Foolihappo on monivitamiineissa yleisesti käytettävä B-vitamiini, jota käytetään elimistön folaattitasojen nostamiseen. Puhdasta folaattia monivitamiineissa on harvemmin, sillä niissä käytetään foolihappoa, jota ihmisen maksa muuttaa folaatiksi. Folaatti on välttämätöntä solujen jakautumiselle sekä solujen geeniperimän ja proteiinien muodostumisessa. Samoin se on tarpeellista punasolujen muodostumiselle, kasvulle sekä ruuansulatuskanavan toiminnalle. Foolihappoa suositellaan erityisesti raskaana oleville naisille, sillä folaatin puutos saattaa aiheuttaa vakavia kehityshäiriöitä, erityisesti hermoputken sulkeutumishäiriötä.
Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan suomalaisten keskuudessa folaatin saanti on usein riittämätöntä. Heidän verkkosivuillaan kirjoitetaankin: ”Sen vuoksi foolihappolisän käyttöä suositellaan raskautta suunnitteleville, sillä se ehkäisee sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön muodostumista. Foolihappolisän käyttöä suositellaan aloitettavaksi noin kaksi kuukautta ennen suunniteltua raskautta. Valmisteen käyttöä voi jatkaa 12. raskausviikon loppuun. – – Raskauden ja sen suunnittelun aikana suositeltava folaatin saanti on 500 μg vuorokaudessa.” (Ks. myös Terveyttä Ruoasta! Suomalaiset ravintosuositukset, s. 28)
Miten foolihappo muuttuu folaatiksi?
Maksa muuttaa foolihappoa folaatiksi, mutta jossakin kohdassa maksan käsittelykyky tulee vastaan, jolloin vapaata foolihappoa jää verenkiertoon. Tämä on aiheuttanut haasteita: mitä, jos vapaata foolihappoa on liikaa verenkierrossa?
Yksi tärkeä huomio liittyy mekanismiin, jolla ihminen hyödyntää foolihappoa. Kasveissa esiintyvä luonnollinen folaatti muuttuu tetrahydrofolaatiksi ohutsuolen limakalvoilla. Näin ollen kasvien folaatti tulee ”suoraan” käyttöön. Foolihappo sen sijaan pelkistyy suolessa alustavasti ja kulkeutuu sen jälkeen maksaan, jossa se metyloituu tetrahydrofolaatiksi prosessissa, jonka nimi on dihydrofolaattireduktaasi (DHFR). Foolihappo muuttuu siis folaatiksi hieman pidemmän prosessin seurauksena (ks. mm. Wright ym. 2007; Mason 2011).
Bailey & Ayling (2009) tekivät tutkimuksen, jossa he vertailivat eri ihmisten maksojen kykyä muuttaa foolihappoa folaatiksi. Käsitellessään kuutta eri ihmisten maksanäytettä he havaitsivat, että maksojen kyvyt metabolisoida foolihappoa tetrahydrofolaatiksi vaihtelivat noin viisinkertaisesti. He huomauttavat, että ihmisten DHFR-valmiudet ovat geneettisesti erilaisia. Myöskään ihmiset eivät ole onnekkaimpia tämän prosessin nopeuden suhteen; tutkijat havaitsivat, että ihmisellä tämä reaktio on 65 kertaa hitaampi kuin rotilla suhteessa grammaan maksakudosta.
Bailey & Ayling (2009) huomauttavat tutkimuksensa perusteella, että foolihappoa ei tulisi saada yli 1 mg päivässä, joka on suurin sallittu yläraja, sillä ihmisestä riippuen jossakin vaiheessa tulee vastaan kynnys, jolloin elimistö ei pysty muuttamaan enää enempää foolihappoa folaatiksi. Tällöin ylimääräinen foolihappo jää verenkiertoon.
