Tiamiini eli B1-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista, vesiliukoisista vitamiineista. Tiamiinin rooli on tärkeä, koska se osallistuu energiantuottamiseen ruuasta. Tiamiini toimii myös koentsyyminä monissa reaktioissa, eli se on pieni orgaaninen yhdiste, joka saattaa entsyymin toimivaksi sitoutumalla sen proteiiniosaan. Tiamiini osallistuu sokerin ja rasvan aineenvaihduntaan, ja runsas hiilihydraattien käyttö lisää tiamiinin tarvetta. Tiamiini on välttämätöntä sydämen normaalille toiminnalle sekä hermoston ja psykologisten toimintojen vakaudelle.

Tarve, saanti ja lähteet

Tiamiinintarve on Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan (2014) mukaan iästä riippuen noin 1,2–1,5 mg miehillä ja 1,0–1,2 mg naisilla, mutta raskaana olevilla 1,5 mg ja imettävillä 1,6 mg päivässä. Kuitenkin Hillblom & Marttila (2010) kommentoivat, että tarve saattaa jopa kolminkertaistua imettäessä.

Hyviä tiamiininlähteitä ovat sianliha, täysjyväviljat sekä pavut. Lisäksi erilaiset vitaminoidut elintarvikkeet sisältävät runsaasti tiamiinia. Tämän lisäksi hyviä lähteitä ovat myös idut, pähkinät, siemenet, hedelmät, vihannekset, peruna, kala, kana, keltuaiset sekä maito. Tässä linkki Finelin sivuille listaukseen, josta näkyvät ruoka-aineet, joissa on eniten tiamiinia.

Puutosoireet

Tiamiinin puute aiheuttaa palorypälehapon kasautumista kudoksiin (samanlainen tila kuin urheilun jälkeen, jolloin lihakset ovat ”hapoilla”). Tiamiininpuutoksen muita oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, lihasheikkous ja hermostovauriot. Tiamiinin puutostila näkyy apatiana, lähimuistin heikkoutena, sekavuutena ja ärtyneisyytenä.

Pitkäaikainen tiamiinin puutos johtaa hermostosairauteen, beriberiin. Siihen kuuluvat painonlasku, sydämentykytys, kipu, heikkous, tunne-elämän häiriöt sekä hermoston ongelmat. Beriperi on mahdollinen oireyhtymä pelkästään puhdistettua riisiä syöville, maksasairaudesta kärsiville alkoholisteille sekä äärimmäisyyksiin asti laihduttaville.

Elimistön omat tiamiinivarastot ovat pienet (noin <30 mg), ja ne sijaitsevat luurankolihaksissa, aivoissa, sydämessä sekä munuaisissa. Tiamiinivarastot saattavat ehtyä viikkojen sisällä tiamiinivajaan ruokavalion aloittamisesta, koska tiamiinin puoliintumisaika on 9–18 päivää. Tiamiinin puutostila saattaa johtua sen saannin vähyydestä (joko tiamiinin vähyys ruokavaliossa tai huonon imeytyvyyden takia), tarpeen lisääntymisestä (esimerkiksi raskauden aikana) tai tilanteissa, joissa munuaiset poistavat sitä tavallista tehokkaammin. Kehittyneissä maissa tiamiinin puutostila on kuitenkin harvinainen, ja vakavissa tapauksissa alkoholismi ja krooniset sairaudet, esimerkiksi syöpä, ovat suurimpia aiheuttajia. (Pácal ym. 2014.)

Tiamiinin puutoksesta johtuu erilaisia oireyhtymiä. Wernicken tauti on aivorungon, pikkuaivojen ja isoaivojen ohimolohkon harmaan aineen tuhoutumista, mikä liittyy useimmiten alkoholismiin. Wernicken taudin esiintymisestä ei ole tietoja, mutta Yhdysvalloissa, Australiassa ja Brasiliassa ruumiinavauksissa tautia on löydetty jopa 2 %:lta väestöstä; Norjassa määrä oli kuitenkin vain 0,8 %. Norjalaisessa aineistossa todettiin, että alkoholistilla on 33 kertaa tavallista ihmistä suurempi mahdollisuus sairastua.

Tiamiinin puutos aiheuttaa lähialueemme eläinkunnassa myös erikoisia tapauksia. Yksi on Itämeren lohien vuonna 1974 havaittu M74-oireyhtymä, jossa luonnossa olevien lohien poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheessa. Kun turskakannat pienenivät ja kilohailikannat kasvoivat räjähdysmäisesti, lohet käyttivät niitä huomattavasti enemmän ravinnokseen silakan asemesta. Kuitenkaan ne eivät saaneet rasvapitoisemmista kilohaileista tarpeeksi tiamiinia lisääntymiseen, vaan kuluttivat tiamiinivarastonsa vähiin kutua edeltäneessä paastossa. Poikasille ei jäänyt enää tiamiinia, jolloin ne kuolivat jo ruskuaispussivaiheessa. (Keinänen ym. 2012.)

