Koentsyymi Q10:tä eli ubikinonia, joka on välttämätöntä solujen energiantuotannolle, muodostuu ihmisen maksassa. Ubikinonin luonnollinen muodostuminen heikentyy kuitenkin ikääntymisen, erilaisten sairauksien ja lääkkeiden käytön seurauksena (ks. esim. Qu ym. 2009). Ubikinonia käytetään yleisesti ravintolisänä. Sen on muun muassa havaittu pienentävän sydänkuolleisuutta (ks. esim. Singh 2003).
Vaikka ubikinonin ravintolisäkäyttöä voidaan pitää yleisesti turvallisena, sen ja yleisesti käytetyn verenohennuslääkkeen, varfariinin yhteensopivuutta on syytä tarkastella aiheesta julkaistujen tutkimusten valossa. Jotkut Q10-ravintolisää käyttäneet ovat epäilleet aineen aiheuttavan tai lisäävän verenvuotoa eli toisin sanoen voimistavan verenohennuslääkityksen vaikutusta, kun toiset puolestaan viittaavat ubikinonin päinvastaiseen, veren hyytymistä lisäävään vaikutukseen.
Minkälaista tutkimusnäyttöä aiheesta on siis saatavilla? Onko ubikinonin ja varfariinin yhteiskäyttö turvallista? Ensiksi kuitenkin muutama sana varfariinista.
Varfariinin käyttöä seurataan INR-verikokeilla
Varfariinin, jota myydään Suomessa kauppanimellä Marevan®, verta ohentava vaikutus perustuu siihen, että se estää K-vitamiinista riippuvaisten veren hyytymistekijöiden normaalia tuotantoa maksassa. Tämä saa aikaan K-vitamiinin puutosta vastaavan tilan, jonka seurauksena veren hyytyminen heikentyy. Lääkettä käyttävät erityisesti ihmiset, joilla on riski sairastua veritulppaan. Lähtökohtaisesti varfariini kohottaa verenvuotoriskiä kohtalaisesti.
Verenohennuslääkityksen vaikutuksia seurataan INR-verikokeella (engl. International Normalized Ratio), joka kertoo, kuinka monta kertaa veren hyytyminen on hitaampaa kuin normaalisti. Kun terveen henkilön INR-arvo on noin 1, varfariinia käyttävällä tavoitearvo on 2–3. Mitä korkeampi henkilön INR-arvo on, sitä vähäisempää veren hyytyminen hänellä on. Tavoitetasolla pysyttäessä varfariinilla hoidettavalle tehdään INR-mittaus tavallisesti noin 4–6 viikon välein.
Ruokavalio ja ravintolisät otetaan huomioon, kun varfariinilääkitystä säädetään yksilölle sopivaksi. Tämän vuoksi ravintolisien ja varfariinilääkityksen yhteiskäytöstä on syytä keskustella lääkärin kanssa. Vaikka lääkityksen alkaessa usein suositellaan ravintolisien käytön lopettamista, lääkityksen ja veriarvojen tarkka seuranta mahdollistaa monien ravintolisien ja lääkityksen yhteiskäytön. (Lue aiheesta lisää Duodecimin terveyskirjastosta, jossa kehotetaan välttämään erityisesti omega-3-valmisteiden sekä mäkikuisman käyttöä samanaikaisesti verenohennuslääkityksen kanssa.)
Lääkityksen ja veriarvojen tarkka seuranta mahdollistaa useiden ravintolisien ja lääkkeiden yhteiskäytön.
Heikentääkö koentsyymi Q10 varfariinin tehoa?
Ubikinonin ja varfariinin yhteiskäyttöä on tutkittu jonkin verran 1990-luvulta lähtien. Tutkimusten tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta kokonaisuutena tutkimusnäyttö näyttää viittavan siihen, että jos Q10:n käytöllä on vaikutusta varfariinin tehoon, tämä vaikutus on varfariinin tehoa heikentävä eli veren hyytymistä lisäävä, ei päinvastoin.
Ei vaikutusta tai varfariinin tehoa heikentävä vaikutus
Eräässä kontrolloidussa tutkimuksessa potilaille annettiin 100 mg koentsyymi Q10:tä päivässä neljän viikon ajan. Muutoksia INR-arvoissa tai tarvetta varfariiniannoksen säätämiseen ei ilmennyt. Toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin 30 mg koentsyymi Q10:tä kahden viikon ajan, INR-arvot laskivat kuitenkin lukemasta 2,5 lukemaan 1,4. Näillä potilailla ubikinonin ja varfariinin yhteiskäyttö siis heikensi varfariinin vaikutusta eli lisäsi veren hyytymistä. (Spigset 1994; ks. Ge ym. 2014.)
Myös Landbo & Almdal (1998) viittaavat tapaukseen, jossa varfariinin vaikutusten todettiin heikentyneen 72-vuotiaalla naisella, joka käytti samanaikaisesti Q10-ravintolisää. Kun Q10:n käyttö lopetettiin, varfariinin vaikutus palasi aiemmalle tasolle. Tutkijoiden mukaan tämä koentsyymin ja varfariinin interaktio saattaa selittyä sillä, että koentsyymi Q10 on kemialliselta koostumukseltaan K-vitamiinien kaltainen. Niinpä tutkimuksessa kehotetaankin varfariinihoitoa saavia potilaita huomioimaan, että hoito saattaa epäonnistua koentsyymi Q10:n samanaikaisen käytön vuoksi.