Kuitenkin pieniä pitoisuuksia foolihappoa esiintyy vapaana verenkierrossa mahdollisesti jo pienemmillä annoksilla. Kelly ym. (1997) havaitsivat, että foolihappoa esiintyy veriplasmassa foolihapon muodossa, jos otetaan yli 200 µg kerta-annoksia. Siitä huolimatta Bailey & Ayling (2009) toteavat, että ei ole syytä ylireagoida. Heidän oma tutkimuksensa tarkoittaa lähinnä sitä, että 400 µg foolihappoa (eli 0,4 mg joka on esimerkiksi Yhdysvalloissa suositeltu päiväsaanti) muuttuu suurimmalla osalla ihmisistä elimistössä folaatiksi. Heidän mukaansa tulokset puhuvat lähinnä siitä, että jos foolihapon saanti nousee yli 1000 µg:aan eli 1 mg:aan, elimistössä kiertävän, muuntumattoman foolihapon määrästä saattaa tulla ongelmia. He huomauttavatkin, että 400 µg suositeltu päiväannos lisää elimistön folaattitasoja ja auttaa estämään hermoputken muodostumishäiriöitä sikiöillä.
Suurempien annosten yhteydet syöpään epäselviä
Vaikka tilastoja tarkastellessa näyttää siltä, että esimerkiksi ruokien rikastaminen foolihapolla ei lisää syöpätapauksia (ks. Keum & Giavanucci 2014), ajatus suurten foolihappomäärien ja syövän yhteydestä ei ole lähtökohtaisesti mahdoton; Wright ym. (2007) huomauttavat, että foolihapon nauttiminen erityisen suurina määrinä voi olla haitallista juuri siksi, että vapaan foolihapon läsnäolo verenkierrossa on haitallista.
Aiheuttaako siis suurempi foolihappoannos syöpää? Kokonaisuus ei ole aivan yksinkertainen, sillä osa tutkijoista löytää yhteyden suurempien foolihappoannosten (yleensä noin 1,000 µg) ja syövän välille, osa ei. Cole ym. (2007) havaitsivat, että 1 mg:n päiväannos ei vähentänyt paksusuolen syövän riskiä suolistokasvaimista kärsineillä kymmenen vuoden seurannan aikana, vaan enemmin lisäsi sitä. Figueiredo ym. (2009) havaitsivat, että foolihapon saaminen 1 mg (1000 µg) päivässä jopa kolminkertaisti eturauhassyövän riskin seurannan aikana. Ebbing ym. (2009) käsittelivät norjalaisen vitamiinitutkimuksen yhteyksiä syöpään. He havaitsivat, että sepelvaltimotautia sairastavilla 800 µg/vrk annokset foolihappoa olivat yhteydessä kohonneeseen keuhkosyöpäriskiin (10,0 % vs. 8,4 %).
Kaikki eivät kuitenkaan näe yhteyttä foolihapon ja syövän välillä. Vollsetin ym. (2013) suuri meta-analyysi tutkimuksista, jotka kattoivat 50,000 osallistujaa, toteaa, että foolihapolla ei vaikuta olevan yhteyttä syöpään, ei ehkäisevästi, mutta ei myöskään altistavasti. Myöskään Figueiredo ym. (2011) eivät pystyneet sanomaan, että 3,5 vuoden tutkimuksissa olisi havaittu selvää yhteyttä syövän ja foolihappolisän (500 µg/vrk ja 1000 µg/vrk) välillä. Samoin Cho ym. (2015) eivät havainneet tutkimuksessaan yhteyttä veressä esiintyneen, metabolisoitumattoman foolihapon ja paksusuolensyövän välillä.
Alustava johtopäätös: kaksiteräinen miekka
Kaiken kaikkiaan evidenssi ei ole yksiselitteistä. Smith ym. (2008) puhuu kaksiteräisestä vaikutuksesta syöpään: toisaalta foolihappo suojaa syövän muodostumista vastaan, mutta samalla voi auttaa jo syntyneiden syöpäsolujen leviämistä. Kim (2007) huomauttaa, että foolihapon määrällä ja ajoituksella on vaikutusta syövän kehittymiseen; joissakin tapauksissa pieni annos ehkäisee niiden kasvua, mutta suuremmat annokset lisäävät kasvua (tämä osaltaan selittäisi Colen ym. (2007) tutkimusten tulokset, sillä heidän tutkimallaan ryhmällä oli jo ollut suolistokasvaimia). Toisin sanoin foolihappoa ei heidän mukaansa tulisi käyttää ihmelääkkeenä jo puhjenneen syövän hoidossa.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksissa on huomattava, että niissä puhutaan usein suosituksia suuremmista foolihappoannoksista (yleensä 1000 µg). Näin ollen ei ole aihetta epäillä, että suositusten mukaiset annokset nostaisivat syöpäriskiä.
