Olen huomannut Helsingin Sanomien olevan tarkoitushakuinen julkaistavien terveysuutisten valinnassa. Kun tutkimukset tukevat kansanterveysviranomaisten valitsemaa linjaa, uutiset usein julkaistaan. Lehdellä on siis niin sanottu julkaisubias.
Lehti jättää usein julkaisematta uutisia tutkimuksista, jotka sijoittuvat näytönastehierarkiassa korkeammalle ja ovat siten tärkeämpiä. Näitä ovat erityisesti meta-analyysit eli koostetutkimukset. Niin on myös D-vitamiinin kohdalla.
Sen lisäksi lehti pyytää tutkimusuutisiin kommentteja suomalaisilta ravitsemustieteilijöiltä, jotka tulkitsevat tutkimusten tuloksia yleensä ”ruuasta saa kaiken tarpeellisen” -ideologiansa mukaisesti, vaikka tutkimusten tulokset osoittaisivat päinvastaista.
D-vitamiini on hyväksi sydämelle. D-vitamiinilisän käyttö vähentää esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan riskiä.
”Ruuasta sai kaiken tarpeellisen” -ajattelutapa ei päde varsinkaan D-vitamiinin kohdalla, koska D-vitamiinilisän käytön ensisijainen tarkoitus ei ole korvata ravitsemuksen vaan auringonvalon puutteita.
Tanskalaistutkimuksen uutisointi harhaanjohtavaa
Viime viikolla Helsingin Sanomat kertoi tanskalaistutkimuksesta, jossa sekä matalat että korkeat D-vitamiinitasot yhdistyivät suurempaan kuolleisuuteen.
Lehden otsikoinnista ja uutisesta sai harhaanjohtavasti kuvan, että korkeat D-vitamiinitasot olisivat olleet tanskalaistutkimuksessa suurin riskitekijä. Niin ei kuitenkaan ole. Suurempi riski oli kuulua D-vitamiinin puutteesta kärsivien joukkoon. Tutkimuksessa sanotaan se selvästi:
”Kaikki riskitiheyksien suhteet olivat korkeampia seerumin matalilla 25-hydroksivitamiinitasoilla kuin korkeilla. Havaittiin siis käänteinen J:n muotoinen suhde.”
On merkille pantavaa, että tutkittavista vain 3,5 prosentilla D-vitamiinitaso oli yli 100 nmol/l. Kun korkeat D-vitamiinitasot oli näin harvoilla tutkittavilla, se vähentää sen luotettavuutta, että korkeat tasot todella lisäisivät sydänkuolleisuutta (Durup 2015).
Lamberg-Allardtin esittämät tiedot eivät pidä paikkaansa
Suomalainen D-vitamiinitutkija, professori Christel Lamberg-Allardt väittää samassa Helsingin Sanomien jutussa, että suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinipitoisuus olisi ”juuri tanskalaistutkimuksen hyväksi havaitsema” 70 nanomoolia litrassa.
Väite saattaisi pitää paikkaansa, jos kyse olisi suomalaisten keskimääräisestä D-vitamiinipitoisuudesta heinä-elokuussa auringon porottaessa korkealta. Koko vuoden keskiarvona se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sen osoittavat myös suomalaistutkimuksissa julkaistut lukemat.
Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinitaso oli 57,7 nmol/l mitattuna lokakuun ja tammikuun välisenä aikana. Lukema ei ehkä vaikuta kovin huonolta, mutta tutkimukseen osallistuneista naisista 36 prosenttia kärsi D-vitamiinin puutoksesta eli heidän D-vitamiinitasonsa oli alle 50 nmol/l. Vain 14,5 prosentilla tutkittavista D-vitamiinitaso ylitti tutkijoiden optimaalisen alarajana pitämän lukeman 75 nmol/l, vaikka päämääränä tulisi pitää sitä, että se ylittyisi kaikilla. Tutkimukseen osallistuneilla miehillä tilanne oli lähes yhtä huono (Miettinen 2014).
