A-vitamiini on valtaosalle nisäkkäistä välttämätön, rasvaliukoinen vitamiini, joka on tärkeä muun muassa luuston kasvulle ja näkökyvylle. Yleisnimitys A-vitamiini viittaa ryhmään biologiselta aktiivisuudeltaan samankaltaisia yhdisteitä. A-vitamiinin yleisin muoto on retinoli, josta elimistö muodostaa aldehydiä, retinaalia ja retinolihappoa. A-vitamiinin esiasteita ovat karoteenit (mm. α- ja β-karoteenit) sekä kryptoksantiinit. A-vitamiinista käytetään yksikköä RE (retinoliekvivalentti), jossa 1 µg retinolia vastaa 1 RE. (EFSA 2006, s. 151-166; Examine.com.)
Tarve, lähteet ja annostus
A-vitamiini on välttämätöntä näkökyvyn kannalta. Hämäränäön heikkeneminen on yksi selkeimmistä A-vitamiinin puutoksen oireista, sillä hämäränäön kannalta oleellinen, silmän verkkokalvon sauvasolujen rodopsiini tarvitsee muodostuakseen proteiinia ja retinaalia. Vakava A-vitamiinin puutos voi johtaa pysyvään sokeuteen. Etelä-Aasiassa ja joissakin Afrikan maissa A-vitamiinin puutostaudista johtuva sokeus on melko yleistä pienillä lapsilla.
A-vitamiini on tarpeellista myös luuston ja sekä kehon uusiutuvien epiteelikudosten rakentumiselle ja muodostumiselle. A-vitamiini on välttämätöntä myös elimistön immuunijärjestelmän toiminnan ja sikiön kehityksen kannalta. Vakava A-vitamiinin puutos raskauden aikana voi johtaa jälkeenjääneisyyteen, iho-oireisiin, immuunijärjestelmän heikentymiseen sekä silmien, keuhkojen, sydän- ja verenkiertoelimistön ja virtsateiden epämuodostomiin, joskin vakaviin oireisiin liittyy yleensä myös muiden välttämättömien ravintoaineiden puutostiloja. Puutostilat ovat yleisiä kehittyvissä maissa. Länsimaissa ne ovat harvinaisia. (EFSA 2006; puutostiloista ks. Akhtar ym. 2013, Harika ym. 2017, Engle-Stone ym. 2017.)
Toisaalta A-vitamiinin liikasaannista voi seurata monenlaisia oireita, esimerkiksi ihosairauksia, pahoinvointia, oksentelua, luukipua ja sikiövaurioita ja muita fysiologisia kehityshäiriöitä.
Tyypillisiä A-vitamiinin lähteitä ovat eläintuotteista maksa (turska, kalkkuna, kana nauta, sika jne.) ja maitotuotteet. Kasviperäisiä A-vitamiinin lähteitä ovat esimerkiksi bataatti, porkkana, parsakaalin lehdet, lehtikaali ja pinaatti.
Suomessa suositeltu A-vitamiinin päivittäinen saanti on miehille 900 µg ja naisille 700 µg. Raskaana oleville määrä on 800 µg ja imettäville 1100 µg (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014).
A-vitamiinin turvallisuus
A-vitamiinin turvallisen saannin yläraja aikuisilla on 3000 µg/vrk, koska tämän ylittävien annosten epäillään lisäävän sikiövaurioiden riskiä raskaana olevilla naisilla. Vaihdevuodet ohittaneille naisille suositellaan saannin ylärajaksi 1500 µg/vrk. 1–3-vuotiailla raja on 800 µg/vrk, 4–6-vuotiailla 1100 µg/vrk, 7–10-vuotiailla 1500 µg/vrk, 11–14-vuotiailla 2000 µg/vrk ja 15–17-vuotiailla 2600 µg/vrk. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joten suuret annokset eivät poistu elimistöstä välittömästi. (EFSA 2006, s. 162-63).
Turvallisuustaso A
Turvallista suositelluilla annoksilla.
A-vitamiinin terveysväitteet
Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen eli EFSA (”European Food Safety Authority”) pitää virallista listaa eri ruoka-aineiden terveysväiteoikeuksista. Tähän listaan on kerätty eri aineista hyväksyttyjä väitteitä, joita EFSA:n asiantuntijaraati pitää tieteelliseltä näytöltään käytännössä samantasoisina kuin lääkeaineita.
EFSA on hyväksynyt A-vitamiinille kuusi terveysväitettä. Niiden mukaan: A-vitamiini edistää normaalia rauta-aineenvaihduntaa; A-vitamiini edistää limakalvojen pysymistä normaaleina; A-vitamiini edistää ihon pysymistä normaalina; A-vitamiini edistää näön pysymistä normaalina; A-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa; A-vitamiini osallistuu solujen erikoistumisprosessiin (Euroopan unionin virallinen lehti L136, 25.5.2012, s. 5; EFSA 2009; 2010; 2013).
Tutkimuksia A-vitamiinin muista vaikutuksista
A-vitamiinin vaikutuksista on tehty jonkin verran tutkimuksia, mutta näytön taso on vaihtelevaa. Esimerkiksi on tutkittu A-vitamiinin saannin yhteyttä erilaisiin syöpiin, mutta lisätutkimusta kaivataan. Yu ym.( 2015) esittävät viitteitä siitä, että korkeampi β-karoteenin ja A-vitamiinin saanti voivat olla yhteydessä matalampaan keuhkosyöpäriskiin. Lv ym. (2015) puolestaan esittävät, että korkeampi A-vitamiinin saanti ruokavaliosta voi olla yhteydessä matalampaan riskiin sairastua glioomaan. Zhang ym. (2014) toteavat meta-analyysissään, että retinolin saanti voi liittyä merkittävästi matalampaan riskiin sairastua melanoomaan.
Lue myös artikkelit:
Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä