Boswellia serrata eli salaiolibaani on Intiassa kasvava, pihkaa tuottava puu tohtorinpuukasvien heimosta. Yleensä Boswellia serratan nimellä kulkeva aine on itse asiassa puun pihkaa.
Turvallisuustaso A-
Turvallista terveille aikuisille suositelluilla annoksilla, mutta ei tietoa vaikutuksesta raskaana oleville tai imettäville.
Tutkimuksia, joissa ei mainittavaa
Sengupta ym. (2010) järjestivät 90 päivää kestäneen kokeen, jossa oli mukana 60 nivelrikkopotilasta. Heille annettiin joko plaseboainetta tai kahta erilaista Boswellia serrata -valmistetta (Aflapin® tai 5-Loxin®). Tutkijat totesivat, että turvallisuus oli hoitoryhmissä käytännössä samaa kuin plaseboryhmällä.
Kizhakkedath (2013) otti tutkimukseensa mukaan 30 nivelrikkopotilasta. Heille annettiin 200 mg selekoksibia tai 1000 mg kurkumaa ja Boswellia serrataa. He päätyivät johtopäätökseen, että tuote oli turvallista, eikä siihen liittynyt annostussidonnaista myrkytysvaaraa.
Perera ym. (2014) puolestaan kertovat tapaustutkimuksesta, jossa he kokeilivat srilankalaista, perinteistä lääkettä ja Intilalaisen Ayurveda-järjestelmän mukaista perinteistä lääkitystä, myös Boswellia serrataa. He totesivat, että potilas kävi viiden kuukauden ajan kahden viikon välein lääkärin tutkimuksissa, eikä hänellä havaittu sivuoireita.
Belcaro ym. (2015) suorittivat 12 viikkoa kestäneen tutkimuksen 66 nivelrikkopotilaalle. Osa ryhmästä sai FlexiQule-nimistä Boswellia serrata -valmistetta. He totesivat, että tuote oli turvallinen ja sitä siedettiin hyvin.
Lisäksi Gupta ym. (2011) (56 osallistujaa, 6 g annos), Belcaro ym. (2014) (4 viikkoa, 55 osallistujaa, FlexiQule Boswellia serrata -valmistetta) ja Belcaro ym. (2015) (2 viikkoa, 24 osallistujaa, 450 mg FlexiQule Boswellia serrata -valmistetta) eivät nosta sivuoireita esille.
Lieviä sivuoireita
Joissakin tutkimuksissa Boswellia serratan on havaittu aiheuttavan lieviä sivuoireita. Kimmatkar ym. (2003) järjestivät 8+8 viikkoa kestäneen tutkimuksen 30 nivelrikkopotilaalle. Koehenkilöt saivat joko plaseboainetta tai Boswellia serrataa. Tutkijat totesivat, että koehenkilöt sietivät hyvin Boswellia serrataa, ja ainoina oireina oli lieviä vatsavaivoja.
Sengupta ym. (2008) järjestivät hieman suuremman kokeen, joka kesti 90 päivää ja johon osallistui 75 nivelrikkopotilasta. Heille annettiin joko plaseboainetta tai 100 mg tai 250 mg Boswellia serrataa. Tutkijat totesivat, että aineen turvallisuus oli plaseboon verrattuna käytännössä samanlainen. 90 päivän aikana todettiin seuraavia oireita: ripulia, pahoinvointia, vatsakipuja, lievää kuumeilua (alle 37,5 astetta) ja yleistä heikkoutta. Kuitenkin näitä oireita raportoitiin saman verran niin plaseboainetta (eli käytännössä ei mitään) saavilla kuin Boswellia serrataa saavilla. Näin ollen oireita ei ole syytä yhdistää itse aineeseen.
Vishal ym. (2011) suorittivat kokeen 60 nivelrikkopotilaalle. Heille annettiin 30 päivän ajan joko plaseboainetta tai 100 mg Boswellia serrataa (Aflapin). Tutkijat havaitsivat, että seerumin, virtsan ja veren arvot eivät aiheuttaneet syitä epäillä aineen turvallisuutta. Yhteensä kaksi koehenkilöä valitti pahoinvoinnista ja päänsärystä, mutta toinen oli Boswellia serrataa saavasta ryhmästä ja toinen plaseboainetta saavasta ryhmästä. Näin ollen ei ole todennäköistä, että oireet olisivat peräisin tutkittavasta aineesta.
Myös Ahangarpour ym. (2014) totesivat 60 diabeetikkoa käsittäneessä tutkimuksessaan, että 900 mg Boswellia serrataa oli turvallista 6 viikon käytön ajan. He analysoivat veren sokeri- ja lipiditasoja sekä maksan entsyymitoimintaa.
