Havainnoivien tutkimusten mukaan D-vitamiinin puute yhdistyy suurempaan masennuksen ja itsemurhan riskiin. Näiden tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että D-vitamiinista olisi hyötyä masennuksen ehkäisyssä ja ehkä hoidossakin.
Syy-seuraussuhdetta voi kuitenkin näiden tutkimusten perusteella epäillä – onhan ajateltavissa, että masentuneet ihmiset ulkoilisivat vähemmän ja heidän D-vitamiinitasonsa olisivat sen vuoksi alempia.
Myös systemaattisissa katsauksissa ja koostetutkimuksissa on tarkasteltu sitä, onko D-vitamiinista hyötyä masennuksessa. Selostan seuraavassa, mihin tuloksiin niissä on päädytty.
Matalat D-vitamiinitasot on yhdistetty suurempaan masennuksen riskiin useissa havainnoivissa tutkimuksissa.
Ensimmäisessä systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin eri itseapukeinojen, ei siis vain D-vitamiinin, hyötyä masennuksessa. Sen mukaan näyttö D-vitamiinin hyödyistä on ristiriitaista sellaisilla ihmisillä, jotka eivät ole kliinisesti masentuneita. Laajemmat ja isommat tutkimukset viittaavat katsauksen kirjoittajien mukaan siihen, että D-vitamiinista ei olisi apua (Morgan 2008).
Toisessa, integroidussa katsauksessa tarkasteltiin D-vitamiinitasojen (25-OH-D) suhdetta mielialahäiriöihin naisilla. Katsauksen kirjoittajat löysivät kuusi tutkimusta, joissa oli vertailtu D-vitamiinitason ja mielialahäiriöiden suhdetta. Neljässä näistä oli havaittu yhteys mielialahäiriöiden ja matalien D-vitamiinitasojen välillä. Sen tutkijat katsoivat viittaavan siihen, että jonkinlainen biokemiallinen suhde on olemassa näiden välillä. Tämän osoittamiseksi tarvitaan tutkijoiden mukaan kuitenkin luotettavampaa tieteellistä näyttöä (Murphy 2008).
Kolmannen systemaattisen katsauksen mukaan havainnoivissa tutkimuksissa ja pienissä kontrolloiduissa tutkimuksissa on havaittu mahdollinen hyöty auringonvalon tai D-vitamiinin ja masennusoireiden tai aivotoimintojen välillä. Metodologiset ongelmat kuitenkin vähentävät näiden tulosten luotettavuutta, tutkijat lisäsivät johtopäätöksissään (Barnard 2010).
Neljäs oli laaja yhdysvaltalainen katsaus, jossa arvioitiin kalsiumin ja D-vitamiinin saantia eri terveyden osa-alueilla. Katsauksen mukaan ei ole osoitettu, että D-vitamiinin saannin ja mielialan tai depression välillä olisi “toiminnallista suhdetta” (Institute of Medicine 2011). Tätä Institute of Medicinen katsausta on kuitenkin yleisesti arvosteltu liiallisesta konservatiivisuudesta.
Viidennessä, tänä vuonna julkaistussa systemaattisessa katsauksessa selvitettiin D-vitamiinilisän vaikutusta masennukseen. Katsauksen laatijat löysivät aiheesta kuusi kontrolloitua tutkimusta, joiden perusteella he tulivat tulokseen, että D-vitamiinilisällä ei ole vaikutusta depressiolukemiin. Tutkijat lisäksi pitivät näytön tasoa huonona ja peräsivät aiheesta lisää tieteellistä näyttöä (Li 2014).
Meta-analyysit osoittavat hyötyjä
Viime vuonna julkaistiin psykiatrian apulaisprofessori Rebecca Anglinin johdolla havainnoivien tutkimusten koostetutkimus, jossa selvitettiin, onko D-vitamiinitasoilla yhteyttä masennukseen. Siinä havaittiin, että masennuksen riski on yli kaksi kertaa suurempi niillä, joiden D-vitamiinitasot ovat matalimpia (alle 37,5 nmol/l) verrattuna korkeimpiin tasoihin (yli 75 nmol/l).
Pohtiessaan tutkimuksensa merkitystä tutkijat toivat esille D-vitamiinin vaikutuksen monien aivotoimintojen säätelyyn. He pitivät siksi biologisesti uskottavana, että D-vitamiinilla voi olla rooli psykiatrisissa sairauksissa, kuten masennuksessa. He myös totesivat kiinnostavasti, että D-vitamiinilisän käyttö voi olla kustannustehokas ja käytännössä haittavaikutukseton keino hoitaa masennusta (Anglin 2013).
Viime vuonna julkaistiin myös korealaisen Sang-Yhun Jun johtama koostetutkimus. Sen mukaan D-vitamiinitasot ovat käänteisessä yhteydessä masennuksen riskiin niin tapaus-kontrollitutkimuksissa kuin kohorttitutkimuksissakin. Jälkimmäisissä masennuksen riski väheni 8 prosenttia D-vitamiinitasojen 25 nmol/l suuruista kohoamista kohti (Ju 2013).
Tänä vuonna aiheesta on julkaistu myös tohtori Simon Speddingin laatima kontrolloitujen tutkimusten koostetutkimus. Meta-analyysi käsitti 15 aiempaa kontrolloitua tutkimusta, ja aineisto oli siten laajempi kuin aiemmissa systemaattisissa katsauksissa.
Tulosten mukaan D-vitamiinista on merkittävää hyötyä sellaisissa kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa ei ole ”biologisia virheitä”. Biologisella virheellä kirjoittaja tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa D-vitamiinia annetaan henkilölle, jonka D-vitamiinitasot ovat jo valmiiksi hyvät.
Speddingin koostetutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että D-vitamiinilisän hyöty masennuksessa on samaa luokkaa kuin masennuslääkkeiden (Spedding 2014).
Tutkijat pitävät biologisesti uskottavana, että D-vitamiini voi auttaa masennuksessa.
Miten D-vitamiini voi vähentää masennusta?
Michael Berkin johtaman tutkijajoukon narratiivisessa katsauksessa pohditaan sitä, mistä johtuu se, että masennuksen taustalla on elimistön lievää systeemistä tulehdusta. Heidän mukaansa sen taustalla vaikuttavat monet syyt, joista D-vitamiinin puute on yksi. D-vitamiini voi siis vähentää masennusta vähentäessään tulehdusta (Berk 2013).
Tieteellisessä kirjallisuudessa muistutetaan, että D-vitamiinireseptoreita on aivojen monien osien hermosoluissa ja gliasoluissa. Reseptoreita on esimerkiksi pihtipoimussa ja hippokampuksessa, jotka ovat masennuksen syntymiseen liitettyjä aivojen osia. Lisäksi D-vitamiini säätelee monia aivojen prosesseja, minkä vuoksi tutkijat pitävät biologisesti uskottavana, että se voi olla yhteydessä masennukseen.
Yhteenveto
Edellä tutkimusten ja katsausten kirjoittajat ovat päätyneet toisistaan poikkeaviin tuloksiin johtopäätöksissään. Uusin ja laajin näyttö kuitenkin tukee D-vitamiinin hyötyjä masennuksessa, varsinkin kun biologiset edellytykset otetaan huomioon, kuten Speddingin meta-analyysissa tehtiin.
On silti rehellistä tunnustaa, että tieteellinen näyttö ei ole vielä vahvaa – erityisesti kontrolloituja tutkimuksia on vielä vähän. Lisää näyttöä ollaan saamassa lähivuosina käynnissä olevien tutkimusten valmistuttua.
D-vitamiinin hyötyjen uskottavuutta puoltaa mielestäni se, että tunnetaan biokemiallisia mekanismeja, joilla D-vitamiini voi vaikuttaa esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden säätelyyn. Lisäksi D-vitamiinilla on masennuksen taustalla vaikuttavaa tulehdusta vähentävää vaikutusta.
Kun otetaan huomioon D-vitamiinin hyödyt muulle terveydelle ja kuolleisuuden vähentämisessä, ei ole mielekästä jäädä odottamaan vahvempaa tieteellistä näyttöä. Kaikkien masennuksen ehkäisystä kiinnostuneiden ja masennuksesta kärsivien kannattaa mielestäni käyttää D-vitamiinilisää.
Juhana Harju
Kirjoittaja on ravintoasiantuntija, joka on kirjoittanut teokset Ravintoa sydämelle (WSOY 2007) ja Luusto lujaksi elämäntavoilla (Atena 2011). Lue Juhanan uudempia tekstejä Suomen Terveysravinnon blogista.
Viitteet:
Anglin RE, et al. Vitamin D deficiency and depression in adults: systematic review and meta-analysis. Br J Psychiatry. 2013 Feb;202:100-7.
Barnard, K.; Colon-Emeric, C. Extraskeletal effects of Vitamin D in older adults: Cardiovascular disease, mortality, mood, and cognition. Am. J. Geriatr. Pharmacother. 2010, 8, 4–33.
Berk M, et al. So depression is an inflammatory disease, but where does the inflammation come from? BMC Med. 2013 Sep 12;11:200.
Black LJ. et al. Low vitamin D levels are associated with symptoms of depression in young adult males. Aust N Z J Psychiatry. 2014 May;48(5):464-71.
Institute of Medicine 2011. Dietary reference intakes for calcium and vitamin D. The National Academics Press, 2011.
Ju SY, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D levels and the risk of depression: a systematic review and meta-analysis. J Nutr Health Aging. 2013;17(5):447-55.
Khoraminya N, et al. Therapeutic effects of vitamin D as adjunctive therapy to fluoxetine in patients with major depressive disorder. Aust N Z J Psychiatry. 2013 Mar;47(3):271-5.
Lapid MI. et al. Vitamin D and depression in geriatric primary care patients. Clin Interv Aging. 2013;8:509-14.
Li G, et al. Efficacy of vitamin D supplementation in depression in adults: a systematic review. J Clin Endocrinol Metab. 2014 Mar;99(3):757-67.
Moran LJ, et al. Vitamin D is independently associated with depression in overweight women with and without PCOS. Gynecol Endocrinol. 2014 Nov 4:1-4.
Morgan AJ, et al. Self-help interventions for depressive disorders and depressive symptoms: a systematic review. Ann Gen Psychiatry. 2008 Aug 19;7:13.
Murphy PK, et al. Vitamin D and mood disorders among women: an integrative review. J Midwifery Womens Health. 2008 Sep-Oct;53(5):440-6.
Polak MA, et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentrations and Depressive Symptoms among Young Adult Men and Women. Nutrients. 2014 Oct 28;6(11):4720-30.
Ramly M, et al. Effect of Vitamin D Supplementation on Cardiometabolic Risks and Health-Related Quality of Life among Urban Premenopausal Women in a Tropical Country – A Randomized Controlled Trial. PLoS One. 2014 Oct 28;9(10):e110476.
Shaffer JA, et al. Vitamin D supplementation for depressive symptoms: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Psychosom Med. 2014 Apr;76(3):190-6.
Spedding S. Vitamin D and depression: a systematic review and meta-analysis comparing studies with and without biological flaws. Nutrients. 2014 Apr 11;6(4):1501-18.
Williams JA, et al. Low 25-Hydroxyvitamin D Concentrations Predict Incident Depression in Well-Functioning Older Adults: The Health, Aging, and Body Composition Study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2014 Oct 18.