B12-vitamiini on yksi ihmiselle välttämätön B-ryhmän vitamiini. B12-vitamiini on keskeisessä tehtävässä puna- ja valkosolujen muodostumisessa. Se osallistuu myös hermokudoksen toimintaan ja koentsyyminä DNA-synteesin reaktioihin. B12-vitamiinia tarvitaan myös suolen epiteelisolukon muodostumiseen. Samoin B12-vitamiini liittyy myös kiinteästi foolihapon aineenvaihduntaan. B12-vitamiinia tarvitaan uusien solujen muodostumiseen. (Woolf & Manore 2006.)

Tarve, saanti ja lähteet

Ihmisen paksusuolen bakteerit tuottavat B12-vitamiinia, mutta koska se imeytyy vain ohutsuolessa, tästä ei ole ihmiselle hyötyä (ks. Armstrong 1968; Schjønsby 1989). B12-vitamiini on siis saatava ruuasta kokonaan. Ihmiselimistö tarvitsee kuitenkin B12-vitamiinia huomattavasti pienemmissä annoksissa kuin muita vitamiineja; kun muilla vitamiineilla tarve määritellään milligrammoina (mg, gramman tuhannesosina), B12-vitamiinin tarve määritellään mikrogrammoina (µg, milligramman tuhannesosina eli gramman miljoonasosina).

Suomen ravintosuositusten mukaan tarpeellinen määrä B12-vitamiinia on yli 10-vuotiaille ja aikuisille 2,0 µg/vrk. Imettävillä naisilla tarve on 2,6 µg/vrk (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). B12-vitamiinin imeytyminen vaihtelee huomattavasti. Jos kerta-annos on noin 3 µg, imeytyy siitä noin 50 %. Jos kuitenkin otetaan huomattavasti suurempia määriä, kuten 1000 µg, siitä imeytyy vain noin 0,5 %.

Turvallisuus

B12-vitamiini ei ole myrkyllistä suurinakaan annoksina. Jopa 1000 µg/vrk annoksilla ei ole havaittu olevan sivuvaikutuksia. Samoin kahden viikon välein jopa 5000 µg pistoksina annettuihin annoksiin ei ole yhdistetty oireita. On selvää, että ainakin suositelluilla annoksilla B12-vitamiini on turvallista kaikille ihmisryhmille, ja hyvin todennäköistä, että jopa 500-kertainen päivittäisen annoksen ylittäminen ei johda tunnettuihin riskeihin. (EFSA 2006)

Eriliaset kobalamiinit

B12-vitamiini on kobalamiinia. Ihmisen elimistössä aktiiviset B12-vitamiinin muodot ovat hydroksikobalamiini, metyylikobalamiini ja adenosiinikobalamiini. Ravintolisissä käytetty kobalamiinin muoto on kuitenkin yleisimmin syanokobalamiini, joka sisältää hyvin pieniä määriä syanidia, josta elimistön tulee päästä eroon. Turvallisuuden ja imeytyvyyden varmistamiseksi monissa valmisteissa käytetään metyylikobalamiinia tai adenosyylikobalamiinia. Metyylikobalamiinin etuna on sen parempi imeytyvyys verrattuna syanokobalamiiniin. Joillakin ihmisillä on havaittu geneettinen mutaatio, joka vaikuttaa merkittävästi B12-vitamiinin imeytyvyyteen. Tällöin lähtökohtaisesti aktiivisessa muodossa oleva metyylikobalamiini toimii syanokobalamiinia paremmin. Metyylikobalamiini soveltuu paremmin myös munuaissairauksista kärsiville. Tutkijat suosittelevatkin B12-vitamiinin aktiivisten muotojen, kuten metyylikobalamiinin, käyttöä (esim. Paul & Brady 2017).

