Glukosamiinisulfaattia esiintyy luonnollisesti ihmiselimistössä, erityisesti rustoissa ja nivelnesteessä. Tästä syystä glukosamiinisulfaattia on tutkittu paljon erityisesti nivelterveyden ylläpitäjänä. Tutkimuksia on kerääntynyt paljon, ja samasta syystä myös tietoa glukosamiinisulfaatin turvallisuudesta ihmisillä on hyvin paljon.
Ravintolisissä glukosamiinisulfaatti on joko luonnollisista lähteistä (simpukoiden kuoret, jne.) tai se on keinotekoisesti valmistettua. Glukosamiinisulfaatti on eri asia kuin glukosamiinihydrokloridi; on siis hyvä tarkistaa glukosamiinivalmisteista, kumpaa ne sisältävät.
Turvallisuustaso A-
Turvallista suositelluilla annoksilla terveille aikuisille, mutta ei tarpeeksi tietoa vaikutuksesta raskaana oleville tai imettäville.
Tutkimusten ja tutkimuskatsausten lukemisesta
Tutkimuksissa kerätään usein tietoa niistä oireista, joita eri tutkimusryhmissä on. Usein tutkimuksissa koehenkilöt jaetaan kahteen ryhmään, ja toiselle annetaan tutkittavaa ainetta (tässä yhteydessä glukosamiinisulfaattia) ja toiselle lumelääkettä. Tämän tarkoitus on lähtökohtaisesti saada selvittää, paljonko vaikutusta on tuotteella itsellään ja paljonko vaikutusta on sillä, että ihminen vain tietää olevansa mukana tutkimuksessa.
Tutkimuksissa kerätään tietoa kaikista oireiluista, joita koehenkilöillä on ollut kokeen aikana. Näistä käytetään nimitystä ”adverse event” eli ”haitallinen tapahtuma”; ei ole mahdollista useinkaan puhua ”sivuvaikutuksista”, koska tutkimuksessa ei aina ole mahdollista tietää, liittyvätkö oireet tutkittavaan aineeseen. Tästä syystä on tarpeellista verrata niitä oireiluja, joita raportoidaan niin lumeainetta kuin tutkittavaa ainetta saatavassa ryhmässä. Aitoja sivuvaikutuksia on syytä epäillä yleensä siinä vaiheessa, kun tutkittavaa ainetta saavalla ryhmällä on tutkimuksesta toiseen johdonmukaisesti enemmän tiettyjä sivuvaikutuksia.
Tutkimuksia, joiden mukaan turvallista
Monissa tutkimuksissa todetaan ykskantaan, että glukosamiinisulfaatilla ei ole merkittäviä sivuvaikutuksia. Pujalte ym. (1980) totesivat varhaisessa, 6–8 viikkoa kestäneessä tutkimuksessaan, jossa oli mukana 20 koehenkilöä, että 1500 mg glukosamiinisulfaattia saaneilla ei havaittu sivuvaikutuksia ja heidän veriarvonsa olivat normaaleja.
Myös myöhemmin järjestetyissä tutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia. Noack ym. (1994) järjestivät 4 viikkoa kestäneen, 252 osallistujaa kattaneen tutkimuksen. He totesivat, että 1500 mg glukosamiinia saaneissa ei ollut eroa plaseboryhmään verrattuna. Itse asiassa useampi tutkimus toteaa, että oireet niin plaseboainetta (eli käytännössä vaikuttamatonta lumeainetta) saaneilla kuin glukosamiinisulfaattia saaneillakin olivat samanlaisia. Näin toteavat Reginster ym. (2001) (3 vuotta kestänyt tutkimus, 212 osallistujaa, 1500 mg annos), Pavelká ym. (2002) (3 vuotta, 202 osallistujaa, 1500 mg annos), McAlindon ym. (2004) (12 viikkoa, 205 osallistujaa, 1500 mg annos) ja Herrero-Beaumont ym. (2007) (ns. GUIDE-testi, 6 kk, 318 osallistujaa, 1500 mg annos). Samoin Usha & Naidu (2004) toteavat, että tutkittavia aineita siedettiin hyvin, saivat tutkittavat sitten plaseboa, glukosamiinisulfaattia tai glukosamiinin ja MSM:n yhdistelmää (tutkimuksen kesto 12 viikkoa, 118 osallistujaa, 1500 mg annos).