Turvallisuus ja yliannostus

Tiamiinin yliannostus ei ole yleistä. Farmakologisessa eli lääketieteellisessä hoidossa käytetään 50–200 mg:n päiväannoksia, kun monissa vitamiinivalmisteissa sitä ei ole montaa kymmentä milligrammaa. Kun vitamiineja nautitaan huomattavasti normaalia enemmän, kyse ei yleensä ole enää ravintolisästä, vaan lääkkeelliseksi luokiteltavasta hoidosta. Erityisesti puutostilojen hoitamiseen tarvitaan huomattavasti tavallisia suurempia määriä vitamiineja. Esimerkiksi Park ym. (2014) raportoivat 13-vuotiaasta pojasta, jolla oli todettu Wernicken enkefalopatia, mutta kun häntä hoidettiin 1500 mg tiamiinilla per päivä, hänen oireensa helpottuivat huomattavasti 20 päivän hoidon jälkeen. Magneettikuvauksessa todettiin aivojen talamuksissa leesioita eli soluvaurioita, mutta kaksi kuukautta hoidon jälkeen magneettikuvauksessa hänen aivonsa näyttivät normaaleilta.

Puutokselle alttiit ryhmät

Suomessa suurin osa väestöstä saa riittävästi tiamiinia ruuastaan. Kuitenkin meilläkin esiintyy ihmisryhmiä, jotka tarvitsevat enemmän vitamiinia kuin mitä he saavat ruuasta. Erityisesti vanhusten kohdalla on epäilty tiamiinin puutostiloja. Kuitenkaan aina kansainvälisissä piireissä ei olla oltu sillä kannalla, että ravintolisille olisi tarvetta. Esimerkiksi Buchman (1996) oli vielä katsauksessaan kriittinen ajatukselle, että kotonaan asuvien vanhusten olisi syytä saada vitamiinitäydennystä, koska hänen mukaansa puutostilat heillä ovat harvinaisia. Sen sijaan hän oli huolissaan sairaaloissa ja laitoksissa asuvista vanhuksista. Kuitenkin tutkimuksessa on tullut muutoksia havaintoihin. Sen sijaan ter Borgin ym. (2015) tekemä, tuore tutkimus paljastaa, että yli 65-vuotiailla, omillaan asuvilla länsimaisilla vanhuksilla on vajautta monen ravintoaineen suhteen. Tutkijaryhmä kävi läpi 966 tutkimusta, joista 37 valittiin tarkempaan tarkasteluun. Niiden perusteella he tarkastelivat tutkimuksia vanhusten ruokavalioista. Heidän tuloksensa olivat monelta osalta huolestuttavia: noin puolella miehistä ja 39 % naisista oli riski saada liian vähän tiamiinia ruuasta.

Myös Polivka & von Arnim (2015) julkaisivat tuoreen, Saksaa koskevan tutkimuksensa, jossa he totesivat, että suurella osalla vanhuksia on riski kärsiä ravintoaineiden puutteesta. Tilanne on hyvin samansuuntainen niin laitoshoidossa olevilla kuin omillaan asuvilla. Erityisesti he huomauttavat, että puutosta on B1-vitamiinista (tiamiinista), B12-vitamiinista ja D-vitamiinista. Heidän mukaansa vitamiinipuutokset ovat vanhuksilla yhteydessä kognitiivisten ja toiminnallisten kykyjen heikkenemiseen, dementiaan ja masennukseen. Tutkijat toteavat, että seurantatutkimukset viittaavat siihen, että suositeltavinta olisi Välimeren ruokavalio, jonka yhteydessä otetaan vitamiinilisiä, antioksidantteja ja tyydyttymättömiä rasvoja.

Kuitenkin positiivista on, että monet riskiryhmissä olevat käyttävät myös lisäravinteita. Schwab ym. (2014) kysyivät tutkimuksessaan 1,079 saksalaiselta vanhukselta (syntyneet vuonna 1943 tai ennen sitä) heidän vitamiini- ja hivenainelisiensä käytöstä. He havaitsivat, että 54,3 % naisista ja 33,8 % miehistä käytti ravintoainelisiä.