Puutostilat

B12-vitamiinia varastoituu maksaan, joten sen päivittäinen saanti ei ole välttämätöntä. Kuitenkin moni kärsii B12-vitamiinin puutteesta; esimerkiksi Green ym. (2017) toteavat, että klassinen B12-vitamiinin puutos erilaisine oireineen on melko harvinainen, mutta subkliininen puutostila on Yhdysvalloissa noin 2,5–26 % väestöstä, riippuen määritelmästä. Lääkärikirja Duodecimissa ilmestyneen artikkelin mukaan Suomessa jopa 10 % yli 65-vuotiaista naisista kärsii B12-vitamiinin puutteesta (Salonen 2015). Muutkin tutkijat ovat huomanneet vanhuksien B12-vitamiininpuutteen (ks. esim. Kumar 2014; Wong 2015).

Kliininen B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa tai hermovaurioita. Aikuisilla tyypillisinä oireina ovat energiatason laskeminen, pistely, tylsistyminen, heikentynyt paineen ja kivun aistiminen, näön hämärtyminen, kielen arkuus, muistihäiriöt, sekavuus, hallusinaatiot ja persoonallisuuden muutokset. Vakavat puutostilat voivat johtaa koomaan tai kuolemaan. Erityisesti lapsilla pysyvien vaurioiden riski on suurempi. Puutosoireet ilmenevät yleensä noin viiden vuoden kuluessa, mutta joillakin ihmisillä oireet ilmenevät jo vuoden kuluessa. Joillakin puutosoireet näkyvät jostakin syystä vasta parinkymmenen vuoden päästä. Puutosoireista tarkemmin, ks. esim. Kibirige ym. (2013), de Souza & Moloi (2014) ja Kumar (2014).

Imeytymishäiriöt ovat usein syynä B12-vitamiinin puutteeseen. B12-vitamiini vaatii imeytyäkseen mahalaukun erityistä ns. sisäistä tekijää, joka on B12-vitamiinin imeytymisen mahdollistava glykoproteiini. Jos tämän tuotannossa on ongelmia, B12-vitamiinin imeytyminen saattaa häiriytyä.

Imerslund-Gräsbeckin tauti on yksi esimerkki suomalaiseen tautiperintöön kuuluvista sairauksista, joka aiheuttaa B12-vitamiinin imeytymishäiriöitä ja megaloblastista anemiaa. Puolestaan B12-vitamiinin puutostauti on pernisiöösi anemia eli näivetysveritauti, joka ilmenee usein puna- ja valkosolutuotannon häiriöinä. Pernisiöösi anemia voi johtaa hoitamattomana kuolemaan.

On myös tekijöitä, jotka vaikeuttavat B12-vitamiinin imeytymistä. Laihdutusleikkauksen jälkeen vitamiinien imeytyminen voi vaikeutua. Monille laihdutusleikkauksessa käyneille suositellaankin loppuelämäksi B12-vitamiinilisän nauttimista. (Majumder ym. 2013.) Myös Liu ym. (2014) havaitsivat tutkimuskatsauksessaan yhteyden diabeteslääkkeenä käytetyn metformiinin ja laskeneen veriplasman B12-vitamiinipitoisuuden välillä. Suurempi annos pudotti pitoisuutta enemmän.

Vegaanit tarvitsevat B12-vitamiinia

Vegaanit, jotka pidättäytyvät syömästä ollenkaan eläinkunnan tuotteita, joutuvat täydentämään ruokavaliotaan B12-vitamiinilla.  Maailmanlaajuisesti monella vegaanilla on B12-vitamiinin puutoksia, ja esimerkiksi Hong Kongin ja Intian vegaaneista jopa 80 % kärsii B12-vitamiinin puutoksesta (Woo ym. 2014). Vegaanit voivat täyttää tätä tarvetta joko rikastetuilla elintarvikkeilla tai B12-vitamiinilisillä.

Vegaanit voivat hyvällä omallatunnolla käyttää B12-lisää, sillä ne eivät ole eläinperäisiä, vaan niissä on bakteerien valmistamaa B12-vitamiinia. B12-vitamiini on mikro-organismien tuottamaa, joten kaikki eläinkunnasta löytyvät B12-vitamiini on käytännössä peräisin bakteerista.

