneita muutoksia (Grover ja Samson 2016).
Rahimnia ym. (2015) selvittivät veren tulehdusmerkkiaineiden tasoja nivelrikkopotilailla, joiden kliinisissä oireissa oli tapahtunut positiivista muutosta kurkuminoidilisän käytön seurauksena. Tutkimukseen osallistuneista 40 lievästä tai kohtalaisesta polven nivelrikosta kärsineestä osallistujasta 19 sai puhtaita kurkuminoideja (1500 mg/d jaettuna kolmeen annokseen) ja 21 sai lumeainetta kuuden viikon ajan. Kurkuminoidien imeytymistä parantamaan kurkuminoidiryhmälle annettiin lisäksi 15 mg piperiiniä päivässä. Tutkimuksen alussa ja lopussa selvitettiin osallistujien IL-4-, IL-6-, TNF-α-, TGF-β-, hs-CRP- ja ESR-tasot.
Tutkimuksessa havaittiin, että IL-4- (p=0,001), IL-6- (p=0,006) sekä hs-CRP-tasot (p=0,004) laskivat kurkuminoidiryhmässä merkittävästi, mutta TNF-α- ja TGF-β-tasot sekä ESR-tasojen keskiarvo pysyivät muuttumattomina (p>0.05). Lumeaineryhmässä IL-4- (p=0,001), IL-6- (p=0,003), TNF-α- (p=0,003) ja TGF-β-tasot (p=0,005) laskivat merkittävästi, mutta hs-CRP- ja ESR-arvot pysyivät tilastollisesti muuttumattomina (p>0.05). Kun tutkijat vertailivat näiden tulehdusmerkkiaineiden tasoissa tapahtuneita muutoksia, he eivät havainneet ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja (p>0.05). Niinpä he päättelevät, että kliinisissä oireissa kurkuminoideilla hoidetuilla nivelrikkopotilailla todettujen merkittävien parannusten ei voida katsoa johtuneen näiden fytokemikaalien tulehdusta estävistä vaikutuksista.
Review-tutkimukset viittaavat kurkumiinin positiivisiin vaikutuksiin
2000-luvun kuluessa on julkaistu myös useita review-artikkeleita, joissa käsitellään kurkumiinin vaikutuksia nivelterveyteen.
Vuosina 2000–2010 julkaistussa review-artikkelissa viitataan kurkumiinin tulehdusta vähentäviin vaikutuksiin, joita kukaan tuskin voi täysin kiistää (ks. Chainani-Wu 2003; Bengmark 2006; Hsu ja Cheng 2007; Khanna ym. 2007; Goel ym. 2008; Pari ym. 2008; Jurenka 2009). Näihin vaikutuksiin on löydetty viitteitä niin koeputkitutkimuksissa kuin eläimillä ja ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa aina 1960-luvulta lähtien (ks. esim. Chainani-Wu 2003). Vaikka katsauksissa tuodaan esiin kurkumiinin potentiaalia nivelsairauksien, kuten niveltulehduksen ja -reuman hoidossa (ks. esim. Khanna ym. 2007; Goel ym. 2008; Pari ym. 2008), vuosikymmenen puolivälin jälkeen joissakin katsauksissa korostettiin kuitenkin myös tulosten olevan vielä alustavia ja jokseenkin epävarmoja (esim. Hsu ja Cheng 2007). Myös kurkumiinin huonoon biosaataavuuteen kiinnitettiin huomiota (Jurenka 2009; ks. kuitenkin tämän artikkelin alkuosa).
Myös review-katsaukset viittaavat kurkumiinin potentiaaliin nivelterveyden edistäjänä.
2010-luvulla ilmestyneissä review-tutkimuksissa korostetaan edelleen kurkumiinin potentiaalia niveltulehduksen ja -rikon sekä muiden tulehdustilojen hoitokeinona (White ja Judkins 2011; Zhou ym. 2011; Mobasheri ym. 2012; Asher ja Spelman 2013; Gupta ym. 2013; Henrotin ym. 2013; Shehzad ym. 2013; Peddada ym. 2015; Grover ja Samson 2016; Chin 2016; Daily ym. 2016; Rahman ym. 2016; Liu ym. 2017; Onakpoya ym. 2017; Shehzad ym. 2017; Bannuru ym. 2018; Liu ym. 2018; Pagano ym. 2018). Kaikista tuoreimmissakin review-katsauksissa katsottiin kuitenkin, että aiheesta tarvitaan lisätutkimusta, erityisesti hyvälaatuisia kliinisiä tutkimuksia (ks. Henrotin ym. 2011; Asher ja Spelman 2013; Peddada ym. 2015, mutta myös Bannuru ym. 2018; Liu ym. 2018; Pagano ym. 2018) ja kurkumiinin huonoon biosaatavuuteen kiinnitettiin huomiota (Henrotin ym. 2013).
Yhteenveto: kurkumiinin käyttö nivelterveyden edistämiseen perusteltua
Näyttöä kurkumiinin positiivisista vaikutuksista nivelterveyteen on saatu monissa kliinisissä tutkimuksissa, minkä myös review-katsaukset tuovat selkeästi esiin. Koska tutkimusten laatu on kuitenkin ollut jokseenkin vaihteleva, edelleen korostetaan, että asiasta tarvitaan lisää laadukkaita satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia (esim. Bannuru ym. 2018). Valtaosa edellä esitetyistä tutkimuksista on tehty sairailla ihmisillä, esimerkiksi nivelrikko- tai -reumapotilailla, mikä myös osaltaan rajoittaa tulosten sovellettavuutta terveisiin ihmisiin. Tästä huolimatta edellä kuvattua kurkumiinin vaikutusten puolesta esitettyä näyttöä ei tule vähätellä, vaan kurkumiinia voidaan pitää turvallisena ja kipulääkkeitä vatsaystävällisempänä keinona nivelterveyden edistämiseksi. Kurkumiinin näyttö on jo tähän mennessä positiivista.
Näytön aste: 3 (hyvää näyttöä) (?)
Ks. myös artikkelit ”Kurkuma (Curcuma longa) ja kurkumiini” ja ”Kurkumiinin turvallisuus”