Viimein on mainittava Cleggin ym. (2006) suorittamasta, suuresta GAIT-kokeesta, joka kesti 6 kuukautta ja johon osallistui 1583 koehenkilöä. Tutkittavat saivat joko glukosamiinisulfaattia, kondroitiinisulfaattia, näiden yhdistelmää, selekoksibia tai lumelääkettä. Tutkijat totesivat, että eri ryhmissä koetut oireet olivat lieviä, harvinaisia ja jakautuivat tasaisesti ryhmien kesken.
Jotkut tutkimukset eivät nosta tutkimustiivistelmään esille mahdollisia sivuvaikutuksia; tämä tehdään yleensä siinä vaiheessa, kun aiheesta ei ole mitään mainittavaa tai kun ainetta pidetään turvallisena. Näin tekivät Houpt ym. (1999) (8 + 8 viikkoa, 118 osallistujaa, 1500 mg päiväannos), Cibere ym. (2004) (6 kk, 137 osallistujaa, 1500 mg), Rozendaal ym. (2008) (2 vuotta, 222 osallistujaa, 1500 mg), Yoshimura ym. (2009) (3 kk, 1500/3000 mg) ja Momomura ym. (2013) (1500/3000 mg).
Vertailu ibuprofeeniin
Polven nivelrikon hoidossa käytetään usein ibuprofeenia (vrt. Burana). Joissakin tutkimuksissa verrattiin erityisesti ibuprofeenin ja glukosamiinisulfaatin eroja. Tutkimuksissa tehtiin huomioita myös turvallisuudesta. Lopes Vaz (1982) teki 8 viikkoa kestäneen tutkimuksen, johon osallistui 40 koehenkilöä. Toiset saivat 1500 mg glukosamiinisulfaattia ja toiset 1200 mg ibuprofeenia. Glukosamiiniryhmässä 2 koehenkilöä kommentoi pienistä sivuvaikutuksista, kun ibuprofeeniryhmässä näitä oli 5 koehenkilöllä. Samoin Müller-Fassbender ym. (1994) järjestivät 4 viikkoa kestäneen tutkimuksen, jossa oli mukana 200 koehenkilöä. Ibuprofeeniryhmästä 35 % raportoi sivuoireista, kun glukosamiiniryhmässä määrä oli 6 % (p-arvo alle 0,001). Samoin ibuprofeeniryhmässä sivuoireiden tähden poistuneita oli 7 %, kun glukosamiiniryhmässä 1 %.
Mahdollisia sivuvaikutuksia
Joissakin tutkimuksissa on havaittu jotain oireita, jotka on mahdollista liittää glukosamiinisulfaattiin. Rindone ym. (2000) tekivät 2 kuukautta kestävän tutkimuksen, johon osallistui 98 koehenkilöä. Osalle annettiin lumelääkettä, osalle glukosamiinisulfaattia (1500 mg). Tutkijat toteavat, että kaksi glukosamiinia saanutta koehenkilöä keskeytti kokeen, sillä toisella oli ripulia ja toisella huimausta. Oireet lakkasivat glukosamiinin käytön lopettamisen jälkeen. Myös neljä lumelääkettä saanutta keskeytti tutkimuksen; yksi koki saaneensa aineesta ihottumaa, toinen koki ylimääräistä rauhoittavaa vaikutusta, kolmannelle tuli ripuli ja neljännelle ummetusta. Tilastollisesti sivuoireiden määrät eivät vaihdelleet ryhmien välillä (p-arvo = 0,67).
Hughes & Carr (2002) toteuttivat 6 kuukautta kestäneen kokeen, johon osallistui 80 koehenkilöä. Osallistujille annettiin joko plaseboainetta tai glukosamiinisulfaattia (1500 mg). Kaksi koehenkilöä glukosamiiniryhmästä ja kolme plaseboryhmästä jäivät pois tutkimuksesta. Glukosamiiniryhmässä yksi muutti pois ja yhtä ei saatu mukaan loppututkimukseen. Plaseboryhmässä yksi keskeytti tutkimuksen, koska totesi, että aineella ei ole vaikutusta, yhdellä oli ummetusta ja yksi joutui jättämään tutkimuksen kesken perheen painostuksesta. Toisin sanoin, kummassakaan ryhmässä ei esiintynyt erityisen vakavia sivuvaikutuksia.
