Kondroitiinisulfaatti on ainetta, jota esiintyy ihmiselimistön nivelrustoissa. Kondroitiinisulfaattia käytetään yleensä ravintolisissä parantamaan nivelten hyvinvointia. Ravintolisissä oleva kondroitiinisulfaatti valmistetaan yleensä eläinperäisistä aineista, kuten lehmän tai haiden rustoista.
Tämän artikkelin tarkoituksena on käydä läpi tutkimuksia kondroitiinisulfaatin turvallisuudesta ja antaa yleiskuva tutkimusten kannoista.
Pari sanaa tutkimusten lukemisesta
Tutkimuksissa puhutaan usein ”negatiivisista tapahtumista” (adverse event, AE), eli kun tutkimuksen aikana jollakin koehenkilöllä havaitaan jotain poikkeamia (olivat ne sitten niin viattomia kuin vatsan oireilua tai päänsärkyä tai vakavampia, kuten verenvuotoa tai koomaa). Monesti tutkimuksissa on vaikea tietää, mikä oireilu on suoraan tutkittavasta aineesta johtuvaa ja mikä on jostakin muusta syystä tapahtuvaa.
Yksittäisiä tutkimuksia lukiessa on hyvä pitää mielessä, että yksittäiset tapahtumat saattavat olla peräisin joko tutkittavasta aineesta tai esimerkiksi jostakin muusta, mitä on tullut syötyä (vatsavaivat voivat johtua niin liiallisesta hernekeitosta kuin tutkittavasta aineestakin). Samoin on hyvä huomata, että monesti pelkkää lumelääkettä saavilla on usein erilaisia oireita. Tästä syystä tutkimuksissa usein verrataan sekä tutkittavaa ainetta että plaseboa saavien ryhmien raportoimia oireiluja. Kuitenkin tutkimusmassan kasvaessa on helppo havaita, jos monessa tutkimuksessa on tullut samanlaisia oireita juuri tutkittavaa ainetta saaville. Näin ollen tutkimusten suuri mittakaava antaa parhaiten kuvaa aineiden todennäköisistä sivuvaikutuksista.
Tutkimuksia, joissa ei oireiluja
Ensimmäisen luokan kondroitiinisulfaattia käsittelevistä tutkimuksista muodostavat tutkimukset, joissa ei havaittu aiheeseen liittyviä sivuoireita. Leeb ym. (1996) järjesti 3 kuukautta kestäneen tutkimuksen, johon osallistui 61 lantion, sormien ja polven nivelrikosta kärsivää koehenkilöä. He totesivat lähinnä, että 97 % koehenkilöistä pysyi mukana. Uebelhartin ym. (1998) tutkimus kesti vuoden, ja mukana oli 42 polven nivelrikosta kärsivää potilasta. Koeryhmälle annettiin 800 mg kondroitiinisulfaattia. Tutkijat pitivät kondroitiinisulfaattia turvallisena. Samana vuonna julkaistiin myös Bucsi & Poór (1998). He toteuttivat 6 kuukautta kestäneen tutkimuksen 80 osallistujalla. Toiset saivat plaseboainetta, toiset 800 mg kondroitiinisulfaattia. Tutkijat totesivat, että molemmat ryhmät sietivät aineita hyvin. Lisäksi Leffler ym. (1999) totesivat 16 viikkoa kestäneessä, 34 osallistujaa käsittäneessä tutkimuksessaan, että 1200 mg kondroitiinisulfaattia ei aiheuttanut muutoksia verenkuvassa.
Turvallisuustaso A-
Turvallista suositelluilla annoksilla terveille aikuisille, mutta ei tarpeeksi tietoa vaikutuksesta raskaana oleville tai imettäville.
Debi ym. (2000) (4 viikkoa, 57 osallistujaa) toteuttivat tutkimuksen, jonka mukaan glukosamiinisulfaatin ja kondroitiinisulfaatin yhdistelmä ei aiheuttanut laboratoriotestien perusteella muutoksia verenkuvaan. Aleekseva ym. (2005) (6 kk, 90 osallistujaa) suorittivat kokeen, jossa koehenkilöt saivat joko diklofenaakkia (100 mg) tai glukosamiinin ja kondroitiinin yhdistelmää. Yhdistelmää kokeilleista osallistujista kukaan ei poistunut ryhmästä, kun taas diklofenaakkia saavista 14 jätti tutkimuksen. Damlar ym. (2015) (8 viikkoa, 31 osallistujaa) raportoivat oireista lähinnä tramadolia saavassa ryhmässä; sen sijaan 1500 mg glukosamiinisulfaattia ja 1200 mg kondroitiinisulfaattia saaneilla ei havaittu oireita.
Myös suuremmissa tutkimuksissa saatiin samanlaisia tuloksia. Michel ym. (2005) (2 vuotta, 300 osallistujaa, 800 mg) totesivat tutkimuksessaan, että kondroitiinisulfaattia ja plaseboa saaneiden ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja. Kahan ym. (2009) (2 vuotta, 622 osallistujaa, 800 mg) sanoivat samoin turvallisuudesta. Pavelka ym. (2010) (6 kk, 364 osallistujaa, 1200 mg) totesivat, että sekä kondroitiinisulfaatti että avokado- ja soijapapujen saippuoitumatonta ainetta sisältävä valmiste olivat molemmat hyvin siedettyjä. Samoin Gabay ym. (2011) (6 kk, 162 osallistujaa, 800 mg) mainitsivat, että kondroitiinisulfaatilla oli hyvä turvallisuusprofiili.
Tutkimukset, joissa ”ei mainittavaa”
Erityisesti on mielenkiintoista, että useammassa tutkimuksessa turvallisuuteen liittyviä tekijöitä ei pidetä niin merkittävinä, että niitä nostettaisiin esimerkiksi tutkimustiivistelmään. Näin on seuraavissa tutkimuksissa (tutkimuksista on ilmoitettu kesto, osallistujamäärä ja käytetty kondroitiinisulfaattiannos): Morreale ym. (1996) (4+2 kuukautta, 146 osallistujaa, 1200 mg kondroitiinisulfaatti), Verbruggen ym. (1998) (3 vuotta, 119 osallistujaa, 1200 mg), Alekseeva ym. (2001) (6 kk, 192 osallistujaa), Rovetta ym. (2002) (2 vuotta, 24 osallistujaa, 800 mg), Mathieu (2002) (2 vuotta, 300 osallistujaa), Verbruggen ym. (2002) (3 vuotta, 165 osallistujaa), Alekseeva ym. (2003) (6 kk, 373 osallistujaa), Shmidt ym. (2004) (6 kk, 15 osallistujaa, 1500 mg), Rovetta ym. (2004) (2 vuotta, 24 osallistujaa, 800 mg), Matsuno ym. (2009) (3 kk, 68 osallistujaa), Sawitzke ym. (2008) (24 kk, 572 osallistujaa, 1200 mg), Kubový ym. (2012) (13 viikkoa, 34+10 osallistujaa), Kanzaki ym. (2012) (16 viikkoa, 40 osallistujaa, 60 mg)
Tutkimuksia, joissa mahdollisesti lieviä oireita
Eri tutkimusten tuloksia voi lukea eri tavoin. Esimerkiksi Conrozier (1998) (1 vuosi, 104 osallistujaa, 800 mg) toteaa, että yli 90 % sieti kondroitiinisulfaattia joko hyvin tai erinomaisesti. Kuitenkin tämä jättää kysymyksen siitä, valittivatko jäljelle jäävät noin 10 % jostakin sivuvaikutuksista. Samoin esimerkiksi Nguyen ym. (2001) (12 viikkoa, 45 osallistujaa) toteavat, että 11 osallistujaa lähti tutkimuksesta eri syistä, joten plaseboryhmään jäi 20 koehenkilöä ja glukosamiinihydrokloridia ja kondroitiinisulfaattia saavaan ryhmään jäi 14. Yleensä tutkimuksissa poisjäävien suuri määrä kertoo joko huonosta onnesta, ongelmista kokeen suorittamisessa tai sivuoireista. Näin ollen glukosamiinihydrokloridin ja kondroitiinisulfaatin yhdistelmää saaneista suurempi osuus herättää kysymyksiä.
Monissa tutkimuksissa kiinnitetään huomiota lieviin sivuoireisiin, jotka saattavat johtua kondroitiinisulfaatista. Nasonova ym. (2001) (6 kk, 192 koehenkilöä ja 363 kontrollihenkilöä) järjestivät kokeen, jossa koehenkilöt saivat ensin 1500 mg kondroitiinisulfaattia 3 viikkoa, ja sen jälkeen annosta tiputettiin 1000 mg:aan kuudeksi kuukaudeksi. He toteavat, että ainetta siedettiin melko hyvin, ja sivuvaikutukset olivat lieviä.
Toisaalta vertailuun perustuvissa kokeissa on myös positiivisia huomioita. Alekseeva ym. (1999) (3+3 kk, 100 osallistujaa) antoivat osalle koehenkiöistä kondroitiinisuflaattia (1200 mg) sekä ibuprofeenia ja osalle pelkkää ibuprofeenia. Kahdelle kondroitiinisulfaattia saavalle tuli sivuoireita (toiselle ripuli ja toiselle pahoinvointia). Kuitenkin pelkkää ibuprofeenia saavista 15 keskeytti kokeen sivuoireiden tähden.