Ks. artikkeli “Vegaanit ja B12-vitamiini”

Vaikutus mielenterveyteen

B12-vitamiinin yhteys mielenterveyden ongelmiin ja niiden parantumiseen ei ole lähtökohtaisesti yksinkertainen. Toisaalta on havaintoja, jotka tukevat yhteyttä. Erityisesti yli 55-vuotiailla on havaittu, että B12-vitamiinin puutos on yhteydessä masennukseen (Seppälä ym. 2014). Kang ym. (2008) havaitsivat tutkimuksissaan, että naisilla, jotka saivat ruokavaliostaan vähän B-vitamiineja (foolihappo, B6 ja B12-vitamiinit), oli suurempi riski sairastua kognitiivisiin häiriöihin. Tutkijat huomauttavatkin, että tämä yhteys tarvitsisi lisätutkimusta.

Kemperman ym. (2006) havaitsivat, että kaikilla heidän tutkimillaan skitsofreniapotilailla oli matala veren B12-vitamiinin taso. Vaikka kaikki tutkimukset eivät ole havainneet tätä, Brownin & Roffmanin (2014) tutkimuskatsauksessa huomautetaan, että jotkut vitamiinihoidot vaikuttavat lupaavilta skitsofrenian hoidossa. He huomauttavat, että erityisesti foolihapon, B12-vitamiinin ja D-vitamiinin mahdollisuudet skitsofrenian hoidossa vaikuttavat lupaavilta, kun keskitytään tietynlaisiin erityisryhmiin.

Geeniperimän merkitys B-vitamiinien aineenvaihdunnalle

B12-vitamiinista on tehty paljon tutkimusta, samoin kuin muista B-ryhmän vitamiineista. Ajoittain tulokset ovat kuitenkin olleet vähintään hämmentäviä, sillä toisilla esimerkiksi B12-vitamiini- ja foolihappolisät auttavat eri tilanteissa, kun toisilla näillä ei vaikuta olevan mitään vaikutusta. Erityisen mielenkiintoista on, että taustalla saattaa olla eräs yleinen geenimuunnos. Roffman ym. (2013) suorittivat kokeen, jossa he havaitsivat, että yleinen folaatin imeytymiseen vaikuttava geenimuunnos (FOLH1 484C>T rs202676) saattaa määritellä sitä, miten elimistö reagoi aineisiin. Heidän tutkimuksessaan skitsofreenikoille annettu foolihapon ja B12-vitamiinin seos ei vaikuttanut aluksi toimivan, mutta kun he tarkastelivat pelkästään edellä mainitulla geenimuunnoksella varustettuja, niin nämä tutkittavat hyötyivät vitamiinilisästä huomattavasti.

Jos geeniperimällä on suora vaikutus siihen, miten elimistö reagoi moniin eri B-vitamiineihin, se voi vaatia erilaisten koeasetelmien käyttämistä; tulevaisuuden kokeissa voi olla siis mielekästä huomioida ihmisten geeniperimä, kun koehenkilöitä jaetaan eri ryhmiin.

B12-vitamiinin terveysväitteet

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA, European Food Safety Authority) pitää listaa eri aineille hyväksytyistä terveysväitteistä. Nämä ovat virallisesti hyväksyttyjä vaikutuksia, joita eri aineilla nähdään olevan tiukan tieteellisen analyysin mukaan terveille. Toisin sanoin, jos aine on saanut oikeuden terveysväitteeseen, asiaa voidaan pitää vahvasti näytettynä toteen. Väitteet eivät kuitenkaan sisällä ns. lääkkeellisiä väitteitä, eli mitään väitteitä, jotka liittyvät sairauksien hoitamiseen, ennaltaehkäisyyn tai parantamiseen.

EFSA on hyväksynyt B12-vitamiinille seuraavat terveysväitteet: B12-vitamiini osallistuu normaaliin energiantuotantoaineenvaihduntaan, hermoston normaaliin toimintaan, normaaliin homokysteiiniaineenvaihduntaan, normaaleihin psykologisiin toimintoihin, normaaliin punasolujen muodostumiseen ja osallistuu solujen jakautumiseen. Lisäksi se osallistuu immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan sekä auttaa ehkäisemään väsyneisyyttä ja uupumista. (EFSA 2009, EFSA 2010.)

Ks. artikkeli “Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä”