Lykopeenin turvallisuus

Lykopeeni on alfa- ja beetakaroteenin tavoin hiilivetykarotenoideihin kuuluva luonnollinen pigmentti, joka antaa muiden muassa tomaatille, ruusunmarjalle, aprikoosille, vesimelonille ja verigreipille niiden punaisen värin. Lykopeeni on hyväksytty myös elintarvikeväriksi E-koodilla E160d. Lykopeenin saanti on yhdistetty syövän sekä sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn (ks. esim. Dahan ym. 2008), vaikka toisaalta tätä on myös kyseenalaistettu (esim. Kavanaugh ym. 2007). Prosessoituna esimerkiksi tomaateista tomaattimehuksi, -kastikkeeksi tai ketsupiksi lykopeeni imeytyy kehoon paremmin. Ravintolisistä saatuna se imeytyy lähes yhtä hyvin kuin ruuasta. Lykopeenin turvallisuudesta on tehty jonkin verran tutkimuksia.

pitkä käyttöhistoria viittaa turvallisuuteen

Honda ym. (2016) tutkivat lykopeenin Z-isomeereja, joita on paljon ns. luonnollisessa tomaattioleoresiinissä (ts. prosessoiduissa tomaattituotteissa) ja jotka imeytyvät paremmin kuin raakojen tomaattien sisältämä lykopeeni. He syöttivät rotille neljän viikon ajan toistuvasti suuria määriä oleoresiiniä, eivätkä havainneet kliinisesti merkitseviä muutoksia elintoiminnoissa, fyysisten tutkimusten perusteella tai laboratoriotesteissä. Tutkijat päättelivät tomaattituotteiden pitkän käyttöhistorian sekä tutkimuksensa perusteella tomaattioleoresiinin olevan turvallista myös ihmisille.

Ruusunmarja sisältää runsaasti lykopeenia.

Ruusunmarja sisältää runsaasti lykopeenia.

Lykopeeni ei ole myrkyllistä eikä yleensä aiheuta sivuvaikutuksia

Lykopeenin myrkyllisyyttä ja mahdollisia haittavaikutuksia on tutkittu jonkin verran, eikä riskejä ole havaittu.

McClain & Bausch (2003) esittelevät katsauksessaan lykopeenin turvallisuutta käsittelevien tutkimusten tuloksia. He toteavat, että lykopeenilla on matala myrkyllisyysluokka, eikä merkittäviä viitteitä myrkyllisyydestä havaittu rotilla, kun niille annettiin 500 mg lykopeenia painokiloa kohti päivässä 14 viikon ajan tai 1000 mg painokiloa kohti neljän viikon ajan. Kuten edellä mainitut Honda ym. (2016), myös McClain & Bausch (2003) korostavat lykopeenin turvallisuutta ihmisille aineen pitkän käyttöhistorian perusteella. Merkittävistä haittavaikutuksista ei ole näyttöä lykopeenin osalta edes hyvin suurten, ruuasta saatujen määrien kohdalla.

Shao & Hathcock (2006) arvioivat tutkimuksessaan luteiiniin ja lykopeeniin mahdollisesti liittyviä riskejä. Niin sanotun OSL-menetelmän (”Observed Safe Level”; ”havaittu turvallinen taso”) mukainen riskianalyysi viittasi siihen, että lykopeenin osalta OSL-arvo on 75 mg päivässä. Tutkijat toteavat, että paljon suurempienkin annosten voidaan katsoa olevan turvallisia, koska haittavaikutuksia ei ole havaittu. Heidän mukaansa OSL-lukua ylittävistä annoksista ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa, jotta voitaisiin tehdä varmoja johtopäätöksiä lykopeenin pitkäaikaisesta käytöstä.

kirjain B.png

Turvallisuustaso B

Turvallista terveille aikuisille, mutta määrärajoituksia. Ravintolisäkäyttöä ei suositella raskaana oleville.

Kumar ym. (2008) puolestaan tutkivat suurten lykopeeniannosten turvallisuutta ja vaikutuksia eturauhassyöpää sairastaviin miehiin. Tutkimuksessa 42 tutkitulle joko annettiin 15, 30 tai 45 mg lykopeenia tai ei annettu ainetta lainkaan koepalan ottamisen ja eturauhasen poistamisen välisten 30 päivän aikana. Tutkimuksessa ei havaittu lykopeenin myrkyllisyyteen viittaavia vaikutuksia. Myös van Breemen & Pajkovic (2008), jotka tutkivat lykopeenin käyttöä syövän hoidossa, toteavat, että lykopeenilisät ovat turvallisia, vaikka aineen tehokkuutta ja mahdollisuuksia tulisi tutkia lisää.

Tuoreemmassa tutkimuksessaan myös Zhang ym. (2014) tutkivat lykopeenin vaikutusta eturauhassyövän hoitoon. 20 potilaalle annettiin tomaateista valmistettua lykopeenilisää 10 mg päivässä 6 kuukauden ajan. Viikottaisilla verikokeilla seurattiin eturauhasen antigeeniarvoja (PSA) ennen ja jälkeen lykopeenin käytön. Lykopeenin myrkyllisyyteen viittaavia haittavaikutuksia ei havaittu koko aikana. (Vrt. WebMD-palvelu, jonka mukaan tutkimusnäyttö lykopeenin positiivisista vaikutuksista syöpäpotilailla ei ole yhtenäistä.)

Ravintolisäkäyttöä ei suositella raskauden ja IMetyksen aikana

Eviran mukaan suurin hyväksytty lykopeenin päiväsaanti on 0,5 mg painokiloa kohden vuorokaudessa. 70-kiloiselle aikuiselle tämä tarkoittaa 35 mg annosta.

Myös Drugs.com-sivuston mukaan ihmisen elimistö sietää ravinnosta saatua lykopeeniä ja lykopeenilisiä yleensä hyvin. Sivuston mukaan lieviä suolisto-oireita, kuten ripulia, vatsaongelmia, ilmavaivoja ja pahoinvointia ja oksentelua, on tosin havaittu joillakin ihmisillä. Lykopeenilisien käyttöä ei suositella raskauden ja imetyksen aikana, koska tutkimustietoa mahdollisista vaikutuksista ei ole saatavilla riittävästi.

Lue myös artikkeli “Ihoturvallisuus