Heck ym. (2000) painottivat vuosituhannen taitteessa lisätutkimuksen tarvetta useiden ravintolisissä käytettävien aineiden, myös Q10:n, mahdollisista yhteisvaikutuksista varfariinin kanssa. Tuohon mennessä eri aineiden ja varfariinin yhteisvaikutuksista oli tutkijoiden mukaan saatu näyttöä lähinnä koeputkikokeista, eläinkokeista ja yksittäisistä tapausraporteista. Esimerkkinä eläinkokeesta mainittakoon vuotta myöhemmin ilmestynyt Zhoun & Chanin (2001) tutkimus, jonka mukaan koentsyymi Q10 heikensi varfariinin verta ohentavaa vaikutusta rotilla (ks. myös Ge ym. 2014; vrt. koeputkitutkimus Zhou ym. 2005, jonka mukaan samanlaista vaikutusta voidaan olettaa tapahtuvan myös ihmisillä).
Aiheesta tehdyssä kontrolloidussa, satunnaistetussa, vaihtovuoroisessa kaksoissokkotutkimuksessa vaikutusta ei puolestaan havaittu (Engelsen ym. 2003). Tutkimukseen valittiin 24 potilasta, jotka käyttivät varfariinia tasaisesti ja pitkäaikaisesti. Heille annettiin 100 mg koentsyymi Q10:tä, 100 mg neidonhiuspuuvalmistetta (Gingko biloba) ja 100 mg lumeainetta satunnaistetussa järjestyksessä kutakin ainetta neljän viikon hoitojakson ajan. Yhtä hoitojaksoa seurasi kahden viikon tauko, jotta saatu aine poistuisi elimistöstä. INR-arvot pidettiin 2,0 ja 4,0 välillä säätämällä varfariinin saantia sopivaksi.
Tutkimukseen osallistui 14 naista ja 10 miestä, jotka olivat iältään 33–79-vuotiaita (mediaani-ikä 64,5 v.). Kolme potilasta keskeytti tutkimuksen henkilökohtaisista syistä. INR-arvojen todettiin pysyneen vakaina kaikkien hoitojaksojen ajan. Varfariinin keskimääräinen annos ei muuttunut hoitojaksojen aikana: neidonhiuspuu 36,7 mg/vko (95 % luottamusväli: 29,2–46,0); koentsyymi Q10 36,5mg/vko (29,1–45,8); lumeaine 36,0 mg/vko (28,6–45,1). Tutkimuksen mukaan koentsyymi Q10 ja neidonhiuspuu eivät muuttaneet varfariinin kliinistä tehoa.
Prospektiivinen tutkimus: verenvuotoriskiä kohottava vaikutus
Poikkeavia tuloksia saatiin kuitenkin vuonna 2007 ilmestyneessä prospektiivisessa kanadalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin täydentävien ja vaihtoehtoisten lääkkeiden (engl. complementary and alternative medicine, CAM) ja varfariinin yhteisvaikutuksia 171 aikuisella, joille oli määrätty varfariinia vähintään neljän kuukauden ajaksi tutkimuksen aloittamisen jälkeen (Shalansky ym. 2007).
Potilaita pyydettiin kirjaamaan 16 viikon aikana päiväkirjaan verenvuototapahtumat ja altistumiset tekijöille, joiden oli aiemmin raportoitu kohottaneen verenvuotoriskiä ja INR-arvoja, mukaan lukien täydentävien ja vaihtoehtoisten lääkkeiden käyttö. Tutkimuksessa todettiin, että koentsyymi Q10:n ja inkiväärin toisistaan riippumaton käyttö näytti liittyvän korkeampaan verenvuotoriskiin. Tämän tutkimuksen tulosten luotettavuutta heikentää kuitenkin se, että tutkimus perustui potilaiden omaan raportointiin.
Mitä tästä voidaan päätellä?
Vaikka aiheesta ei ole tehty monia laadukkaita tutkimuksia, olemassa oleva tutkimusnäyttö näyttää viittavan siihen, että jos Q10:n käytöllä on vaikutusta varfariinin tehoon, tämä vaikutus on varfariinin tehoa heikentävä eli veren hyytymistä lisäävä, ei päinvastoin (näin myös Pahari ym. 2016). (Myös WebMD-sivuston lääkeaineiden interaktioiden tarkistamiseen tarkoitettu työkalu toteaa, että suun kautta otettuna ”koentsyymi Q10 heikentää varfariinin vaikutusta”, vaikka tämä vaikutus on ”epätodennäköinen, vähäinen tai merkityksetön”).
Joka tapauksessa ConsumerLab-sivuston suositus keskustella koetsyymi Q10:n ja varfariiniin yhteiskäytöstä lääkärin kanssa on perusteltu. Vaihtelevaa tutkimusnäyttöä tiivistävässä artikkelissaan myös Ge ym. (2014) painottavat, että varfariinihoitoa saavan potilaan INR-arvoja on syytä seurata tiheämmin, jos potilas käyttää samanaikaisesti ubikinonia.
INR-arvojen tarkka seuranta on tarpeen varfariinin (Marevan) ja koentsyymi Q10:n yhteiskäytön aikana.
Johtopäätökset
Verenohennuslääkkeenä käytettävän varfariinin ja koentsyymi Q10:n eli ubikinonin yhteiskäytön vaikutuksista on saatavilla jonkin verran tutkimusnäyttöä, joskaan ei useita kontrolloituja, ihmisillä tehtyjä kokeita. Tutkimusnäytön perusteella näyttää siltä, että jos Q10:n käytöllä on vaikutusta varfariinin tehoon, tämä vaikutus on varfariinin tehoa heikentävä eli veren hyytymistä lisäävä. Aineiden yhteiskäytöstä kannattaa keskustella lääkärin kanssa. INR-arvojen huolellinen seuranta on suositeltavaa.
Lue myös seuraavat artikkelit:
Mitä koentsyymi Q10:n imeytymisestä tiedetään?
Piperiinin ja lesitiinin vaikutus koentsyymi Q10:n imeytymiseen