Kun suolistoflooran toimintaa on alettu ymmärtää, on myös havaittu, että siihen vaikuttamisella on mahdollista tuottaa erilaisia terveysvaikutuksia. Probiooteiksi kutsutaan nykyään yleiskielessä melkein mitä tahansa bakteerikantaa, joka on istutettu johonkin ruokaan; monesti tärkein kriteeri on, että kanta ei ole suoraan vahingollinen ihmiselle.
Moni tuntee perinteiset probioottiruuat kuten mison, kefirin ja kombuchan, mutta nyt on saatavilla tuotteita aina probioottiburritoihin, -suklaisiin ja -jäätelöihin. Mitä siis näissä trendituotteissa on perusaineena?
Tarkalleen ottaen probiootti on ”elävä, mikrobiologinen ruoka-aines, joka tuottaa syöjälleen positiivisia terveysvaikutuksia, kun sitä nautitaan riittävissä määrin”. Vaihtoehtoisesti määritelmänä on ”elävä mikro-organismi, joka tuottaa yhden tai useampia positiivisia terveysvaikutuksia, kun sitä syödään tai käytetään riittävissä määrin.” (Vandenplas ym. 2015; ks. Sanders 2009.) Tällä hetkellä tosin käydään keskustelua siitä, onko kaikkien mikrobien oltava elossa, jotta ne voivat saada aikaan tarvittavat terveysvaikutukset (ks. Vandenplas ym. 2015). Yleisimpiä probiootteja ovat maitohappoa tuottavat maitohappobakteerit (suku Lactobacillus, lyhennetään bakteerien nimessä L.) ja bifidobakteerit (suku Bifidobacterium, lyhennetään bakteerien nimissä B.). Näitä bakteerikantoja on näkynyt Suomessakin jogurttipurkkien kyljessä jo pidemmän tovin.
Kaikki ei ole samaa
Kaikki probiootit eivät ole samoja, ja edes kaikki maitohappobakteerit eivät ole samanlaisia. Probiooteiksi miellettyjä bakteereja on olemassa valtavia määriä, ja jopa saman bakteerin erilaisilla kannoilla on huomattavan suuria toiminnallisia eroja. Tällä hetkellä on olemassa valtava määrä erilaisia mahdollisia probiootteja, joiden on tarkoitus vaikuttaa ruuansulatuskanavassa. Kuitenkin näiden probioottien vaikutuksissa ja vaikutusmekanismeissa on suuria eroja. Vandenplas ym. (2015) tarkastelevat useita eri vaikutuksia ja huomauttavat, että eri kannoilla on erilaisia terveysvaikutuksia (ja että eri kannoilta puuttuvat tietyt terveysvaikutukset).
Jo maitohappoa tuottavien maitohappobakteerien erosta on hyvä esimerkiksi huomata, että Lactobacillus rhamnosus ja Lactobacillus helveticus ovat molemmat maitohappobakteereja, mutta erilaisia. Samoin eri kannat voivat olla radikaalistikin erilaisia. Esimeriksi L. rhamnosuksesta on kaksi paljon käytettyä kantaa, L. rhamnosus R0011 ja L. rhamnosus GG, joiden kaikkia terveysvaikutuksia ei voi päätellä toisen kannan ominaisuuksista, vaikka ominaisuudet ovat hyvin samanlaisia.
Kaikki bakteerit eivät ole hyödyllisiä
Erityisesti englanninkielisessä maailmassa on myynnissä probioottivalmisteita, joiden bakteerikantoja ja -määriä laskiessa tunne on kuin tähtiä laskiessa. Kuitenkaan ”enemmän kaikkea” ei ole aina paras lähtökohta. Kaikki bakteerit eivät ole probiootteja, ja kaikki probiootit eivät edes selviä suolistoon asti.
Probioottien täytyy pystyä moneen asiaan, jotta niistä on käytännössä hyötyä ihmiselle. Ensiksi niiden täytyy pystyä selviytymään mahalaukun vihamielisessä ympäristössä. Mahalaukun happamuuden tarkoitus on juuri tuhota kaikki vieraat mikro-organismit, joten bakteerit eivät aina selviä sieltä elossa ohutsuoleen. Tietysti tähän vaikuttaa huomattavan paljon se, syödäänkö probiootit tyhjään mahaan vai ruokailun aikana tai jälkeen; ensimmäisessä tapauksessa maha saattaa olla hyvin hapan, mutta ruokailun aikana mahan happamuus ei välttämättä ole kovin korkea, ainakaan kaikissa kohdin ruokailua. Toiseksi probioottien täytyy selviytyä sappinesteen suoloista, jotka pystyvät tuhoamaan mikro-organismeja. Kolmas probioottien tehtävä, sen jälkeen kun ne ovat päässeet joko ohutsuolen loppuosiin tai paksusuoleen, on kyetä kolonisoitumaan eli muodostamaan yhdessä kasvavia pesäkkeitä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä suolessa on jo huomattava määrä bakteereja, joiden kanssa probiootit joutuvat taistelemaan elintilasta ja ravinnosta. Samoin probiooteilla tulee olla kyky kiinnittyä suolen seinämälimaan ja kyetä vielä kasvamaan siinä. Tämä kyky on yleensä yhteydessä probioottien soluseinämien ominaisuuksiin. (Vandenplas ym. 2015.)
Kaikki probiootit eivät pysty kiinnittymään suoleen pysyvästi. Esimerkiksi monet maitohappobakteerit pystyvät asustamaan suolistossa vain väliaikaisesti, ja ne poistuvat lopulta ulosteen mukana, jos niitä ei saada tasaisesti lisää. (Kant ym. 2014.) Tällöin on mahdollista hyötyä niistä terveysvaikutuksista, joita bakteerikannat tuottavat paksusuolessa, kunhan kantojen syömistä jatketaan.
Kaikesta huolimatta Vandenplas ym. (2015) huomauttavat, että probioottien kanssa kannattaa olla tarpeellisen varovainen. Kaikki, mitä sanotaan probiooteiksi, ei välttämättä ole probiootteja. Samoin jollakin probiootilla havaittu terveysvaikutus ei tarkoita, että kaikilla probiooteilla olisi tällaista vaikutusta. Jotkut kannat eivät esimerkiksi selviä hengissä suoleen asti tai pysty kolonisoitumaan sinne, jolloin niistä ei ole hyötyä. Toisaalta on hyvä myös muistaa, että kaikki bakteerit, jotka selviävät hengissä suoleen asti ja pystyvät elämään siellä, eivät välttämättä ole ihmiselle hyödyllisiä. Tästä syystä tutkijat huomauttavat, että kaikki suolelle luonnostaan vieraat kannat tulisi harkita tarkkaan ennen kuin niitä päästetään leviämään ihmiskehoon. Vandenplas ym. (2015) alleviivaavatkin turvallisuutta ja tutkimuksiin perehtymistä ennen kuin kantoja aletaan käyttää.
Perinteiset maitohappobakteerit ja bifidobakteerit ovat yleensä turvallisia ja paljon tutkittuja vaihtoehtoja. Wang ym. (2016) kävivät läpi esimerkiksi bifidobakteerit B. longum, B. breve ja B. infantis sekä maitohappobakteerit L. helveticus, L. rhamnosus, L. plantarum ja L. casei, ja totesivat, että ainakin näillä on nähtävissä positiivisia vaikutuksia. Lisätutkimusten valmistumista odotellessa kannattaa pitäytyä sellaisiin kantoihin, jotka tunnetaan turvallisiksi.