Yleisimpiä kollageenityyppejä merkitään numeron perusteella (I, II, III, IV, V); esimerkiksi elimistössä runsaimmin esiintyvää I-tyypin kollageenia on jänteissä, nivelsiteissä, ihossa ja hammasluussa. Ruston kollageenista 50 % on II-tyypin kollageenia. Samoin nivelrustossa on 85–90 % II-tyypin kollageenia. Ravintolisissä II-tyypin kollageeni on denaturoimatonta kollageenia. Ravintolisissä II-tyypin kollageeni on useimmiten peräisin kanan- tai kukonheltoista, joten aine ei sovellu kana-allergikoille.
Huom! II-tyypin kollageeni on eri asia kuin tavallinen kollageeni (esim. liivate) tai hydrolysoitu kollageeni. Hydrolysoitua kollageenia käytetään esimerkiksi ihon terveyden ylläpitämiseen, ja sitä käytetään useita grammoja kerrallaan. Kuitenkin II-tyypin kollageenia käytetään yleensä vain joitakin milligrammoja tai milligrammojen osia.
Tutkimukset, joissa ei oireita
Monissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu merkittäviä oireita. Trentham ym. (1993) suorittivat 3 kuukautta kestäneen kokeen, johon osallistui 60 reumapotilasta. He totesivat, että aineella ei havaittu olevan sivuoireita. Barnett ym. (1996) suorittivat pienen, pilottitason tutkimuksen, joka kesti 12 viikkoa ja johon osallistui 10 reumapotilasta. He totesivat, että kenelläkään ei havaittu oireita, joiden olisi todettu olevan yhteydessä tutkittavaan aineeseen. Barnett ym. (1998) suorittivat myöhemmin huomattavasti laajemman kokeen, joka kesti 24 viikkoa ja johon osallistui 274 reumapotilasta. Tutkittaville annettiin II-tyypin kollageenia joko 20 µg, 100 µg, 500 µg tai 2500 µg päivittäin; määrät ovat siis mikrogrammoissa eli hyvin pieniä. Tutkijat totesivat jälleen, että yhtään sivuoireita ei yhdistetty tähän aineeseen.
Yoshimura ym. (2012) suorittivat 12 viikkoa kestäneen kokeen, johon he ottivat mukaan 29 jalkapalloilijaa. Heille annettiin joko plaseboainetta tai kukonhelttauutetta (157,5 mg). Tutkijat eivät havainneet sivuoireita eivätkä poikkeamia veri- tai virtsa-arvoissa.
Lugo ym. (2013) järjestivät 120 päivää kestäneen tutkimukseen 55 koehenkilölle, joilla oli kipua nivelissä fyysisen aktiivisuuden aikana. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, joista toiselle annettiin plaseboainetta ja toisille denaturoimatonta II-tyypin kollageenia. Tutkijat totesivat, että aineeseen liittyviä sivuoireita ei havaittu tutkimuksen aikana. Kokeessa havaittuja oireiluja oli niin ainetta kuin lumeainettakin saaneilla ryhmillä, ja tilat ratkesivat itsestään ilman hoitotarvetta. Kukaan ei keskeyttänyt tutkimusta sivuoireiden takia.
Tutkimukset, joissa lieviä oireita
Joissakin tutkimuksissa on havaittu oireita, jotka vaativat hieman tarkempaa perehtymistä. Cazzola ym. (2000) järjestivät 6 kuukautta kestäneen kokeen, johon osallistui 60 reumapotilasta. Osalle annettiin plaseboainetta, osalle 0,25 mg II-tyypin kollageenia. He pohtivat, että heidän tutkimuksessaan joillakin potilailla aineen käyttöön saattoi liittyä ajoittaista reumaoireiden pahentumista. Kuitenkaan tulokset eivät osoittaneet, että kollageenia käyttävillä tulokset olisivat huonompia kokonaiskuvaa katsottaessa.