Myös yhdistelmävalmisteiden turvallisuutta on tutkittu. Esimerkiksi Kulkarni ym. (1991) järjestivät 3 kuukautta kestäneen kokeen 42 nivelrikkopotilaalle. He saivat joko plaseboainetta tai yhdistelmävalmistetta (rohtokoisoa, Boswellia serratan vartta, kurkumaa ja sinkkiä). He totesivat, että aiheutuneet sivuoireet eivät vaatineet hoitoa tai saaneet ketään jättämään koetta. Kuitenkin tässä on jälleen muistettava, että kyseessä on yhdistelmävalmiste, joten mahdollisia oireita on vaikea kohdentaa tarkemmin.
Chopran ryhmän tutkimus
Chopra ym. (2013) suorittivat 24 viikkoa kestäneen tutkimuksen, johon osallistui jopa 440 osallistujaa. He jakoivat tutkittavat ryhmiin, jotka saivat joko selekoksibia (200 mg), glukosamiinisulfaattia (2 g) tai yrttiuutteita (Tinospora cordifolia-, inkivääri-, amblapuu- ja Boswellia serrata-uutteita). Tutkijat totesivat, että 26 osallistujalla ilmeni oireeton kohonnyt seerumin glutamopyruvaattitransferaasi (SGPT), johon ei kuitenkaan liittynyt oireita maksan toiminnassa. 7 osallistujaa yrttiuuteryhmästä keskeytti tutkimuksen, ja heidän SGPT-arvonsa normalisoituivat. Muut tutkimuksessa ilmaantuneet sivuvaikutukset olivat lievä ja esiintyivät samanlaisena eri ryhmissä.
Maksan toiminnan muuttuminen on yleensä merkittävää, mutta tässä on huomattava, että kyseessä oli yhdistelmävalmiste, ei puhdas Boswellia serrata. Samoin muissa tutkimuksissa samanlaisia vaikutuksia ei ole havaittu. Näin ollen on epäselvää, onko Boswellia serratalla vaikutusta asiaan, mutta asia on syytä pitää mielessä tulevissa tutkimuksissa.
Tutkimuskatsaukset
Ammon (2006) totesi vuosikymmenen takaisessa arviossaan, että Boswellia serratan sivuoireet eivät ole vakavia, kun niitä verrataan nivelvaivojen hoitoon määrättyihin nykyaikaisiin lääkkeisiin. Ernst (2008) totesi myös seitsemän tutkimusta kattavassa analyysissään, että vakavia, pitkäkestoisia tai peruuttamattomia turvallisuusongelmia ei ole havaittu, vaikka ajoittaisia pieniä oireita on havaittu.
Cameron & Chrubasik (2014) ottivat viisi tutkimusta mukaan katsaukseensa. Näiden perusteella he totesivat, että Boswellia serrata -valmistetta (5-Loxin; 27 kpl oireita yhteensä) saaneilla ja plaseboa saaneilla ryhmillä (30 kpl oireita yhteensä) ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa koetuissa oireissa. Samoin suurempi annos ei aiheuttanut enempää oireita kuin 100 mg annos.
Kessler ym. (2015) totesivat analyysissään, että eri tutkimuksissa ei ole havaittu vakavia sivuoireita. Chrubasik ym. (2007), Abdel-Tawab ym. (2011) ja Grover & Samson (2015) eivät myöskään nosta turvallisuuskysymyksiä merkittävään rooliin.
Ei mykotoksiineja
Veprikova ym. (2015) tutkivat erilaisten yrttilisäravinteiden mahdollisia myrkyllisyysvaikutuksia ja niiden mykotoksiini- eli sienimyrkkypitoisuuksia. Mykotoksiineja tulee moniin aineisiin erityisesti kosteudesta sekä puutteellisten korjaus-, varastointi- ja kuivausolosuhteiden tähden. He havaitsivat, että Boswellia serrata -näytteet olivat 69:stä tutkitusta näytteestä alimpien mykotoksiinipitoisuuksien luokassa.
WebMD-sivuston arvio
WebMD-tietokannan mukaan Boswellia serrata on ”todennäköisesti turvallista” suurimmalle osalle aikuisista, kun sitä käytetään suun kautta otettuna aina kuuden kuukauden käyttöön saakka. Se on saattanut aiheuttaa kuitenkin joillekin vatsavaivoja, pahoinvointia ja ripulia. Lisäksi he toteavat, että Boswellia serrata on ”mahdollisesti turvallista”, kun sitä käytetään iholle ulkoisesti 30 päivän ajan; se ei yleensä aiheuta merkittäviä sivuoireita, mutta joillakin se on aiheuttanut allergista ihottumaa.
Raskaana oleville ja imettäville sivustolla todetaan, että Boswellia serrata on ”todennäköisesti turvallista”, kun sitä käytetään ruuanlaitossa käytetyissä määrissä. Kuitenkaan sitä ei suositella otettavaksi lääkkeellisen vaikutuksen saamiseksi, sillä tällä hetkellä ei ole tarpeeksi tietoa aineen vaikutuksesta syntymättömän tai imeväisikäisen lapsen terveyteen.
Ks. myös artikkeli “Boswellia serrata”