Jos tutkittavien D-vitamiinitasot olisi mitattu helmi-maaliskuussa, jolloin ne ovat suomalaisilla alimmillaan, tulokset olisivat olleet vielä heikompia. Lamberg-Allardtin käsitys, että suomalaisten D-vitamiinitasot olisivat hyvät, ei siis pidä paikkaansa.
Lamberg-Allardtin esittää Helsingin Sanomissa myös toisen harhaanjohtavan väitteen. Hänen mukaansa ”useat asiantuntijat olisivat yksimielisiä siitä, että D-vitamiinin varastomuodon kalsidiolin veripitoisuuden pitäisi olla yli 50 nanomoolia per litra, jotta se olisi terveyden kannalta riittävä.”
Ei ole asianmukaista puhua yksimielisyydestä asiassa, jossa sitä ei ole. Arvioin tilanteen sellaiseksi, että asiantuntijoiden enemmistö pitää terveyden kannalta riittävänä kalsidiolitasona vähintään 75–80 nanomoolia litrassa. Lähinnä eurooppalaisista tutkijoista koostuva vähemmistö on vastakkaisesta tutkimusnäytöstä huolimatta vielä sitä mieltä, että 50 nmol/l riittäisi.
Suomessakin 50 nmol/l tasoa on perusteltu sillä, että se on amerikkalaisen Institute of Medicinen suositus. Suosituksen on kuitenkin sittemmin vahvistetusti osoitettu perustuvan tilastovirheeseen (Veugelers 2014, Heaney 2015).
Tanskalaistutkimuksessa useita heikkouksia
Tanskalaistutkimuksen, josta Helsingin Sanomat kirjoitti, seuranta-aika oli hyvin lyhyt: vain 3,1 vuotta. Lyhyt seuranta-aika lisää tutkimuksen epäluotettavuutta, koska se kasvattaa käänteisen kausaalisuuden riskiä.
Käänteinen kausaalisuus merkitsee sitä, että riskitekijäksi arveltu syy (esim. elimistön D-vitamiinitaso) ei olekaan todellisuudessa kuolleisuuden aiheuttaja, vaan tutkimukseen osallistuneen sairaus tai sairauden hoito on johtanut siihen, että tutkimuksen alkaessa merkkiarvo on ollut huono. Näin olisi siis kyse ns. sairas käyttäjä -efektistä (engl. sick-user effect).
Esimerkiksi osteoporoosista kärsiville määrätään yleisesti kalsiumia ja D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä. Sairauden hoidon vuoksi syödyn D-vitamiinin johdosta elimistön D-vitamiinitaso (kalsidiolitaso) nousee keskimäärin korkeammaksi kuin terveillä, sillä tanskalaisessa väestössä ei useinkaan käytetä D-vitamiinilisiä.
Lisäksi riskin kasvu voi johtua kalsiumin liiallisesta saannista. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että jos ruokavaliosta saadaan riittävästi kalsiumia, sen lisäksi otettu kalsiumlisä, kuten kalsium-D-vitamiinilisää käyttävillä osteoporootikoilla, voi kasvattaa sydäntauti- ja sydäninfarktiriskiä.
Näille arveluilleni löytyy myös tukea tutkimuksen tietoista. Niistä tutkittavista, joiden D-vitamiinitaso oli korkea, suhteellisesti suurempi osa oli naisia kuin tutkimuksen aineistossa keskimäärin. Se sopii hyvin yhteen sen kanssa, että korkeat D-vitamiinitasot ovat saattaneet osaltaan johtua osteoporoosin hoitoon käytetyistä kalsium-D-vitamiinilisistä.
Vakiointi puutteellista
Tanskalaistutkimuksen heikkoutena oli myös se, että tiedot perustuivat laboratoriorekistereihin. Tutkittavia ei siis haastateltu. Sen vuoksi tutkijoilla ei ollut tietoa esimerkiksi tutkittavien ruokavaliosta, sosioekonomisesta taustasta tai kalsiumia tai D-vitamiinia sisältävien ravintolisien käytöstä.
Normaalisti väestötutkimusten tulokset vakioidaan useiden sekoittavien tekijöiden osalta, mutta koska taustatietoja tutkittavista oli tässä tutkimuksessa vain vähän, tulokset oli vakioitu pelkästään iän, sukupuolen ja D-vitamiinimittauksen vuodenajan suhteen. Nykytutkimukseksi se on heikosti. Se vähentää tutkimuksen tulosten luotettavuutta, kuten myös lyhyt 3,1 vuoden keskimääräinen seuranta-aika.
Tutkimusnäytön kokonaisuus viittaa D-vitamiinin hyötyihin sydämelle
Jos halutaan saada hyvä ja mahdollisimman luotettava kuva siitä, onko D-vitamiinista hyötyä sydän- ja verenkiertoelimistölle, yksittäisten tutkimusten sijaan on parempi tarkastella tutkimusnäytön kokonaisuutta. Hyvän kuvan tutkimusnäytön kokonaisuudesta saa tutustumalla tutkimuskatsauksiin sekä meta-analyyseihin eli koostetutkimuksiin.
Tutkija Joseph Tomson ja hänen kollegansa selvittävät 12 aiempaa tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissaan elimistön D-vitamiinitasot yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Kun he vertasivat D-vitamiinitasojen matalinta ja ylintä neljännestä, sydän- ja verisuonitaudeista aiheutunut kuolleisuus oli 21 prosenttia pienempää ja kaikista syistä johtuva kuolleisuus oli 28 prosenttia pienempää ylimpään neljännekseen kuuluneilla. Päinvastoin kuin tanskalaistutkimuksessa, sydän- ja verisuonitautien riski väheni meta-analyysissa kutakuinkin suoraviivaisesti 90 nmol/l saakka (Tomson 2012).
Viime vuonna julkaistiin epidemiologi Rajiv Chowdhuryn johtaman tutkimusryhmän poikkeuksellisen laaja meta-analyysi, joka käsitti sekä kohorttitutkimukset että kontrolloidut tutkimukset. Kohorttitutkimusosio käsitti peräti 73 kohorttitutkimusta ja 849 412 osallistujaa.
Hyvät D-vitamiinitasot on yhdistetty pienempään korkean verenpaineen kehittymisen riskiin.
Chowdhuryn koostetutkimuksessa havaittiin, että niillä tutkittavilla, joiden D-vitamiinitasot olivat alimpia, oli 35 prosenttia suurempi sydänkuolleisuus verrattuna niihin tutkittaviin, jotka D-vitamiinitasoiltaan kuuluivat kahteen ylimpään kolmannekseen (Chowdhury 2014).
Näiden viimeksi mainittujen tutkimusten tuloksia vahvistaa vielä viime syksynä julkaistu brittiläinen seurantatutkimus. Tutkimus käsitti 14 641 tutkittavaa, joita seurattiin pitkään, 13 vuotta. Tutkimuksessa tarkasteltiin D-vitamiinitasojen yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautien riskiin, hengityselinten sairauksiin, syöpiin ja luunmurtumiin.
Muiden tulosten ohella tutkimuksessa havaittiin, että D-vitamiinipitoisuuden ollessa vähintään 90 nmol/l riski kuolla sydän- ja verisuonitaudeista johtuen oli 27 prosenttia pienempi verrattuna tutkittaviin, joiden D-vitamiinitaso oli alle 30 nmol/l. Samassa tutkimuksessa myös kokonaiskuolleisuus oli pienin D-vitamiinitason ollessa yli 90 nmol/l. (Khaw 2014).
D-vitamiinin vaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin on selvitetty myös kontrolloiduissa tutkimuksissa. Viime vuonna julkaistussa kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että kohtalaisen pieni D-vitamiinilisä, 20 mikrogrammaa päivässä, vähensi sydämen vajaatoiminnan riskiä 25 prosentilla iäkkäillä tutkittavilla. Sydäninfarktin tai aivohalvausten riskiin D-vitamiinilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta (Ford 2014).
Sellaisissa systemaattisissa katsauksissa, jotka perustuvat kontrolloituihin tutkimuksiin, ei ole yleisesti ottaen pystytty havaitsemaan, että D-vitamiinilisän käyttö vähentäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Epidemiologi Lu Wangin ja hänen kollegoidensa systemaattisessa katsauksessa havaittiin kuitenkin, että vähintään 25 mikrogramman suuruinen D-vitamiinilisä vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä 10 prosentilla. Tulos ei kuitenkaan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (Wang 2010).
Kontrolloitujen tutkimusten heikohkoille tuloksille voi löytää useita mahdollisia selityksiä. Tutkimuksissa on esimerkiksi käytetty usein D-vitamiinia ja kalsiumia rinta rinnan. Niiden umpimähkäinen yhteiskäyttö ei välttämättä ole järkevää, koska kalsiumlisien käyttö on yhdistetty sydäninfarktiriskiin sellaisilla ihmisillä, joiden kalsiumin saanti ruokavaliosta on riittävää (Bolland 2010).
Liika kalsium voi siis kumota ne hyvät vaikutukset, joita D-vitamiinilla on sydän- ja verenkiertoelimistölle. Oletusta, että kalsiumista ei voisi olla haittaa sydämelle käytettäessä sitä D-vitamiinin rinnalla, on arvosteltu myös tutkimuskirjallisuudessa (Ford 2014).
Miten D-vitamiinin hyödyt sydämelle selittyvät?
D-vitamiinin hyödyt sydämelle voivat välittyä monin tavoin.
Eräs tärkeimmistä vaikutuksista on se, että D-vitamiini ehkäisee verenpaineen kohoamista. Hyvät eli korkeahkot D-vitamiinitasot on yhdistetty pienempään korkean verenpaineen kehittymisen riskiin useissa havainnoivissa tutkimuksissa (Forman 2007).
Verenpaineen kohoamista hillitsevä vaikutus lienee ainakin osittain sen ansiota, että D-vitamiinin tiedetään vaikuttavan verenpaineeseen ja laajemmin sydämeen, aivoihin sekä munuaisiin ainakin reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmän kautta.
D-vitamiini myös hillitsee lisäkilpirauhashormonitason liiallista kohoamista. Se on hyvä vaikutus, koska tutkimusnäyttö viittaa siihen, että korkea lisäkilpirauhashormonitaso lisää valtimoiden jäykkyyttä ja aiheuttaa valtimotaudille altistavia muutoksia.
Hyvät eli korkeahkot D-vitamiinitasot on myös yhdistetty vähäisempään verisuonten kalkkiutumiseen verrattuna mataliin tasoihin.
Lisäksi D-vitamiini säätelee immuunijärjestelmää, ja D-vitamiini voi myös vaikuttaa suoraan sydänlihakseen.
Kokonaiskuolleisuus ratkaisee
Vaikka D-vitamiinin vaikutuksesta sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen on hyvä saada vakuuttavampaa tutkimusnäyttöä, viime kädessä ratkaisee kokonaiskuolleisuus. Kokonaiskuolleisuus on niin sanotusti ”se mikä jää viivan alle.”
Kaikkiaan jo kuusi prospektiivisten tutkimusten meta-analyysia yhdistää korkeammat D-vitamiinitasot pienempään kuolleisuuteen. Lisäksi jo kolme kontrolloitujen tutkimusten meta-analyysia osoittaa, että D-vitamiini – varsinkin kun käytetään D3-vitamiinia – vähentää kuolleisuutta. Tätä näyttöä olen selostanut aiemmin tässä kirjoituksessani.