Jos on sattunut ottamaan yhden B-vitamiinitabletin liikaa, ei vielä kuitenkaan ole syytä hakeutua hoitoon. Bailey & Ayling (2009) huomauttavat, että monissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu foolihapon vaikutusta Alzheimerin taudin ja sydänsairauksia ehkäisyyn, on annettu foolihappoa yli 5 mg eli 5000 µg – joissakin tutkimuksissa jopa 50 mg eli 50,000 µg (ks. Rapinin ym. 1988). Mitä tulee jauhojen foolihappolisän vaarallisuuteen, niin Vollset ym. (2013) huomauttavat, että esimerkiksi jauhoihin lisättävät foolihapon määrät ovat niin pieniä, että ne eivät ole edes verrattavissa koeasetelmissa käytettyihin määriin.
Turvallisuustaso A
Turvallista suositelluilla annoksilla.
Raskaana oleville suositukset?
On selvää, että noin 400 µg foolihappoa on vielä turvallinen päiväannos, ja kuitenkin raskaana oleville suositellaan 500 µg foolihappoa vuorokaudessa, joka ylittää tämän rajan. Tulisiko tästä siis todeta, että raskaana olevien kannattaa jättää saantinsa suosituksia alemmalle tasolle? Ei suinkaan. Tässä joudutaan vastakkain sen kysymyksen kanssa, miten eri tekijöitä painotetaan. Tilanne on vähän samanlainen kuin siinä, että korottaako rasvassa uppopaistettujen ranskalaisten syöminen syöpäriskiä, ja voiko niitä silti syödä, jos ne sattuvat olemaan ainoaa ruokaa, mitä on tarjolla? Samoin raskaana ollessa tasojen laskeminen voi lisätä riskiä, että syntymättömälle lapselle muodostuu todennäköisemmin kuolemaan tai vammautumiseen johtava kehityshäiriö. Tätä luonnollisesti pitää tasapainottaa sillä, montako prosenttia todennäköisemmin äiti saa myöhemmässä vaiheessa elämäänsä syövän, jos saa.
Samoin on hyvä huomata, että harvempi on raskaana yhteen putkeen monta vuosikymmentä. Näin ollen raskauden suunnittelun ja alkuraskauden aikana hieman tavallista korkeampi foolihapon saanti tuskin vaikuttaa mitenkään merkittävästi äidin syöpäriskiin. Elämä on riskialtista, ja riskittömiä ratkaisuja ei ole olemassa, sillä jokainen kuolee kuitenkin jossakin vaiheessa.
Johtopäätökset
Kokonaisuudesta folaatin ja foolihapon saanti on välttämätöntä, mutta samalla sitä ei saa käyttää enempää kuin mitä elimistö pystyy sitä muuntamaan. Ylisuuresta annoksesta ei ole ylisuurta hyötyä, vaan noin 400 µg jälkeen hyödyllisyys saattaa alkaa kääntyä haitallisuudeksi. Kuitenkin käytännön konsensus on, että 400 µg annos ei aiheuta negatiivisia oireita, vaan on yhteydessä positiivisiin terveysvaikutuksiin. Samoin raskauden aikana suositeltu 500 µg annos on turvallinen.
Kuitenkin, jos annostus alkaa mennä kovin lähelle 1,000 µg:a eli suurinta suositeltua päiväannosta, on syytä tarkistaa annostustaan. Jos siis käyttää monivitamiineja ja B-yhdistelmävitamiineja samaan aikaan, on hyvä tarkistaa, että niistä yhteensä saadun foolihapon määrä ei ylitä suositeltuja rajoja. 1,000 µg annokset ovat joissakin yhteyksissä olleet yhteyksissä syöpään, joten tässä yhteydessä enempi ei ole parempi.
Ks. myös artikkeli “Foolihappo ja folaatti”