Zenk ym. (2002) suorittivat 6 viikkoa kestäneen kokeen, johon osallistui 42 koehenkilöä. Koehenkilöt saivat joko plaseboainetta, maitoproteiinikonsentraattia tai 1500 mg glukosamiinisulfaattia. Glukosaamiinisulfaattia saaneella ryhmällä raportoitiin yhteensä 15 sivuvaikutustapausta. Kahdessa tapauksessa oli kyse pahoinvoinnista, jota esiintyi glukosamiinikapselien ottamisen jälkeen. Näiden todettiin mahdollisesti liittyvän glukosamiinisulfaattiin. Kuitenkaan pitkäaikaisia sivuvaikutuksia ei havaittu mistään millään hoitomuodolla.
Chopra ym. (2013) suorittivat 24 viikkoa kestäneen ja 440 koehenkilöä kattaneen tutkimuksen. Koehenkilöt saivat joko ayurvedista yrttiuutetta, glukosamiinisulfaattia (2000 mg) tai seleksobia. Tutkijat havaitsivat, että ayurvedinen yrttiuute vaikutti SGPT-tasojen nousua 11 potilaalla, ja glukosamiiniryhmässä samaa havaittiin 4 potilaalla (seleksobia saaneilla kahdella). Jos arvot nousivat yli kolminkertaisiksi, ne palasivat takaisin normaaleiksi 8–12 viikon sisällä sekä niillä, jotka jatkoivat tutkittavien aineiden ottamista että niillä, jotka lopettivat tutkimuksen. Muissa sivuvaikutuksissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Yhteensä 28 % osallistujista poistui tutkimuksesta.
Wangroongsubym. (2010) suorittivat 16 viikkoa kestäneen kokeen 90 koehenkilöllä. Tutkittavat saivat joko plaseboainetta, glukosamiinisulfaatin kaliumkloridisuolaa (1500 mg) tai glukosamiinisulfaatin natriumkloridisuolaa (1500 mg). Ainoa mainittu sivuvaikutus on, että kaliumsuolaa saaneella ryhmällä veren kaliumtasot nousivat enemmän, mutta ne pysyivät normaaleissa rajoissa.
Review-tutkimukset ja meta-analyysit
Glukosamiinisulfaatin turvallisuudesta on hyvä tarkastella myös review-tutkimuksia ja meta-analyysejä. Review-tutkimuksessa käydään yleisesti läpi kaikki asiaankuuluvat tutkimukset ja pyritään niiden kautta arvioimaan näyttöä. Meta-analyysissä taas pyritään ottamaan kaikista olemassa olevista tutkimuksista tutkittavien joukko ja käsittelemään heitä yhtenä suurena joukkona. Molemmat tutkimustyypit antavat siis hyvin kuvaa siitä, mitä jostakin aineesta on mahdollista sanoa suuremmassa mittakaavassa.
Towheed ym. (2001) toteavat 16 tutkimusta kattavassa Cohcrane Database Systematic Review -meta-analyysissään varovaisesti, että tulevaisuudessa tutkimusten tulisi vielä osoittaa glukosamiinin tehokkuus ja turvallisuus nivelrikon pitkäaikaisessa hoidossa. Toisaalta joitakin vuosia myöhemmin Towheed ym. (2005) toteavat 20 tutkimusta ja 2570 koehenkilöä kattaneessa meta-analyysissään, että glukosamiini on havaittu käsitellyissä tutkimuksissa yhtä turvalliseksi kuin plasebo, ainakin sen suhteen, miten koehenkilöt ovat ilmoittaneet mahdollisista oireista.
Richy ym. (2003) toteavat 15 tutkimusta kattavassa meta-analyysissään glukosamiinisulfaatista ja kondroitiinisulfaatista, että molemmat aineet ovat erittäin turvallisia. Tämän lisäksi vielä useammassa tutkimusraportissa glukosamiinin turvallisuustekijöitä ei ole nostettu esille. Näin esimerkiksi McAlindon ym. (2000) (15 tutkimusta kattava meta-analyysi), Vlad ym. (2007), Gallagher ym. (2015) ja Yu & Hunter (2015).