Kondroitiinisulfaattia on kokeiltu myös pistoksina. Henrotin ym. (2012) kokeilivat antaa 30 polven nivelrikosta kärsivälle hyaluronihappoa ja kondroitiinisulfaattia pistoksina. He totesivat, että ainoana mahdollisena sivuvaikutuksena havaittiin pistosalueella pieniä mustelmia.
Wildi ym. (2011) (6+6 kk, 69 osallistujaa, 800 mg) järjestivät kokeen, jossa puolet koehenkilöistä saivat ensin kondroitiinisulfaattia ja puolet plaseboa. Sen jälkeen koetta jatkettiin puoli vuotta niin, että kaikki saivat kondroitiinisulfaattia. Tutkijat toteavat, että ryhmissä havaitut oireet olivat hyvin samanlaisia eivätkä olleet vakavia. Ainoa huomio oli, että infektioita ja iho-oireita oli enemmän kondroitiinia saavassa ryhmässä. (Ks. taulukko). Kuitenkin tutkijat pohtivat, että täyttä varmuutta ei ole siitä, liittyvätkö eri oireet hoitoon.
Fransen ym. (2015) (2 vuotta, 605 osallistujaa, 800 mg) antoivat tutkittaville joko plaseboainetta, glukosamiinisulfaattia, kondroitiinisulfaattia tai näiden yhdistelmää. Tutkijat toteavat, että kahden vuoden seuranta-aikana 34 (6 %) osallistujaa raportoi mahdollisesti eri hoitomuotoihin liittyneistä haasteista.
Greenlee ym. (2013) järjestivät 24 viikkoa kestäneen tutkimuksen, johon osallistui 53 naista, joilla oli varhaisvaiheen rintasyövän hoidoista aiheutuneita nivelkipuja. Heille annettiin 1500 mg glukosamiinisulfaattia ja 1200 mg kondroitiinisulfaattia. Ihmisillä oli päänsärkyä (28 %), ruuansulatushäiriöitä (15 %) ja pahoinvointia (17 %). Lisäksi seuraavia hieman vakavampia tapauksia oli yksi kutakin: pahoinvointi, närästys, ruuansulatuksen häiriöitä, päänsärkyä, uupumusta ja allergisia reaktioita. Näistä todettiin, että ne joko liittyvät tai saattavat liittyä käytettyyn aineeseen. Toisaalta täytyy huomata, että koehenkilöt olivat myös kemoterapiassa.
Hochberg & Clegg (2008) raportoivat suuresta GAIT-tutkimuksesta (Glucosamine/Chondroitin Arthritis Intervention Trial), johon osallistui 1583 polven nivelrikosta kärsivää potilasta. Tutkittavat saivat joko glukosamiinisulfaattia, kondroitiinisulfaattia, näiden yhdistelmää, selekoksibia tai lumelääkettä. Tutkimuksen kestäessä kaksi vuotta jokaisessa ryhmässä koettiin tutkimusta vaativia oireiluja. Vakavampia oireiluja oli alle 4 %:lla potilaista kahden vuoden aikana. Yhdellä selekoksibia saaneella koehenkilöllä oli aivoveritulppa. Samoin kahdella koehenkilöllä oli ohimenevä aivojen verenkiertohäiriö (toinen sai selekoksibia ja toinen glukosamiinia). Samoin selekoksibia saavilla havaittiin muita enemmän verenpaineen nousua, sydämentykytystä ja eteisvärinää; tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi jokaisessa ryhmässä havaittiin verensokerin nousua – myös lumelääkettä saavilla. Clegg ym. (2006) raportoivat tarkemmin samasta GAIT-tutkimuksesta ja toteavat, että negatiivisten tilanteiden seurauksena tutkimuksesta poistuneita oli yhtä paljon jokaisessa ryhmässä. He toteavat myös, että glukosamiinisulfaattia saavilla oli eniten lihaksistoon ja tukikudoksiin liittyviä tapahtumia, mutta vähiten oksentamistapauksia.
Kaiken kaikkiaan monessa tutkimuksessa on havaittu mahdollisia, lieviä oireita, jotka voivat hyvinkin liittyä kondoitiinisulfaattiin. Erityisesti lievä pahoinvointi, ruuansulatushäiriöt ja päänsärky vaikuttavat realistisilta oireilta.
Reviewit ja meta-analyysit
Review-tutkimukset ja meta-analyysit kokoavat johdonmukaisesti yhteen tietoa joskus hyvinkin monista yksittäisistä tutkimuksista. Näin ollen niiden tarjoama kuva on yleensä hyvä ottaa huomioon.