Manore (2000) tarkastelee tutkimuskatsauksessaan urheilijoita ja aktiivisesti liikkuvia sekä heidän vitamiininsaantiaan. Hän huomauttaa, että joidenkin aktiivisesti liikkuvien kohdalla on raportoitu erityisesti tiamiinin (B1), riboflaviinin (B2) ja B6-vitamiiinin puutosta, vaikka hän huomauttaa, että tulokset eivät vielä anna selkeää kuvaa kokonaisuudesta. Hän kuitenkin toteaa, että erityisesti urheilijoiden ja laihduttavien (tai sellaisten ihmisten, jotka muuten eivät syö suositusten mukaisesti) tulisi huolehtia riittävästä tiamiinin, riboflaviinin sekä B6-vitamiinin saamisesta. Samoin myös Hillblom & Marttila (2010) kommentoivat, että laihduttajat ovat myös vaarassa sairastua tiamiininpuutteeseen.

Tunnetusti myös alkoholisteilla esiintyy tiamiinin puutosta. Himmerich & Erbquth (2014) suosittelevat, että koska tiamiinin puutos on hyvin yleinen, alkoholismin hoitoon tulisi kuulua myös tiamiinilisän saamista. Alkoholisteille suositellaan hoidoksi jopa 100–1000 mg annoksia tiamiinia; Englannissa alkoholistien Wernicken taudin hoidoksi suositellaan 1000 mg tiamiinia kolmasti päivässä lihakseen tai verenkiertoon.

Toiset ovat huolestuneita tiamiiinin puutteesta väestötasolla. Tiamiinia lisättiin Suomessa vehnäjauhoihin ennen vuotta 1994, jolloin katsottiin, että väestö saa sitä riittävästi. Kaikki eivät kuitenkaan maailmanlaajuisesti ole yhtä optimistisia. Harper (2006) suosittelee tutkimuskatsauksessaan, että tiamiinia tulisi lisätä esimerkiksi jauhoihin, jotta kansallisella tasolla saataisiin vähennettyä tiamiininpuutostiloja. Hillblom & Marttila (2010) kommentoivatkin, että vaikka tiamiinin löytämisestä on kulunut jo vuosisata, tiamiinin puutoksesta johtuvat aivovauriot eivät ole kadonneet minnekään.

Tiamiini ja syöpäriski

Kuten kaikkien aineiden kohdalla, jotkut ovat olleet huolissaan tiamiinin mahdollisesta yhteydestä syöpään. Lu'o'ng & Nguyễn (2013) kävivät tutkimuskatsauksessaan läpi tiamiinin mahdollista yhteyttä syöpään. Ensiksi he toteavat, että veren matala tiamiinitaso on tutkimuksissa yhteydessä kohonneisiin syöpätasoihin. Toisaalta tutkijat totesivat, että suurten tiamiinilisien hyödystä syöpäpotilaille ei ole vielä selkeää näyttöä, ja aineisto aiheen tiimoilta on epäselvää. Toisaalta he toteavat, että tiamiinilisän antaminen saattaa lisätä syöpäsolujen selviytymistä ja vastustuskykyä kemoterapialle. Kuitenkin toisissa tutkimuksissa saadaan tuloksiksi, että tiamiini saattaa estää kasvaimien syntyä, ja korkeilla annoksilla saattaa olla kasvaimien kasvua hidastava vaikutus. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset ovat vielä epäselviä tässä vaiheessa. Sen sijaan on selvää, että syövän aikana potilailla saattaa esiintyä vakavaa tiamiininpuutosta ja se saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia, kuten Wernicken enkefalopatiaa, joka on tiamiinin puutoksesta johtuva aivosairaus, jossa aivorungon, pikkuaivojen sekä isoaivojen ohimolohkon harmaa aine vaurioituu.

Tiamiinin terveysväitteet

EFSA eli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antaa eri ravintoaineille terveysväiteoikeuksia. Väitteen saamiksesi vaaditaan (byrokraattisen prosessin lisäksi) pitävää tieteellistä näyttöä – näyttö on itse asiassa käytännössä yhtä vaativaa kuin mitä lääkkeiltä vaaditaan. Hyväksyttyjen terveysväitteiden mukaan tiamiini tukee sydämen normaalia toimintaa, normaaleja psykologisia toimintoja sekä hermoston normaalia toimintaa. Samoin tiamiini vaikuttaa positiivisesti normaaliin energiantuottoaineenvaihduntaan. (EFSA 2009; 2010.)

Muita mahdollisia terveyshyötyjä

Tiamiinin suuremmista annoksista on eri tutkimuksissa löydetty vaihtelevalla menestyksellä hyötyä ainakin sydämen vajaatoimintaan, tulehduskipuun sekä diabetekseen. Kuitenkin kaikilla alueilla on tarvetta vielä suuremmille lisätutkimuksille.

Ks. myös artikkeli “Vitamiinien turvallisuuskysymyksiä”