Koska C-vitamiini suojaa elimistöä oksidatiiviselta stressiltä, sen on ajateltu olevan yhteydessä syövän ehkäisyyn. Kuitenkin nykyään puhutaan niin sanotusta antioksidanttiparadoksista: vaikka oksidatiivinen stressi vaikuttaa monien sairauksien taustalla, sitä purkavat antioksidantit eivät aina ehkäisekään sairauksia, vaan pahassa tapauksessa lisäävät niiden todennäköisyyttä. (Ks. esim. Halliwell 2013) Joidenkin antioksidanttien lisääntyneellä saannilla on osoitettu olevan yhteyttä syövän tiheämpään esiintymiseen, ja erityisesti E-vitamiinin suurempia määriä on kritisoitu tästä (ks. esim. Klein ym. 2011).
C-vitamiini on myös antioksidantti. Lisääkö sekin syöpäriskiä? Toiset ovat huolissaan suurempien C-vitamiiniannosten mahdollisesti aiheuttamista vaurioista elimistölle, koska askorbaatit voivat lisätä DNA:n vaurioita. Esimerkiksi Halliwell (1999) pohti asiaa vajaa parikymmentä vuotta sitten, ja hän sanoi, että vaikka tietoa ei vielä ollut, niin oli teoriassa mahdollista, että prosessi toimisi myös ihmisillä. Tästä syystä tutkimuskentässä on ollut väitteitä ja pelkoja molempiin suuntiin: että C-vitamiini ehkäisee syöpää, tai päinvastoin, että se aiheuttaa sitä. Kuitenkin tutkimukset ovat sillä kannalla, että C-vitamiini ei ainakaan altista syövälle.
Ei ainakaan lisää riskiä
Kun etsitään yleistä suuntaa siihen, onko joku vaarallista tai toimivaa, on hyvä kääntyä review-artikkelien ja meta-analyysien puoleen. Review-artikkelissa käydään läpi koko käsiin saatu tutkimusaineisto asian tiimoilta, jolloin yksittäisten tutkimusten mahdollisuus sanella koko tulosta vähentyy. Meta-analyysit ovat hieman samanlaisia: niissä otetaan kaikista tutkimuksista koehenkilöiden tiedot, jonka jälkeen kaikkien tutkimusten koehenkilöillä ajetaan uudelleen tilastollinen analyysi. Jokaisesta yksittäiseen tutkimukseen osallistujasta tulee siis valtavan suuren tutkimuksen yksittäisiä osallistujia. Tällä tavalla saadaan kuva siitä, mitä tutkimukset kokonaisuudessaan sanovat.
Bjelakovic ym. (2012) havaitsivat suuressa Cochrane Database Systematic Review -julkaisussaan, että beeta-karoteenin sekä E-vitamiinin suurempi saanti saattaa altistaa syövälle, mutta samaa vaikutusta ei havaittu C-vitamiinin kohdalla. C-vitamiinin kohdalla vitamiinia saavien ryhmässä kuolleisuus oli 9,9 % (3637/36,659) ja plaseboryhmässä 9,3 % (2717/29,283). Tutkijat toteavat, että C-vitamiini ei vaikuttanut kuolleisuuteen tilastollisesti merkittävällä tavalla. Toisin sanoin, vaikka C-vitamiini ei suojele kuolemalta, se ei myöskään altista syövälle.
Myös Fulan ym. (2011) ottivat mukaan meta-analyysiinsä 51 tutkimusta, jotka olivat vuosien 1982 ja 2011 väliltä. Heidän tutkimuksessaan ei ilmennyt merkkejä siitä, että C-vitamiini olisi suojannut rintasyövän riskiltä tai toisaalta myöskään lisännyt riskiä (toisaalta ruoasta saatava A-vitamiini oli yhteydessä pienempään rintasyöpäriskiin).
Samoin Stratton & Godwin (2011) eivät havainneet suuressa meta-analyysissään C-vitamiinilla olevan suojaavia vaikutuksia eturauhassyövältä. Toisaalta tutkijat huomauttivat, että heidän tutkimuksensa perusteella ei ole mahdollista sanoa, saavatko jotkut erityisryhmät lisähyötyä tai -haittaa vitamiinilisistä.
Voisiko suojata syövältä?
Toisaalta toisissa tutkimuksissa ja erilaisten syöpien kohdalla on saatu tuloksia, joiden mukaan C-vitamiinilla todella olisi suojaava vaikutus syöpää vastaan. Bo ym. (2016) totesivat tuoreessa arviossaan, että heidän meta-analyysinsä mukaan korkeammat ruuasta saatavat C-vitamiinipitoisuudet ovat yhteydessä ruokatorven syövän pienempään esiintymiseen. He ottivat tutkimukseensa mukaan 15 eri artikkelia, joissa käsiteltiin 20 tutkimusta (7063 verrokkipotilasta, 3955 ruokatorven syöpää sairastavaa potilasta), ja havaitsivat, että C-vitamiinin saannin nostaminen 50 mg päivässä vähensi riskiä 13 %.
Myös Enstrom ym. (1992) havaitsivat suuressa väestökohorttitutkimuksessaan, että kun otettiin huomioon elintavat ja muut tekijät, kuolleisuus väheni miehillä selkeästi sen mukaan, kun C-vitamiinin saanti lisääntyi; naisilla tämä oli samansuuntaista, mutta ei yhtä selkeää.
Parantuuko se syöpä vai ei?
C-vitamiinia on käytetty pitkään syövän hoidossa, mutta tutkijakentässä on erimielisyyttä koko hoitomuodon perusteluista. Vuonna 1976 julkaistiin tutkimus, jossa sadalle syövän terminaalivaiheessa olevalle annettiin C-vitamiinihoitoa. Tutkimuksen mukaan he elivät neljä kertaa pidempään kuin tuhannen verrokkipotilaan joukko, jotka eivät saaneet C-vitamiinia. Kuitenkin tutkimus sai kritiikkiä osakseen, ja sitä syytettiin muun muassa siitä, että verrokkipotilaat olisi määritelty parantumattomasti sairaiksi myöhemmin kuin tutkimusryhmä, joten pidempään eläminen ei sinänsä ollut kovin merkittävää. Cabanilllas (2010) huomauttaa, että 33 vuotta ja 1,609 potilasta myöhemmin emme osaa sanoa vielä, onko C-vitamiinilla syöpää parantavia vaikutuksia.
Tutkimuskenttä on jakautunutta, jos asia ilmaistaan lievästi. Osa on sitä mieltä, että C-vitamiinin käyttö on huuhaata, toiset taas väittävät, että lääkevalmistajilla on kemoterapialääkkeissä niin paljon rahaa kiinni, että halvat hoitomuodot vievät heidän voittonsa.
Jos tarkastellaan vuosikymmen sitten julkaistuja tutkimuksia, niin Block & Mead (2003) totesivat, että tarkemmissa tutkimuksissa näyttöä tehosta ei ole saatu. Kuitenkin viisi vuotta aikaisemmin julkaistu tutkimus (Head 1998) taas uskoo tiukasti C-vitamiinin pidentävän selviytymisaikaa syöpädiagnoosin jälkeen. Tutkimus on myös hyvä ikkuna siihen tiukkasanaiseen keskusteluun, jolla tutkijat parjaavat toistensa tutkimusasetelmia, johtopäätöksiä ja datan käsittelyä; sekä C-vitamiinin vaikutukseen uskovat että sitä vastustavat syyttävät vastapuolta tutkimusasetelmien heikkoudesta.
Vuosikymmenten lisätutkimus ei ole vielä selventänyt asiaa. Tutkimukset vaihtelevat vieläkin epäuskoisista varovaisen positiivisiin ja avoimen ylistäviin. Esimerkiksi Putchala ym. (2013) valittelevat, että C-vitamiinin vaikutuksesta suun alueen kasvaimiin ei ole juuri tutkimustietoa. Davis-Yadley & Malafa (2015) tarkkailivat vitamiinien vaikutusta haimasyöpään, ja he olivat hyvin positiivisia C-vitamiinin potentiaalista.
Toisaalta on erimielisyyttä siitä, onko suun kautta otettavalla C-vitamiinilla mahdollisuuksia vaikuttaa syöpään. Talaulikar & Manyonda (2011) huomauttavat, että suun kautta nautitut C-vitamiinimäärät eivät saa aikaan pitoisuuksien riittävää nousua veressä, sillä C-vitamiini ei imeydy ihmisillä siten, että määrät kudoksissa nousisivat tarpeellisen korkeiksi. Heidän mukaansa suun kautta nautittavan C-vitamiinin vaikutus syöpään on vitamiiniteollisuuden myytti. Tutkijat jopa esittävät, että laajat, kliiniset tutkimukset tulisi lopettaa, kunnes lisätutkimusta aiheesta on saatavilla. Toisaalta taas Harris ym. (2014) ottivat mukaan meta-analyysiinsä 17,696 rintasyöpätapausta ja niissä 2791 kuolemantapausta sekä 1558 rintasyöpäspesifiä kuolemantapausta. He totesivat, että sekä ravinnosta että ravintolisistä saatavan C-vitamiinin määrä on yhteydessä vähentyneeseen kuolemanriskiin. Toisin sanoin, oli mekanismi mikä tahansa, niin heidän tutkimuksessaan enemmän C-vitamiinia saaneet rintasyöpäpotilaat elivät pidempään.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että lisätutkimukselle on tilaa ja tilausta. Vielä on selvitettävä, onko suun kautta nautittavalla C-vitamiinilla vaikutusta syöpään, vai onko annosten oltava sellaisia, että niihin päästään vain suonensisäisellä lääkityksellä. Tämän jälkeen on vielä selvitettävä, onko C-vitamiinilla todella tehoa vai ei. Kuitenkin joudutaan todennäköisesti odottamaan vielä useita vuosia ja kestämään eri osapuolten keskinäistä suunsoittoa.
Ks. myös artikkeli “C-vitamiini”