Käytännössä
Olen jo pitkään suositellut aikuisille 50 mikrogramman suuruista päivittäistä D-vitamiinilisää syyskuun alusta toukokuun loppuun. Jos on vahvasti ylipainoa, annoksen on tarpeen olla jonkin verran suurempi, 75 tai jopa 100 µg päivässä. Tämän suuruinen D-vitamiinilisä on mielestäni hyödyllinen myös sydämelle. Suosittelemani annos on myös turvallinen – onhan Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen EFSAn mukaan turvallisen päiväsaannin yläraja aikuisille 100 µg (EFSA 2012).
Juhana Harju
Kirjoittaja on ravintoasiantuntija, joka on kirjoittanut teokset Ravintoa sydämelle (WSOY 2007) ja Luusto lujaksi elämäntavoilla (Atena 2011). Lue Juhanan uudempia tekstejä Suomen Terveysravinnon blogista.
Viitteet:
Bolland MJ, et al. Effect of calcium supplements on risk of myocardial infarction and cardiovascular events: meta-analysis. BMJ. 2010; 341: c3691.
Chowdhury R, et al. Vitamin D and risk of cause specific death: systematic review and meta-analysis of observational cohort and randomised intervention studies. BMJ. 2014 Apr 1;348:g1903.
Durup D, et al. A reverse J-shaped association between serum 25-hydroxyvitamin D and cardiovascular disease mortality – the CopD-study. J Clin Endocrinol Metab. 2015 Feb 24:jc20144551.
EFSA. Scientific Opinion on the Tolerable Upper Intake Level of vitamin D. EFSA Journal 2012;10(7):2813.
Ford JA, et al. Cardiovascular disease and vitamin D supplementation: trial analysis, systematic review, and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2014 Sep;100(3):746-55.
Forman JP, et al. Plasma 25-hydroxyvitamin D levels and risk of incident hypertension. Hypertension. 2007 May;49(5):1063-9.
Heaney R, et al. Letter to Veugelers, P.J. and Ekwaru, J.P., A Statistical Error in the Estimation of the Recommended Dietary Allowance for Vitamin D. Nutrients 2014, 6, 4472-4475; doi:10.3390/nu6104472. Nutrients. 2015 Mar 10;7(3):1688-90.
Kauppi M. Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey. Turun yliopiston julkaisuja, sarja D, osa 1160. Turku 2015.
Khaw KT, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D, mortality, and incident cardiovascular disease, respiratory disease, cancers, and fractures: a 13-y prospective population study. Am J Clin Nutr. 2014 Nov;100(5):1361-70.
Lavie CJ, et al. Vitamin D and cardiovascular health. Circulation. 2013 Nov 26;128(22):2404-6.
McGreevy C, et al. New insights about vitamin D and cardiovascular disease: a narrative review. Ann Intern Med. 2011 Dec 20;155(12):820-6.
Miettinen ME, et al. Association of serum 25-hydroxyvitamin D with lifestyle factors and metabolic and cardiovascular disease markers: population-based cross-sectional study (FIN-D2D). PLoS One. 2014 Jul 7;9(7):e100235.
Pekkanen MP, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D is associated with major cardiovascular risk factors and cardiac structure and function in patients with coronary artery disease. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2015 Feb 25.
Tomson J, et al. Vitamin D and risk of death from vascular and non-vascular causes in the Whitehall study and meta-analyses of 12,000 deaths. Eur Heart J. 2013 May;34(18):1365-74.
Veugelers PJ, et al. A statistical error in the estimation of the recommended dietary allowance for vitamin D. Nutrients. 2014 Oct 20;6(10):4472-5.
Väärämäki H. Uutta tietoa D-vitamiinikiistaan: Liian korkeat pitoisuudet saattavat olla vaaraksi sydänterveydelle. Helsingin Sanomat. 12.3.2015.
Wang L, et al Systematic review: Vitamin D and calcium supplementation in prevention of cardiovascular events. Ann Intern Med. 2010 Mar 2;152(5):315-23.
Wong MS, et al. Vitamin D promotes vascular regeneration. Circulation. 2014 Sep 16;130(12):976-86.