Crowley ym. (2009) järjestivät 90 päivää kestäneen ja 52 polven nivelrikkopotilasta käsittävän tutkimuksen, jossa osalle annettiin glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia, osalle 40 mg denaturoimatonta II-tyypin kollageenia. Kaiken kaikkiaan glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin yhdistelmää saaneella ryhmällä raportoitiin 58 erillistä oireilua ja kollageeniryhmällä 35. Kun tutkittiin oireita, jotka mahdollisesti liittyivät tutkittaviin aineisiin, glukosamiinia ja kondroitiinia saavalla ryhmällä näitä oli 23 %:lla ja kollageeniryhmällä 11,4 %:lla. Todennäköisesti aineeseen liittyviä oireita kollageeniryhmällä olivat ummetus ja päänsärky. Toisaalta ryhmien välillä ei ollut oireiden määrässä tilastollista eroa.
Sieper ym. (1996) ottivat 12 viikkoa kestäneeseen kokeeseensa mukaan 90 reumapotilasta. He jakoivat tutkittavat kolmeen ryhmään: ensimmäiselle ryhmälle annettiin lumelääkettä, toiselle 1 mg naudasta peräisin olevaa II-tyypin kollageenia ja kolmannelle ryhmälle samaa kollageenia 10 mg. Tutkijat toteavat, että molemmista ryhmistä yhteensä 14 tutkittavaa jätti tutkimuksen kesken. Kaksi potilasta jäi pois pahoinvoinnin takia ja 12 siksi, että eivät kokeneet saavansa tutkimuksesta hyötyä.
Zhang ym. (2008) suorittivat 24 viikkoa kestäneen kokeen, jossa oli mukana 236 reumapotilasta. Osalle annettiin metotreksaattia (10 mg viikossa) ja osalle II-tyypin kollageenia 0,1 mg päivittäin. Molemmissa ryhmissä esiintyi vatsavaivoja, mutta kollageeniryhmässä niitä oli vähemmän ja ne olivat lievempiä. Metotreksaattia saaneella ryhmällä oireita oli tilastollisesti enemmän (p < 0,05).
Wei ym. (2009) kertovat hyvin samanlaisesta tuloksesta. He ottivat 24 viikkoa kestäneeseen tutkimukseensa peräti 503 nivelreumapotiasta. He käyttivät samoja aineita samoja määriä kuin Zhang kumppaneineen. He totesivat, että vatsavaivat olivat tyypillisiä molemmissa ryhmissä, mutta niitä oli vähemmän ja ne olivat pienempiä kollageenia saavalla ryhmällä. Myös tässä havaittiin, että metotreksaattia saaneella ryhmällä oli tilastollisesti enemmän oireita (p < 0,05).
Arvio WebMD-tietokannassa
WebMD-tietokannan arvion mukaan II-tyypin kollageeni on ”todennäköisesti turvallista, kun sitä otetaan suun kautta alle 2,5 mg annoksina päivittäin aina 24 viikkoon asti”. Toisin sanoin, olisi tarpeellista saada vielä tutkimuksia pidemmältä aikaväliltä.
Sivustolla pohditaan myös, että koska II-tyypin kollageeni sisältää kondroitiinia ja glukosamiinia, suurten annosten nauttiminen voi johtaa samanlaisiin sivuoireisiin (esimerkiksi pahoinvointi, närästys, ummetus ja ripuli, uneliaisuus, iho-oireet ja päänsärky). Toisaalta kondroitiinin ja glukosamiinin kohdalla annokset liikkuvat sadoissa milligrammoissa (1500 mg on hyvin normaali annos), joten muutamien milligrammojen annoksilla tuskin on mahdollista saavuttaa tällaisia sivuvaikutuksia muilla kuin äärimmäisen herkillä yksilöillä.
Raskaana olevien ja imettävien tulisi välttää II-tyypin kollageenin nauttimista, sillä aineen vaikutuksista syntymättömän tai imetettävän lapsen terveyteen ei ole vielä tarpeeksi tietoa.
Kanalle ja kananmunalle allergisten tulee välttää II-tyypin kollageenin nauttimista. Kanasta peräisin olevan II-tyypin kollageenin on havaittu aiheuttavan allergiaoireita kana-allergikoille.