Kongtharvonskul ym. (2015) suorittivat 31 satunnaistettua kaksoissokkotutkimusta käsittävän meta-analyysin. He toteavat, että sekä glukosamiini että diasereiini lisäävät sivuvaikutuksia plaseboon verrattuna. Toisaalta tutkijat totesivat, että glukosamiinilla on vähemmän sivuvaikutuksia diasereiiniin verrattuna. Kun keskityttiin ruuansulatuskanavan häiriöihin, diasereiinia saaneilla oli oireita plaseboon verrattuna 99,9 % enemmän ja glukosamiinisulfaattiin verrattuna 86,9 % enemmän. Toisaalta ei-steroidisiin kipulääkkeisiin (esim. ibuprofeeni) verrattuna glukosamiinilla ja diasereiinilla ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.
Wandel ym. (2010) kokosivat yli 200 koehenkilöä käsittävistä tutkimuksista yhteensä 3803 tutkittavaa (10 erillistä tutkimusta). He ilmoittivat tuloksen ns. odds ratio -lukuna. Jos luku on plaseboon verrattuna alle 1, niin todennäköisyys tapahtumalle on pienempi, ja jos luku on yli 1, niin todennäköisyys tapahtumalle on suurempi (ks. englanniksi tulkinnasta). Jos plasebolla mahdollisuus saada negatiivisia vaikutuksia olisi 1,00, niin glukosamiinilla numero olisi 0,94 ja kondroitiinisulfaatilla 0,99. Näin ollen mahdollisuudet saada negatiivisia vaikutuksia ovat käytännössä pienemmät kuin lumelääkkeellä. Samoin tutkimuksista pois jättäytyminen sivuoireiden takia oli Wandelin ym. tutkimuksessa plaseboon verrattuna glukosamiinisulfaatille 0,99, kondroitiinisulfaatille 0,92 ja glukosamiinisulfaatin ja kondroitiinisulfaatin yhdistelmälle 0,90. Tämä siis tarkoittaa, että tutkimuksissa oli todennäköisempää, että koehenkilöt jättäytyivät ”sivuvaikutusten tähden” pois tutkimuksista, jos he olivat plaseboryhmässä. Kun ottaa huomioon, että plaseboaineen (esimerkiksi pelkkä lääkkeen täyteaine, perunajauho, jne.) ei itsessään pitäisi aiheuttaa mitään sivuvaikutuksia, tämä puhuu omalla tasollaan glukosamiinisulfaatin turvallisuuden puolesta.
Arviointi WebMD-tietokannassa
Internetissä toimiva lääketieteellinen tietokanta ja palvelu WebMD luokittelee glukosamiinin luokkaan ”todennäköisesti turvallinen”. Glukosamiinisulfaatin yleisimmät sivuvaikutukset ovat lieviä: pahoinvointia, närästystä, ripulia ja ummetusta. Harvinaisia sivuvaikutuksia ovat kuitenkin uneliaisuus, iho-oireet ja päänsärky.
WebMD toteaa, että raskaana olevien ja imettävien tulisi välttää glukosamiinisulfaatin käyttöä, sillä vielä ei ole tarpeeksi tietoa, onko aineella vaikutusta sikiöön tai imetettävään lapseen. Astman kohdalla viitataan yhteen tapaukseen, jossa glukosamiinilla on mahdollisesti ollut yhteys astmakohtaukseen. Tästä syystä erityisesti joidenkin astmaatikkojen tulee noudattaa tiettyä varovaisuutta glukosamiinin käytössä. Glukosamiinin käyttöä suositellaan lopettamaan noin kaksi viikkoa ennen leikkausta, sillä glukosamiini saattaa vaikuttaa verensokerin tasoihin, ja näin se voisi vaikeuttaa leikkauksen aikaista ja jälkeistä verensokerin kontrollia. Sen sijaan glukosamiinin pitäisi olla turvallista diabeetikoille. Sen sijaan glukosamiinin saaminen voi joillakin nostaa veren kolesterolitasoja ja verenpainetta. Jos siis verenpaine tai kolesterolitasot kohoavat glukosamiinin käytön yhteydessä tai ovat koholla ennen sitä, tasoja tulisi seurata.
WebMD kirjoittaa toisaalta, että glukosamiinin pitäisi olla turvallista myös simpukka-allergikoille. Vaikka glukosamiini tehdään yleensä simpukoiden, hummerien tai rapujen kuorista, sen ei pitäisi aiheuttaa allergisia reaktioita simpukka-allergikoille.
Ks. myös artikkeli “Glukosamiini”