Richy ym. (2003) (8 tutkimusta) totesivat, että aineen turvallisuus oli erinomaista. Samoin Bishnoi ym. (2016) totesivat, että tähän mennessä ei ole raportoitu merkittävistä sivuvaikutuksista tai yliannostuksista, joten heidän nähdäkseen tutkimukset viittaavat pitkäaikaisen käytön turvallisuuteen. Hochberg (2010) suoritti 3 tutkimusta käsittelevän uusintakatsauksen vuosien 2008 ja 2010 välillä tehdyistä tutkimuksista ja totesi, että tutkimuksissa kondroitiinisulfaatti on osoittautunut turvalliseksi, joten sen käyttöä voidaan suositella. McAlindon ym. (2000) (15 tutkimusta), Hochberg ym. (2008) (4 tutkimusta) ja Gallagher ym. (2015) (4 tutkimusta) eivät nostaneet tiivistelmään asti huomioita turvallisuudesta.
Kun katsotaan hieman suurempia katsauksia, ne viittaavat myös yleiseen turvallisuuteen. Reichenbach ym. (2007) (20 tutkimusta, yht. 3846 osallistujaa) totesivat, että arviointiin soveltuvissa 12 tutkimuksessa suhteellinen riski negatiivisille tapahtumille oli 0,99 verrattuna plaseboon; tämä tarkoittaa, että riski on käytännössä yhtä suuri tai hiukan pienempi kuin plasebolla. Singh ym. (2015) (43 tutkimusta, yht. 4962 + 4148 osallistujaa) totesivat, että koehenkilöt sietävät kondroitiinia hyvin, eikä siihen vaikuta liittyvän merkittäviä turvallisuusriskejä.
Wandel ym. (2010) (10 tutkimusta, yht. 3803 osallistujaa) kokosivat yhteen yli 200 osallistujaa kattavia tutkimuksia. He totesivat, että suhteellinen riski saada haitallisia ilmentymiä on 0,99 verrattuna plaseboon (1,00). Samoin todennäköisyys jättää tutkimus kesken haittavaikutusten takia oli 0,92 kondroitiinisulfaatin kohdalla (vrt. 1,00 plasebolla) ja kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinisulfaatin yhdistelmällä 0,90 (vrt. 1,00 plasebolla).
Arvio WebMD-tietokannassa
WebMD-tietokannassa kondroitiinisulfaatti määritellään “todennäköisesti turvalliseksi”, mikä on erittäin hyvä arvio. Tiedoissa todetaan, että kondroitiinisulfaattia on käytetty tutkimuksissa turvallisesti suun kautta jopa 6 vuotta.
WebMD-tietokannan mukaan sivuvaikutuksia voivat olla lievä vatsakipu ja pahoinvointi. Harvinaisempia sivuvaikutuksia ovat ilmavaivat, ripuli, ummetus, päänsärky, silmäluomien turpoaminen, jalkojen paisuminen, hiustenlähtö, ihottuma ja rytmihäiriöt.
Raskaana olevien ja imettävien ei tule käyttää kondroitiinisulfaattia, sillä sen turvallisuudesta sikiölle ja rintaruokitulle lapselle ei ole vielä tarpeeksi tietoa. Tästä syystä on parempi olla käyttämättä kuin altistaa lasta mahdollisesti tuntemattomalle uhalle. Samoin on joitakin epäilyksiä siitä, että kondroitiinisulfaatti saattaa vaikeuttaa astmaa. Tästä syystä astmaatikkojen tulisi käyttää ainetta harkitusti. Samoin on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että kondroitiinisulfaatti saattaa vähentää veren hyytymistä ja näin ollen lisätä verenvuoron riskiä henkilöillä, joilla veren hyytyminen on heikentynyt.
Samoin on olemassa alustavaa tutkimusta kondroitiinisulfaatin yhteydestä eturauhassyöpään. Tätä vaikutusta ei kuitenkaan ole havaittu kondroitiinisulfaattia sisältävillä ravintolisillä. Siitä huolimatta on hyvä keskustella asiasta lääkärin kanssa, jos kärsii eturauhassyövästä tai on kohonnut riski sairastua siihen (esim. isällä tai veljellä on ollut eturauhassyöpä).
Lisäksi huomautetaan, että joissakin kondroitiinituotteissa esiintyy paljon mangaania. Tästä syystä on hyvä käyttää valmisteita, joiden mangaanipitoisuus ei ole äärettömän korkea.
Lisäksi tietokannassa huomautetaan, että kondroitiinituotteisiin liittyy teoreettinen saastumisriski. Koska kondroitiinisulfaatti tehdään eläinperäisistä aineista, siinä voi teoreettisesti olla kontaminoitunutta kudosta (esim. hullun lehmän tauti). Kuitenkin riski on lähinnä teoreettinen, sillä tähän mennessä ei ole raportoitu yhtään tapausta, jossa kondroitiini olisi aiheuttanut tällaisia sairauksia ihmisille, ja riski on joka tapauksessa hyvin pieni.
Ks. myös artikkelit “Kondroitiinisulfaatti” ja “Nivel- ja luustoravintolisien turvallisuus”